Teemu Laine
Professori, Tuotantotalous, Johtamisen ja talouden tiedekunta
Tampereen yliopisto
Olet ollut mukana Tampereen tuotantotaloudessa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Miten kuvailisit matkaasi opiskelijasta ja tutkijasta professoriksi ja Cost Management Centerin tutkimusryhmän vetäjäksi?
Teemu Laine: Olen ollut aina utelias ja innokas oppimaan uutta. Jo opiskeluaikana mietin väitöskirjan tekemistä, mikä oli silloin 2000-luvun alun tuta-opiskelijoiden parissa varsin harvinaista. Olin opintojen ohella peruskurssin assistenttina ja pääsin pian valmistumisen jälkeen CMC-tutkimusryhmään. Siellä olen oppinut tutkimuksen tekemisestä, opettamisesta ja ehkä erityisesti saanut lisää ymmärrystä johtamisesta.
Olennaisimpia vaiheita professoripolulla oli Suomen Akatemian tutkijatohtorin projekti, jonka myötä toteutin omaa projektikokonaisuuttani ja pääsin myös pidemmäksi aikaa tutkijavaihtoon. Olin silloin yliopistonlehtorin ja yliopistotutkijan nimikkeillä ja sain pikkuhiljaa kasvaa myös tutkimusryhmän vetäjän rooliin.
Minulla on ollut suhteellisen paljon ulkoisen rahoituksen hankkimiseen liittyviä vastuita, ja olen ollut jo pitkään esihenkilöroolissa. Myös opetus- ja ohjaustyötä teen mielelläni. Samaan aikaan olen halunnut kirkastaa omaa visiotani ja miettiä, mihin haluan keskittyä ja mitä asioita viedä eteenpäin. Tämä onnistuu usein vain karsimalla ja priorisoimalla tehtäviä sekä keskittymällä olennaiseen.
Mennään hieman syvemmälle tutkimusaiheisiisi. Mikä sinua alun perin kiinnosti johdon laskentatoimessa, kannattavuuden johtamisessa ja teollisessa palveluliiketoiminnassa?
Teemu Laine: Tuotantotaloudessa minua ovat kiehtoneet erityisesti reaaliprosessit: se, mitä teemme ja mitä siitä seuraa taloudellisesti ja muutenkin. Talous on yksi sellainen kieli, jolla voi kuvata näitä prosesseja, ja se tarjoaa työkaluja ymmärtää asioita yksityiskohtaisesti. Opintojen aikana nautin talouden kursseista.
Väitöskirjani aihe tuli CMC:n Tekes-projektista, nykyisen Business Finlandin edeltäjästä, jossa mietittiin teollisuusyrityksen palveluliiketoimintaa erityisesti kannattavuusvaikutusten näkökulmasta. Silloin pohdimme arvonluontia laajasti: toiminnan pitää olla kannattavaa asiakkaalle ja toimittajalle, jotta se on kestävää.
Väitöskirjatyöni aikana keskityimme hyvin syvällisesti palvelun käsitteeseen, jotta voimme siltä pohjalta tehdä myös taloudellisia analyysejä. Kun määrittelemme, että palvelu on tekemistä toiselle, analyysi on heti kiinni siinä, mitä tuosta tekemisestä seuraa ja millaisia kustannuksia ja muita vaikutuksia siihen liittyy.
Tutkimuksesi on vuosien aikana käsitellyt johdon laskentatoimea, teollisia palveluita, projektiportfolioita, suorituskyvyn mittaamista, digitalisaatiota, tekoälyä, kestävyyttä ja asiakasarvoa. Mikä näitä aiheita yhdistää?
Teemu Laine: Tutkimustyötäni yhdistää yleisen uteliaisuuden lisäksi halu ymmärtää päätöksenteon ja toiminnan vaikutuksia. Erityisesti sitä, miten voimme johtamisen ja ohjauksen avulla vaikuttaa näihin vaikutuksiin.
