Alueellinen asuntokehittäminen Hollannissa

Näimme lasten leikkipaikkoja yllättävän vähän Amsterdamissa. Täyttäisikö tällainen puinen leikkikenttä Suomen kriteerit?

Alueellinen asuntokehittäminen ARVO -hankkeen ohjausryhmän jäsenet lähtivät huhtikuussa opintomatkalle Hollantiin. Matkan varrelle mahtui niin vierailut Amsterdamin kaupungin kuin paikallisen aluekehittäjän ja urakoitsijan kanssa. Samalla vierailimme usealla erilaisella alueella näkemässä hankkeita omin silmin.

Vaikka näimme Hollannissa suuria ja uskomattomia hankkeita, on rakentamisen taustalla paljon samoja haasteita, joiden kanssa painimme Suomessa. Tällaisia ovat esimerkiksi kaavoituksen onnistuminen, energiatehokkuuden vaatimukset, kiertotalouden yhdistäminen rakentamiseen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma hiilidioksidipäästöjen laskenta. Opintomatkan ensimmäisen aamun tapaaminen kaupungin kanssa antoikin sopivasti tietoa esimerkiksi maankäytön suunnittelusta, jonka pohjalta oli mukava tarkastella uutta kulttuurista ympäristöä.

Matkalla huomattiin ainakin kolme eroa Suomeen: olosuhteet, sääntely ja kulttuuri. On esimerkiksi kulttuurisia vaikutteita siihen, mitä tavoitteen asetteluvaiheessa hyväksytään. Samalla asuminen vedenpinnan alapuolella tuo omia haasteitaan Alankomaissa.

Vanhan ja uuden yhdistämisen haasteet

Keskusteluissa Amsterdamin kaupungin kanssa kävi myös ilmi, että kaupunki haluaisi muuttaa toimintatapaansa alueiden uudistamisessa. Aiemmin alueelta purettiin kaikki ja tilalle rakennettiin samat asiat. Tulevaisuudessa he haluavat hyödyntää enemmän olemassa olevia rakenteita ja ottaa asukkaita mukaan suunnitteluun.

– Meidän pitäisi Suomessakin pyrkiä hyödyntämään enemmän olemassa olevia rakenteita. Tällaisia ovat esimerkiksi viheralueet. Samoin asukkaita voisi osallistaa enemmän ja sallia omatoimisia rakennusprojekteja, miettii Espoon kaupungin asuntopäällikkö Anne Savolainen.

Vehreyttä ruukuista ja luonnontilasta

Suomalaisille ominaisesti kiinnitimme paljon huomiota viheralueisiin ja luontoon. Metsiähän Hollannissa pitää oikein etsimällä etsiä. Varsinkin Amsterdamin keskustassa kaikki alueet olivat kivettyjä, milloin esimerkiksi vesi ei imeydy niin hyvin maahan, eivätkä kasvit kasva.

Kaikki vihreä on ruukuissa, totesikin yksi jos toinenkin opintomatkalainen Buiksloterhamissa ollessamme. Tässä syynä voi olla aikaisemman telakan saastunut maaperä, jota vasta pyritään elvyttämään.

– Suomessa on hienosti hoidetut piha-alueet keskellä kaupunkia, mutta täällä rakennusten väliin jätetyt viheralueet ovat luonnontilassa. Vuodenaikakin vaikuttaa siihen, mitä täällä kukkii ja miltä ympäristö näyttää, toteaa Tampereen yliopiston Kiinteistökehittämisen osaamiskeskuksen johtaja Jukka Puhto.

Ypenburgin Waterwjikin naapurustosta puolestaan löytyy useampikin tasokas lasten leikkipaikka, mitkä muistuttavat vastaavia Suomesta löytyviä.

