Synkistyvät tulevaisuudenkuvat
Dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa
Koneen säätiön rahoittama projekti 2015–2019
Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma
Projekti tutkii keskeistä nykykirjallisuuden ja audiovisuaalisen median suuntausta, dystooppista fiktiota. Dystopia tarkoittaa väljästi ottaen utopian vastakohtaa eli epätoivottavaa tilaa tai paikkaa. Klassisella dystopialla viitataan 1900-luvun totalitaarisia tai autoritaarisia yhteisöjä kuvaaviin klassikkoteoksiin Samjatinin romaanista Me (1924) George Orwellin romaaniin Nineteen-Eighty-Four (1949). Dystooppinen fiktio on puolestaan kattotermi traditioille, jotka kuvaavat epätoivottavia poliittisia, yhteiskunnallisia tai ekologisia olosuhteita tai kehityskulkuja. Esimerkiksi maailman tuhoutumisen kuvittelevat apokalypsit ja tuhoutumisen jälkeistä maailmaa hahmottelevat postapokalypsit kuuluvat sen piiriin. Ilmastofiktio lähikäsitteineen on myös eräs käsitteen piiriin laskettavista ilmiöistä.
Dystopiakirjallisuus on nuorehko laji ja tyypillinen meidän ajallemme, sillä se on syntynyt science fictionin ja utopian sisarlajina 1800-luvulla ja kehittänyt 1900-luvun kuluessa lukuisia alatyyppejä totalitaristisesta feministiseen ja ekologiseen dystopiaan ja apokalyptiseen kirjallisuuteen. Dystopia käsittelee meidän aikamme pelkoja ja uhkakuvia, joihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, maailmansodat, teknologian kehityksessä piilevät vaarat sekä erilaiset totalitaristiset yhteisöt ja yhteiskunnat. Kotimaiseen kirjallisuuteen dystooppisuus on tullut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien, ja siihen kuuluu niin ekologisia kuin totalitaristisia dystopioita kuvaavia teoksia. Aiheeseen on viitattu toistuvasti kirjallisuuskritiikeissä ja kirjallisuuskatsauksissa, mutta siitä ei ole ennen tätä projektia tehty juurikaan pureutuvaa tutkimusta.
Dystopia on varsin laajasti aikuisten ja nuorten fiktioon levinnyt laji ja asenneilmasto. Kirjallisuus toimii osana jokapäiväistä mediatodellisuutta keskeisenä arvokeskustelun foorumina ja todellisuuden hahmottamisen mallien tuottajana. Hallitsevana tulevaisuuden kuvittelun lajina dystooppinen fiktio vaikuttaa merkittävästi kulttuuriseen ilmapiiriin ja ajatteluun, joka ei tällä hetkellä ole muutenkaan erityisen valoisa esimerkiksi maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyvien uhkakuvien ja edelleen jatkuvan taloudellisen taantuman takia. Projekti tekee näkyväksi kulttuurista mielikuvitusta ja printti- ja audiovisuaalista mediaa leimaavan synkistymisen, erittelee monimetodisesti kotimaista nykydystopiaa ja tarjoaa näkökulmia ja käsitteitä ilmiön hahmottamiseen ja ymmärtämiseen.
Kirjallisuuden ilmiönä dystooppinen fiktio hahmottuu projektissa lajitraditiona, mutta projekti tarkastelee yksittäisiä teoksia monista muistakin teoreettisista ja metodisista lähtökohdista, esimerkiksi ekokritiikin, ekonomiakritiikin ja posthumanististen teorioiden lähtökohdista.