Tällaista tutkimustyötä tarvitaan sellaisilla alueilla, jotka ovat muutoksessa, joihin liittyy epävarmuutta tai jotka ovat kompleksisia ja epäselviä. Tämä yhdistää mainittuja alueita.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana, noin vuodesta 2015 lähtien, talouden näkökulman rinnalle ovat tulleet aiempaa näkyvämmin hyvinvoinnin ja ympäristökestävyyden teemat, jotka haastavat ja syventävät taloudellisia tarkasteluja. Tämä näkyy nykyisissä projekteissa hyvin selkeästi, ja toivon, että se näkyy enenevässä määrin myös julkaisujen kautta.
Moni tutkimuksesi näyttää lähtevän liikkeelle yrityksen tai muun organisaation todellisesta ongelmasta. Miten tunnistat aiheen, joka on samaan aikaan käytännössä hyödyllinen ja tutkimuksellisesti kiinnostava?
Teemu Laine: Väitöskirjaprojektini aikana yrityksessä esitettiin toive uusista näkökulmista palveluliiketoiminnan kehittämiseen. Kollegani ja ohjaajani ehdotti yrityspelin kehittämistä, jossa pelaajat haluavat tehdä asiakasyrityksestään mahdollisimman arvokkaan ja kannattavan. Kehitin kyseisen pelin taloudellisen laskennan osana väitöskirjatyötäni, ja peliä pelattiin useassa maassa yli kolmen vuoden ajan. Tutkimuksellisesti peliin liittyen julkaistiin artikkeli, jonka Emerald myöhemmin palkitsi.
Yleisesti ottaen monet uudet ja haasteelliset johtamisen kysymykset ovat potentiaalisia tutkimuskohteita, ja niistä voi syntyä merkittävääkin kontribuutiota. Joskus yritykset haluavat nopeita tuloksia, esimerkiksi taloudellisia analyysejä tai uusia työkaluja. Tutkijalle nämä voivat puolestaan tarjota pääsyn syvällisempään aineistoon kuin muuten olisi mahdollista päästä.
Olemme päässeet mukaan todellisiin laajoihin muutosohjelmiin ja tuotekehitysprojekteihin, kun on ajateltu, että läsnäolomme on niissä hyödyllistä. Vaikka aineisto on näissä asetelmissa tavanomaista paljon syvällisempää, lähestymistapa vie paljon aikaa, koska joskus oikea kysymys löytyy vasta myöhemmin.
Olet tehnyt paljon interventionistista tutkimusta ja työskennellyt pragmaattisen konstruktivismin parissa. Jos nämä pitäisi selittää yksinkertaisesti, mitä niiden avulla voidaan ymmärtää?
Teemu Laine: Interventionistinen tutkimusote on kattokäsite monenlaiselle tutkimustyölle, jossa tutkija pääsee mukaan ja aktiivisesti vaikuttamaan tutkittavaan kohteeseen. Tutkimusprosessissa vuorottelevat käsitteellis-teoreettinen reflektointi ja käytännön tekeminen. Näin tutkijalle muodostuu syvällinen ymmärrys ilmiöstä teoreettisesti ja myös yhteiskunnallisena ilmiönä tai teknisenä kehittämiskohteena.
Interventionistista tutkimustyötä voi tehdä hyvin monin tavoin, alkaen aktiivisesta osallistumisesta tapaamisiin ja päätyen laajamittaisempien muutosohjelmien läpivientiin. Olennaista on, että interventionistisen otteen myötä saadaan pääsy poikkeuksellisen syvälliseen aineistoon tutkittavasta kohteesta.
Tarkka tutkimuskysymys voi olla tiedossa jo etukäteen tai sitten se selviää ja tarkentuu prosessin aikana. Lähtökohtaisesti tutkija ja organisaatio hyötyvät molemmat.
Pragmaattisessa konstruktivismissa maailmaa katsotaan eri toimijoiden, ihmisten näkökulmasta. Ihmisten toimintaan vaikuttavat erityisesti arvot, joiden myötä maailmassa olevat faktat näkyvät eri tavoin ja siten tunnistamme luonnostaan myös mahdollisuuksia eri tavoin.
