EU Kids Online -tutkimuksessa tarkastellaan lasten ja nuorten netinkäyttöä, digitaalisia taitoja sekä verkon hyötyjä ja riskejä kansainvälisesti vertaillen. Vuoden 2025 tutkimuksessa tietoa kerättiin 4.–9. luokkalaisilta suomalaisnuorilta.
Blogissaan kirjoittajat nostavat esiin, että tutkimustulosten perusteella pääosa lapsista ja nuorista tuntee olonsa turvalliseksi verkossa. Useimmat eivät juuri koskaan jaa julkisesti tietojaan tuntemattomille, kommunikoi tuntemattomien ihmisten kanssa tai jaa muiden tietoja luvatta. He myös tietävät, miten toimia häiritseviltä tuntuvissa tilanteissa. Vastaukset luovat kuvaa siitä, että lapsilla ja nuorilla on digitaalisina toimijoina erilaisia strategioita niin oman kuin muidenkin yksityisyyden suojaamiseksi.
Tällä hetkellä yhteiskunnassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa korostuvat turvallisuushuolet ja erilaiset riskien täyttämät skenaariot. Yhä useammin erilaiset ilmiöt hahmotetaan yhteiskunnan olemassaoloa ja koheesiota uhkaavaksi. Kirjoittajat peilaavat tällaista turvallistamista lasten ja nuorten digitaaliseen toimijuuteen ja sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Esimerkiksi ”kännykkäkieltolaki”, digisuositukset ja sosiaalisen median kaavailtu rajoittaminen siirtävät turvallistamisdiskurssin hengessä yhteiskunnan systeemisten ongelmien ratkaisemisen lasten ja nuorten harteille. Samalla lasten ja nuorten osallisuus uhkaa jäädä kieltojen alle.
Kirjoittajat toteavat, että digitaalisuuden kieltäminen lasten ja nuorten arjesta ei poista ongelmia, joihin turvallistamisdiskurssissa kohdistuu aikuishuolta: seksuaalista häirintää, kiusaamista, vihapuhetta, syrjintää ja kapitalistista yhteiskuntaa kulutuspaineineen. Tässä ajassa digitaalisen ja reaalimaailman erottaminen on keinotekoista, sillä ne kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla, myös – ja ehkä juuri erityisesti – lasten ja nuorten elämässä. Aikuisten ja päättäjien olisikin tarvetta ymmärtää paremmin, mitä tällainen, ns. post-digitaalinen lapsuus ja nuoruus tarkoittavat.
Kirjoittajat painottavat, että yhteiskunnallisessa keskustelussa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten aikuiset, yhteiskunta ja alustatalous hallinnoivat post-digitaalista lapsuutta ja nuoruutta sekä haittaavat toimillaan lasten ja nuorten digitaalista toimijuutta.
Kirjoitus on luettavissa lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus Perlan blogissa.