Tutkimuksen tausta
Vihapuheen yleistyminen on herättänyt huolta päättäjissä ja kansalaisissa. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission ECRI:n (2016) määritelmän mukaan vihapuhe kattaa hyvin laajasti erilaisia vakavan uhkailun ja häirinnän muotoja, joilla loukataan toisia ulkonäön, kielen, uskonnollisen vakaumuksen, kansallisen tai etnisen taustan, iän, vammaisuuden, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Näin ollen viha ottaa dynaamisesti eri muotoja yhteiskunnassa. Vihapuheen lähtökohtana on usein yhteiskunnallisiin jakoihin, ryhmäjäsenyyksiin ja ihmisten identiteetteihin liittyvät tekijät, ja se voi kohdistua sekä yksittäisiin ihmisiin että kokonaisiin sosiaalisiin ryhmiin.
Vaikka yhteiskunnallinen viha tunnetaan ilmiönä eri yhteiskunnallisista tilanteista historiallisesti, avoimet vihan ilmaukset ovat olleet yhä useammin esillä 2010-luvulla. Tämä on liitettävissä paitsi kasvaneisiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin myös viestintäkulttuurin muutokseen, jota edesauttoi Internetin ja myöhemmin sosiaalisen median käytön voimakas lisääntyminen 2000-luvulla.
Määrittelemme päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivän vihan sellaiseksi yksilöön kohdistuvaksi vihapuheeksi, jonka tarkoitus on vaientaa päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja median käymää yhteiskunnallista keskustelua tai ohjata heidän toimintaansa. Vihan, uhkailun ja häirinnän vaikutusta kansanedustajiin, media-alan ammattilaisiin ja tutkijoihin ei ole vielä tarkemmin tutkittu, vaikka joitain selvityshankkeita on toteutettu. Yhteiskunnallisesti onkin tärkeä saada uutta tietoa ilmiön laajuudesta ja sen mahdollisista vaikutuksista päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun sekä löytää oikeudellisia keinoja päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivän vihapuheen minimoimiseksi.
Tavoite ja tehtävät
Hankkeessa tutkitaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivää vihapuhetta yhteiskunnallisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Oikeustieteellinen osa tehdään pääosin perinteisen lainopin menetelmällä, mutta selvitystä tehtäessä hyödynnetään myös empiirisen tutkimuksen menetelmiä. Yhteiskuntatieteellisessä osuudessa kerätään kyselyaineisto media-alan ammattilaisilta, tutkijoilta ja kansanedustajilta, jotka altistuvat mahdollisesti työssään päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivälle vihapuheelle:
Hankkeessa pyritään selvittämään seuraavia asioita:
1) ILMIÖ: Kuinka yleistä päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivää vihapuhe on ja mitä muotoja se ottaa?
2) VAIKUTUKSET: Vaikuttaako vihapuhe ja häirintä kansanedustajien, media-alan ammattilaisten ja tutkijoiden toimintaan? Eli onko vihapuhe tai pelko sen kohteeksi joutumisesta vaikuttanut toimijoiden päätöksiin tai halukkuuteen tuoda näkemyksiään esiin julkisessa keskustelussa?
3) KOHTEET: Onko media-alan ammattilaisten, tutkijoiden ja kansanedustajien joukossa erityisiä ryhmiä, jotka ovat toisia useammin vihan ja häirinnän kohteena? Erityisryhmien tunnistaminen on tärkeää, jos halutaan estää vihan ja häirinnän negatiiviset vaikutukset.
4) SÄÄNTELY: Millainen vihapuhe on rangaistavaa ja miten vedetään raja rangaistavan ja muun vihapuheen välille? Miten lainsäädäntöä tai esitutkintaa, syyttämiskäytäntöä ja oikeuskäytäntöä voitaisiin kehittää vihapuheen ehkäisemiseksi? Miten työnantajan tulee ottaa huomioon työntekijän mahdollinen vihapuheen kohteeksi joutumisen riski ennakollisissa työturvallisuusuhkien selvittämisessä ja arvioinnissa? Millaisiin toimenpiteisiin työnantajalla on velvollisuus ryhtyä työntekijän kohdatessa vihapuhetta työssä tai työtehtäviin liittyen?
Vaikuttavuus
Hankkeessa tuotetaan ja analysoidaan erilaisia toimintasuosituksia, joiden avulla yhteiskunnan demokraattista toimintaa voidaan suojata lisääntyvän vihapuheen mahdollisilta vaikutuksilta. Toimintasuosituksissa hyödynnetään ja kootaan yhteen hankkeessa analysoituja tekijöitä sekä pohditaan näyttöön perustuen mahdollisia vihapuhetta ehkäiseviä keinoja. Lisäksi esitämme ratkaisuja ja suosituksia lainsäädännön kehittämiseksi. Tarkasteluun otetaan myös muut kuin oikeudelliset keinot (koulutus, tiedotus, alan isojen toimijoiden itsesääntely sekä mahdolliset tekniset työkalut).
Tutkimushanke tuottaa uutta ja ajankohtaista tietoa, jonka avulla voidaan suunnitella keinoja, toimintatapoja, suosituksia viranomaisille, media-alan ammattilaisille, poliitikoille ja muille yhteiskunnallisille toimijoille. Tutkimus tuottaa lisäksi tietoa eri julkishallinnon toimijoille ja työnantajille esimerkiksi yliopistoissa ja media-alalla. Tietoa voidaan käyttää työntekijöiden tukemiseen ja erilaisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan ehkäistä yhteiskunnan päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivää vihapuhetta ja minimoida sen vaikutuksia.
Rahoittaja
Helsingin Sanomain Säätiö 2020–2021