Kommunikaatio on keskeinen sidos ja silta ihmisten välillä. Pragmaattisessa konstruktivismissa tarkastellaan toimivia käytäntöjä, joihin ihmiset tietoisesti, ja tiedostamattaankin, vaikuttavat. Siksi lähestymistapa sopii hyvin tuotantotalouteen ja interventionistiseen otteeseen. Teemme aktiivista yhteistyötä lähestymistavan kehittäjien kanssa.
Yksi työssäsi toistuva ajatus on faktojen ja tunteiden yhdistäminen päätöksenteossa. Miten tästä tuli sinulle tärkeä teema?
Teemu Laine: Laaja kysymys. On erityisen tärkeää nähdä ihmiset kokonaisuutena. Olisi tärkeää, että ihmiset voivat olla omia itsejään myös työssään.
Tunteet voivat vaikuttaa päätöksentekoon monin eri tavoin: saatamme valita ensin ja keksiä perustelut jälkikäteen, tai sitten tekemämme laskelma valitsee tai jättää pois näkökulmia omien mieltymystemme perusteella. Saatamme kehystää päätösprosessin rationaaliseksi, vaikka se ei olekaan sellainen.
Talous ei ole myöskään päätöksenteon ainoa maali tai tavoite. Organisaatioiden kannattaa hakea kestäviä ja hyvinvointia lisääviä ratkaisuja, jotta toiminnan edellytykset säilyvät myös tulevaisuudessa.
Yksilöllisestä näkökulmasta on olennaista tehdä työtä sellaisessa ympäristössä, jonka arvoihin oikeasti uskoo ja jossa voi siten toteuttaa työssään myös omaa visiotaan.
Viime vuosien tutkimuksessasi ovat näkyneet yhä enemmän ekologinen kestävyys, biodiversiteetti, vihreä liiketoiminta ja kestävien ratkaisujen kaupallinen toteuttamiskelpoisuus. Millaisena näet kestävyyden ja kannattavuuden välisen suhteen?
Teemu Laine: Monissa tapauksissa ympäristökestävä ratkaisu on myös taloudellisesti kannattava: käytämme vähemmän resursseja, valitsemme asiakkaan kannalta kestävämpiä ja pitkällä jänteellä arvokkaampia ratkaisuja ja huolehdimme toimintaympäristöstämme.
Joissain tapauksissa nähdään ristiriitaa näiden näkökulmien välillä, kun kestävämmät vaihtoehdot ovat kalliimpia eikä niille löydy helposti maksajaa. Johdon laskentatoimi voi auttaa tarjoamalla sanastoa ja esimerkiksi investointien logiikkaa päätöksenteon tueksi.
On eri asia katsoa esimerkiksi ostohintaa nyt kuin kokonaisvaikuttavuutta viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä. On myös mahdollista, että jopa nykyisen tason ylläpitäminen edellyttää kestävämpiin ratkaisuihin siirtymistä.
Johdon laskentatoimi voi auttaa myös asettamaan ympäristökestävyydelle riittävän kunnianhimoisen maalin. Ei useinkaan riitä, että valitsemme edullisista vaihtoehdoista ympäristölle ”vähiten huonon”, jos tavoitteena on vähentää esimerkiksi päästöjä.
Meillä tulisi olla rohkeutta laskea myös ympäristökestäviksi ajattelemiemme ratkaisujen kokonaisvaikutuksia ja miettiä, mitkä olisivat todellisuudessa kestäviä ratkaisuja ja mitä niiden kehittäminen ja käyttöönotto maksaisi.
Olet toiminut professorina, koulutusohjelmien johtajana, tutkimusryhmän vetäjänä, väitöskirjaohjaajana, lehden editorina, arvioijana ja hallitustehtävissä. Miten nämä erilaiset roolit ovat muuttaneet käsitystäsi johtamisesta?
Teemu Laine: Yleisesti ottaen akateemisen työn monipuolisuus on innostavaa ja inspiroivaa. Monissa mainituista tehtävistä on ollut olennaista käydä keskustelua siitä, mikä on tämänhetkinen tilanne ja mitkä olisivat yhteisesti ymmärretyt askeleet tulevaisuuteen.
