Työurasi ei ole ollut aivan tyypillinen akateeminen ura. Miten itse hahmotat urapolkuasi, kun katsot sitä taaksepäin?
Siirryin eläkkeelle ja tuotantotalouden emeritusprofessoriksi vuonna 2025, oltuani siihen mennessä työelämässä lähes 50 vuotta. Kymmenen viimeistä työvuottani toimin Tampereen yliopistossa, tuotannon johtamisen professorina.
Työurani ei ole ollut kovin tavallinen akateeminen yliopistoura. Ensimmäisiä palkkatöitä tein rakennustyömaan apumiehenä 1970-luvun lopussa aloitettuani rakennustekniikan opintoni Teknillisessä korkeakoulussa.
Opiskeluvuosien aikana tein opintojen ohella töitä rakennustyömailla ja suunnittelutoimistossa ja myös työnjohtajana Pohjois-Afrikassa ja markkinatutkijana Kaakkois-Aasiassa. Diplomi-insinööriksi valmistuttuani aloitin työt YIT:n projekteissa Japanissa. Pääsin vähitellen mukaan yhä strategisempiin työtehtäviin suomalaisten rakennusalan yritysten operaatioissa useissa Euroopan ja Aasian maissa.
Työtehtävien sisällön laajentuessa pääsin seuraamaan, miten yrityksiä johdetaan ja päätöksiä tehdään muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Huomasin nopeasti, että johtajat työskentelevät rajallisen tiedon varassa ja epävarmuuden vallitessa. Minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa, miten tutkimustieto voisi lisätä ymmärrystä liiketoiminnan johtamisesta ja tukea hyvää päätöksentekoa.
Milloin tutkimuksesta alkoi tulla sinulle varsinainen uravaihtoehto? Mikä oli tässä suhteessa tärkeä käännekohta?
Oman työurani kannalta merkittävä käännekohta oli, kun siirryin pois teollisuuden palveluksesta ja tutkijaksi IMD:hen, arvostettuun johdon koulutusinstituuttiin Sveitsin Lausannessa vuonna 1996.
Professori Thomas E. Vollmannin johtamassa Manufacturing Management -tutkimusryhmässä olimme Nokian yhteistyökumppanina vuosina 1995–2002, kun yritys kasvoi langattoman viestintäteknologian pienestä haastajasta yhdeksi maailman johtavista langattomien päätelaitteiden ja verkkojen valmistajista.
Nokian tutkimusyhteistyökumppanina ryhmämme oli kehittämässä toimitusketjujen hallintamallia, joka kykeni nopeasti ja tehokkaasti sopeutumaan toimintaympäristön jatkuvasti muuttuviin ulkoisiin ja sisäisiin epävarmuustekijöihin.
Tein väitöskirjani työskennellessäni IMD:llä Sveitsissä, ja väitöskirjani hyväksyttiin vuonna 2000 tuotantotalouden laitoksella Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa. Väitöskirja käsitteli kysyntäketjujen hallintaa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, case-tutkimuksena Nokian toiminta langattoman viestinnän toimialalla.
Siirryin samalla Sveitsistä Suomeen työskentelemään tutkimusjohtajana Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden tutkimusyhteisössä.
Miten tutkimusaiheesi kehittyivät tämän jälkeen urasi eri vaiheissa?
2000-luvun alku oli globalisoitumisen aikaa suomalaisille teollisuusyrityksille. Olin mukana tutkimassa tuotantostrategiaa kansainvälisissä toimitusverkostoissa kahdessa merkittävässä tutkimusprojektissa.
Global Operations Competence (GLOCO) -tutkimusprojektissa vuosina 2002–2005 teimme innovaatiorahoituskeskus Tekesin ja yhteistyöyritysten rahoittamana läheistä yhteistyötä tuotannon globaalien haasteiden ymmärtämiseksi Nokian, ABB:n, Aspocompin, Metso Paperin, Outokummun ja Teknologiateollisuuden kanssa. Tutkijoina haastoimme yritysjohtoa näkemään globalisaation teollisuudelle aiheuttaman murroksen enemmän strategisen johtamisen kuin operatiivisen kehittämisen haasteena.
