Kirjoittanut Eeva-Liisa Bastman
Varhaisen uuden ajan alku tuotti paljon tilannesidonnaista runoutta: runoja kirjoitettiin häihin, hautajaisiin ja akateemisiin tilaisuuksiin, ja niiden kautta juhlistettiin monenlaisia merkkipäiviä ja tapahtumia. Tilanne antoi syyn kirjoittaa ja usein se määritteli aiheen ja kohdeyleisön. Mutta mitä muita merkityksiä tilanne saa runoissa ja miten tilanteita kuvataan? Tätä kysymystä tarkastelen artikkelissa ”Occasion and audience as poetic constructs in early modern occasional poetry”. Artikkeli ilmestyi vastikään Orbis Litterarum – julkaisussa.
Artikkelin aineistona on Ruotsin valtakunnan alueella kirjoitettuja hää- ja hautarunoja 1600-luvulta ja 1700-luvun alusta, joissa kuvataan tapahtumaa, jota varten runo on kirjoitettu. Runoissa viitataan todellisiin tapahtumiin ja historiallisiin henkilöihin, mutta niihin liitetään myös kuvitteellisia elementtejä. Esimerkiksi eräässä häärunossa vuodelta 1685 Orfeusta kehotetaan tarttumaan lyyraansa ja liittymään soittajiin, jotta hääjuhlaa viettävät nuoret herrat ja neidot pääsevät tanssilattialle. Runo tuottaa fiktiivisen toisinnon historiallisesta tapahtumasta, ja lisäksi tilanteen kuvaus toimii keinona jäsentää runon ajallispaikallisia suhteita sekä puhujan ja yleisön välistä vuorovaikutusta.
Artikkelissa näitä ilmiöitä tarkastellaan yhdistelemällä retoriikan ja lyriikan tutkimuksen näkökulmia. Tarkastelu valaisee tilannerunoudessa käytettyjä kirjallisia keinoja sekä lajin rituaaleihin ja seremonioihin kytkeytyvää luonnetta ja sen sosiaalisia tehtäviä.