On ollut etuoikeus saada kasvaa asiantuntijaksi erilaisten tehtävien kautta. Monia tehtäviä oppii harjoittelemalla. Lehden editorina ja reviewerina oppii paitsi arvioimaan muiden julkaisuja, myös näkemään ja tekemään omaa tutkimusta uusilla tavoilla.
Tutkimusryhmässä on tärkeää, että kaikilla on tilaa ja mahdollisuus tarttua haluamiinsa, mahdollisimman monipuolisiin tehtäviin. Olen pyrkinyt kannustamaan uudenlaisiin tehtäviin tarttumiseen, mutta tietysti pitää huolehtia, että kokonaiskuormitus pysyy aisoissa.
Tutkimusryhmän pitkän jänteen menestyksen salaisuus on siinä olevat ihmiset, sopiva pysyvyyden ja vaihtuvuuden tasapaino sekä halu ajatella ryhmää yhteisenä asiana, jossa kaikki saavat toteuttaa omia ajatuksiaan.
Tutkimusryhmän vetäminen on hieman samanlaista kuin valmentaminen. On tärkeää antaa ihmisten tehdä omia ratkaisujaan ja menestyä sitä kautta.
Kansainvälinen ja pitkäjänteinen yhteistyö on ollut tärkeä osa uraasi. Mitkä yhteistyösuhteet ovat vaikuttaneet sinuun eniten, ja mitä olet niistä oppinut?
Teemu Laine: Kansainvälisistä yliopistoista eniten ovat vaikuttaneet ilman muuta Scuola Superiore Sant’Anna Pisassa, jonka kanssa yhteistyötä on tehty jo 20 vuotta, ja Aarhusin yliopisto, jonka kanssa yhteistyötä on tehty jo noin 15 vuoden ajan.
Yhteistyö on alkanut samoista tutkimusintresseistä, mutta myös samanlaisista tavoista nähdä maailmaa henkilökohtaisella tasolla. Tämän myötä voimme myös yhdessä uudistua ja uudistaa tutkimusalueita. Vaikka kansainvälistä yhteistyötä on tehty ja tehdään myös monien muiden tahojen kanssa, molempien näiden kanssa valmistellaan parhaillaankin uusia projekteja.
Olen tehnyt yhteistyötä kymmenien yritysten kanssa. Sandvik oli näistä ensimmäinen ja siksi mainitsemisen arvoinen. Viime vuosina yhteistyökumppanit ovat olleet enenevässä määrin asiantuntijapalveluyrityksiä, muuttuneiden tutkimusaiheidenkin myötä.
Yhteistyössä on tietysti myös haasteita. Yritysten rakentava kritiikki voi auttaa löytämään uusia ideoita. Vastaavasti me haluamme varmistaa, että saamme riittävästi dataa ja muut edellytykset tutkimuksessamme onnistumiseen.
Olet saanut useita Emerald Literati -tunnustuksia, ja osa julkaisuistasi on saanut paljon viittauksia. Miten itse arvioit sitä, onko tutkimusprojekti tai julkaisu onnistunut?
Teemu Laine: Julkaisun olennaisin asia on sen sisältö. Luonnollisesti tietyt julkaisukanavat tavoittavat enemmän lukijoita, ja niissä julkaiseminen voi johtaa tutkimuksen vaikuttavuuteen tätä kautta. Silloin vastuu sisällöstä ja artikkelin välittämästä viestistä kasvaa entisestään.
Joissain artikkeleissa, kuten mainitussa yrityspeliin liittyvässä artikkelissa, vaihdoimme julkaisukanavaa nopean hylkäämisen jälkeen. Tässä uudessa journalissa artikkeli sitten lopulta palkittiinkin.
On myös pari muuta artikkelia, joista olen ylpeä niissä esitellyn käsitteistön, esimerkiksi ”boundary subject”, ja ajattelumallin, ”overcoming ambiguities”, vuoksi. Samalla tiedostan, että tietyt avainsanat tai foorumit voivat tuottaa helpommin viittauksia.