Huomio kiinnittyy kävellessä myös moniin yksittäisiin seikkoihin, jotka Suomessa ei olisi mahdollista. jyrkät portaat, kevyet talotekniset ratkaisut, palomääräykset, jne. Keskustassa ei näkynyt yhtään tyhjää liiketilaa ja niitä oli mitä erikoisimpiin paikkoihin, kulttuurille ja elämälle on selvästi jätetty tilaa kaupungissa, ihmiset myös myötämielisiä tällä. Tähän liittyen opintomatkalaisten pohdintaan nousi keskustelu Suomen tiukoista määräyksistä ja miten olemme tottuneet vielä noudattamaan niitä pilkuntarkasti. Onko meillä liian tiukat kriteerit, vai pitäisikö niitä höllentää hieman?

– Täällä on tehty mageita juttuja kyllä. Säätelyn kanssa voitaisiin ottaa hiukan rennommin myös Suomessa ja optimistisempi asenne ideoihin. Pitäisi pohtia, miten ideat saadaan yhdessä eteenpäin, eikä etsiä syitä miksi homma ei varmasti onnistu. Olosuhteet ovat tietysti eri, mutta moni asia on tehty paljon kevyemmin, jolloin päästään myös kustannustehokkuuteen. Suomessa erikoisuudet tuppaa kaatumaan sääntelyyn tai viimeistään sen kautta muodostuviin kustannuksiin. Lopputuloksena hieman tylsää ja samaa mitä ennenkin on tehty, kertoo Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Aleksi Luoma.

Luommeko rakennuksen aina uudelleen?

Toisaalta vakioiminen koetaan hyväksikin. Tapaamisellamme Bouwfonds Gebiedsontwikkelingin eli BPD:n kanssa pohdimme vakionnin hyötyjä tuotteiden ja elementtien toistamisessa. Miksi rakennuksen sisätilat pitää keksiä joka kerta uudestaan, jos hyvä ratkaisu on jo löytynyt? Sisätilat voisivat olla samankaltaiset, mutta tehdä ulkokuorista kauniita ja erilaisia.

BPD:n ja Ekowook Houses kohteella. BPD on jo yli 75 vuotta täyttänyt aluekehittäjä, joka luo houkuttelevia asuinympäristöjä Alankomaihin ja Saksaan.

Kaiken kaikkiaan opintomatka herätti paljon ajatuksia. Kuinka uskalletaan tehdä näin suuria hankkeita? Kuka niitä rahoittaa? Markthalkin meni roimasti arvioitujen kustannustensa yli vaikean rakennustilanteen aikana. Ylipäätään meren ja veden kanssa rakentaminen on hämmentävää, sillä talot kasvavat usein suoraan vedestä tai niiden perustat ovat veden ympäröimiä. Kuinka niitä huolletaan?

– Sellaiset asiat, jotka olisivat Suomessa ylitsepääsemättömiä ongelmia, eivät näyttäydy täällä sellaisina. Monessa asiassa näkyy rentous: Asukkailla on vapaus ottaa kaupunkitilaa haltuun, ja kaupunkitilassa on sattumanvaraisuutta. Kaiken ei tarvitse aina olla viimeisteltyä, pohtii Tampereen kaupungin erityisasiantuntija Kaisu Kammonen.

Lue lisää ARVO-hankkeesta täältä.

Lisätietoja:

Jukka Puhto, TkT
Johtaja, Kiinteistökehittämisen osaamiskeskus
jukka.puhto@tuni.fi

Teksti ja kuvat:

Alisa Hakola, YTM
Tiedottaja ja tutkija, CoreLab, Kiinteistökehittämisen osaamiskeskus
alisa.hakola@tuni.fi

ARVO-hankkeessa yhteistyökumppaneita ja rahoittajina toimivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), A-Insinöörit Oy, Espoon kaupunki, Hartela-yhtiöt Oy, Helsingin kaupunki, Järvenpään kaupunki, Peab Oy, Redeve Oy, Setlementtiasunnot Oy, Talonrakennusteollisuus ry, TA-Rakennuttaja Oy, Tampereen kaupunki, YIT Oy ja Y-Säätiö sr.