Tampereen teknillisen yliopiston professorina aloitin vuonna 2014. Heti seuraavana vuonna aloitimme 2,5 vuotta kestäneen pohjoismaisen tuotantostrategian tutkimusprojektin nimeltään Reshoring of Manufacturing (ROaMING): Disruptive Technologies, Business Ecosystems and Performance Information as Key Enablers. Tutkimus tehtiin yhteistyössä ruotsalaisen Lundin yliopiston ja tanskalaisen University of Southern Denmarkin kanssa. Tutkimus valaisi kolmessa Pohjoismaassa sijaitsevien valmistavan teollisuuden yritysten toiminnan dynamiikkaa kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Tampereen professuurini aikana tein lisäksi tutkimusta yhdessä professori Aki Jääskeläisen kanssa hankinnan arvonluonnista. Value Creating Procurement (ProcuValue) -projektissa vuosina 2015–2017 yhteistyökumppaneinamme olivat yritykset Metsä Group, Posti, Tieto ja Valmet. Tutkimusta rahoittivat Tekes ja projektiin osallistuneet yritykset.
Suomen Akatemian rahoittamassa Julkisen hankinnan muutos -projektissa vuosina 2020–2024 yhteistyökumppaneina olivat LUT-yliopiston tutkijat Lappeenrannasta ja Twenten yliopiston tutkijat Hollannista.
Kun tutkimuskenttä on laaja mutta aikaa ja resursseja on rajallisesti, miten olet valinnut, mihin tutkimuksessa kannattaa keskittyä?
Tutkimuksessa on tehtävä hyviä valintoja, jos tahtoo vaikuttaa. Valintoja on myös tehtävä, koska kenttä on laaja ja resurssit rajallisia.
Oman työurani aikana 1980-luvulta alkaen eteen tulleet isoimmat teemat ovat olleet suomalaisen teollisuuden kansainvälistyminen ja kilpailukyky, toimitusketjun hallinta, tuotantostrategia ja hankintatoimen kasvanut merkitys. Näiden varsin laajojen teemojen sisällä näkökulmavalinnat ovat olleet oleellisia.
Läheinen yhteistyö tutkimusta hyödyntävien organisaatioiden kanssa on ollut erittäin hyödyllistä, jotta tutkimus on ollut relevanttia kyseisenä ajanhetkenä ja lisännyt tietoa päätöksentekijöiden tueksi.
Kun katsot lähes 50 vuoden työuraa kokonaisuutena, mitä olet oppinut uravalinnoista, yhteistyöstä ja hyvästä päätöksenteosta?
Jälkeenpäin kerrottuna uratarina näyttää loogisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on ollut. Yksi asia on johtanut toiseen, ja matkan varrella tulee eri ihmisille vastaan erilaisia tekijöitä, sattumia ja epäonnistumisiakin, jotka vaikuttavat siihen, miten asiat kunkin kohdalla toteutuvat.
Minulle tärkeitä työtäni ohjaavia arvoja ovat olleet kulloisenkin työni hoitaminen mahdollisimman hyvin ja sen lisäksi pyrkimys laajempaan ymmärrykseen siitä, mitkä asiat ohjaavat toimintaa monimutkaisissa toimintaympäristöissä.
Hyvät päätökset haastavassa toimintaympäristössä edellyttävät laajaa kokonaisnäkemystä päätökseen vaikuttavista tekijöistä. Se on mahdollista vain tekemällä yhteistyötä eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.
Olen kiitollinen, että sain tehdä hyvien kollegojen kanssa työtä ensin teollisuudessa ja sen jälkeen yliopistoissa, joissa ”isosti ajattelu” on ollut sallittua, kannustettua ja tavoiteltavaa. Yhdessä tekeminen oli tavattoman innostavaa, ja sen ansiosta syntyi monia hienoja asioita.
Mitä seuraavaksi? Miten haluat käyttää emeritusvaiheen tuomaa vapautta?
Eläkkeelle siirryttyäni olen edelleen pitänyt joitakin luentoja, ohjannut väitöskirjaa ja arvioinut tutkimuspapereita ja rahoitushakemuksia.
Seuraan aktiivisesti, mitä maailmassa tapahtuu. Emerituksena olen lukenut erilaista kirjallisuutta paljon enemmän kuin aktiivisesti työssä ollessani. Minua kiinnostavat edelleen talousasiat ja päätöksenteko vaikeissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä, mutta myös monet uudet asiat.
Erityisen paljon olen nauttinut kasvaneesta vapaudesta valita, mihin aikaani käytän verrattuna yliopiston professuurin määritettyyn sisältöön yliopistohallinnon asettamissa toiminnan rajoissa.