Olen nähnyt yritysten strategioiden, tuotevalintojen ja asiakassuhteiden hallinnan muutoksia tutkimusprojekteihini kytkeytyen. Hyvin usein elämään on jäänyt tapoja ajatella ja laskea toiminnan vaikutuksia.
Joskus muutosten hitauskin yllättää. Palveluliiketoiminnan kehittämiseen ja kannattavuuteen liittyviä ajatuksia parin vuosikymmenen takaa halutaan edelleen kerrottavan suhteellisen uusina asioina.
Digitalisaatio, tekoäly, automaatio ja digitaaliset kaksoset näkyvät yhä enemmän viimeaikaisessa tutkimuksessasi. Miten ajattelet niiden muuttavan johdon laskentatoimea ja johtamistyötä?
Teemu Laine: Johdon laskentatoimessa on mahdollista kehittää, tehostaa ja automatisoida monia asioita. Mielenkiintoinen kysymys on, että alueella yhdistyvät ne helpoimmin automatisoitavat asiat, kuten datan kerääminen ja luokittelu, ja vaikeimmin automatisoitavat asiat, kuten strategiset valinnat ja inhimillinen päätöksenteko.
Siksi tasapaino näiden kahden ääripään välillä säilyy pitkään erittäin ajankohtaisena ja tärkeänä tutkimusaiheena. Jossain vaiheessa tiettyjen perustietojen kerääminen muuttuu erittäin tehokkaaksi, jolloin päätöksenteko ja päätöksiin liittyvä keskustelu voisi jalostua pidemmälle.
Kun katsot uraasi taaksepäin, mikä on ollut sellainen käännekohta, joka muutti suuntaasi tai tapaasi ajatella?
Teemu Laine: Muutoskohtia on ollut useita. Asiat ovat usein sattumien summa. Vaikka tähtäsin jo opiskeluaikana väitöskirjatyöhön, en toki olisi osannut kuvitellakaan näitä vaiheita, joiden myötä ollaan tultu tähän pisteeseen.
Matkassa on ollut paljon myös henkilökohtaisen elämän iloa ja onnea sekä haasteitakin. En varsinaisesti tekisi mitään toisin. Joissain käänteissä olen tehnyt liian paljon töitä, ja ehkä nyt ajattelisin, että maltillisemmallakin aikataululla ehtii tehdä olennaisia asioita.
Väitöskirjan valmistumisen jälkeen minuun luotettiin ja sain jatkaa yliopistolla. Tällöin syntyi mahdollisuus tehdä omannäköistä työtä ja alkaa valmistella projekteja laajemmilla vastuilla.
Suomen Akatemian projektin jälkeen oli luonteva mahdollisuus hakea tenure track -tehtävää, johon myös onnekseni pääsin. Sain suhteellisen varhain paljon vastuuta tutkimusryhmästä ja myöhemmin myös hallinnollisia vastuita.
Ajattelisin, että kiireen lisäksi se myös vakiinnutti rooliani yksikössä, yliopistossa ja yhteistyöverkostoissa. Tenure trackin edetessä on tullut enemmän tilaa myös miettiä asioita oman näkemyksen, oman vision ja laajemminkin tulevaisuuden suunnitelmien kautta. Tämä on toivoakseni myös yliopiston etu.
Lopuksi, mitä neuvoja antaisit tuotantotalouden opiskelijoille ja tutkijanuransa alkuvaiheessa oleville?
Teemu Laine: Olen ihaillut monia kollegoita vuosien varrella tuotantotaloudessa ja muuallakin. Minusta laaja-alaisuus on meillä hieno mahdollisuus avata sellaisia ovia, jotka oikeasti kiinnostavat. Laaja-alaisuuden kaveriksi sopii hyvin avarakatseisuus.
Tämä lähtee parhaiten siitä, että miettii, mitä oikeasti itse haluaa ja mitä valitsee saavuttaakseen sen. Näen, miten upeaa osaamista opiskelijoilla ja kollegoilla on. Se kannattaa valjastaa itselleen tunnistaman vision toteuttamiseen.