Blogi: Tallennettu todellisuus 1

Fyysisen ympäristön mittaamisen ja dokumentoinnin työkalut ovat aina olleet keskeinen osa rakennetun ympäristön kehitystä. Käsin piirrettyjen piirrosten ja rakennettujen mallien rinnalle on tullut digitaalinen ympäristön tallentaminen, reality capture.

Laserkeilaus on pitkään ollut keskeisin digitaalinen tekniikka, jolla on voitu tuottaa tarkkaa kolmiulotteista tietoa mm. maastosta, rakennuksista ja rakenteista. Tyypillisimmillä maalaserkeilaimilla tuotetut pistepilvet ovat monelle kiinteistö- ja rakennusalan toimijalle tuttuja, ehkä arkipäiväisiäkin aineistoja. Laserkeilauksella saavutettavat edut ovat kiistattomia. Parhaimmillaan millimetrien tarkka(1) aineisto paljastaa paljon sellaista, jota paljaalla silmällä ei näe ja mitä perinteisillä menetelmillä on lähes mahdotonta mitata. Pistepilviaineistot ovat erityisen hyödyllisiä vanhojen kohteiden dokumentoinneissa, joissa paljastuu usein yllätyksiä.

Pistepilviaineisto voi paljastaa mm. rakenteiden vääntymät, pullistumat ja vauriokohdat (kuvituskuva).

Myös suurten mittauskokonaisuuksien hallinta on helppoa ja ”jalat maassa” suoritettavat mittaukset turvallisia. Jokaisen keilainsukupolven myötä skannaukset ovat nopeutuneet ja automaattisen rekisteröinnin myötä jo työmaalla tehtävä mitatun aineiston analysointi ja arviointi on helpottunut. Pistepilvien ja pyörähdysvalokuvien lisäksi joillain laserkeilaimilla voidaan ottaa lämpökamerakuvia (2, 3) tai ne voivat olla laserkeilaimen ja takymetrin yhdistelmiä (4). Nopeiden yhteyksien ja joustavien pilvipalveluiden sekä kehittyneiden skannausjärjestelmien myötä skannaaminen on kehittynyt huimasti. Paikallaan toimivien maalaserkeilainten rinnalle on kehitetty puettavia, kädessä operoitavia tai autonomisesti liikkuvia skannausjärjestelmiä (5, 6).

Täysin autuaaksi tekniikka ei kuitenkaan tee ja laserkeilaaminen on edelleen ammattitaitoa, tarkkuutta ja aikaa vaativaa työtä. Laserkeilainten käyttäminen on hidasta, varsinkin jos mitattava kohde on laaja ja monimutkainen, vaikkapa sokkeloinen tehdasrakennus. Skannaaminen tulee tällöin suunnitella tarkoin, toteuttaa systemaattisesti ja automatisaatiosta huolimatta erilaisten tähysten käyttäminen on edelleen suositeltavaa. Pientenkin kohteiden skannaaminen tarkoittaa usein kymmenien gigatavujen suuruisia tiedostoja, joiden siirtäminen, käsittely, tietoturva ja tallentaminen tulee aina pohtia tarkkaan. Hankintoja pohtiessa on hyvä pitää mielessä myös niiden operointiin, lisälaitteisiin, ohjelmistoihin, lisäpalveluihin, tiedon jälkikäsittelyyn, tiedon hallinnointiin, laitehuoltoihin ja henkilöstön koulutuksiin liittyvät kulut.

Tulevaisuuden reality capture on entistä autonomisempaa, yksinkertaisempaa, reaaliaikaisempaa, nopeampaa ja älykkäämpää. Markkinoilla on jo lukuisia erilaisia vaihtoehtoja perinteiselle laserkeilaukselle. Tulevissa artikkeleissa tarkastelemme näitä dokumentointimenetelmiä ja pohdimme niiden potentiaalia osana kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaatiota.

– Heikki

  1. Tarkkuuden määrittelystä: www.photomodeler.com
  2. Zoller+Fröhlich laserkeilaimen lämpökamera: www.zofre.de
  3. Leica BLK360 lämpökameralla varustettu laserkeilain: www.leica-geosystems.com
  4. Trimble SX10 laserkeilain: www.geospatial.trimble.com
  5. NavVis mobiilikeilausjärjestelmät: www.navvis.com
  6. Laserkeilausrobotti ”Spot”: www.buildingpointfinland.fi