Kirjoittajat ruotivat nuorten ”mielenterveyskriisiä”, viime vuosien kestohuolenaihetta, nuorisotutkimuksen näkökulmasta. Tieteenalalle on tyypillistä yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelu nuorten näkökulmasta ja pyrkimys tuottaa tietoa, jossa nuorten näkökulmat ovat keskiössä.
Kirjoittajat näkevät nuorten lisääntyneen mielenterveysoireilun reaktiona yhteiskunnan nopeaan muutokseen ja globaaleihin kriiseihin, joiden keskellä nuoret joutuvat luovimaan kohti epävarmalta vaikuttavaa tulevaisuutta. Tulevaisuuden näkymiä sumentavat niin työelämän kiihtyvä muutos, teknologisoituminen, sodat, demokratian kriisi kuin ilmastokriisi ja luontokato.
Epävarmuuden ja eriarvoisuuden leimaamassa maailmassa yhä useamman nuoren on vaikeaa täyttää heihin kohdistuvia odotuksia. Nuorten valmiudet suunnistaa epävarmassa maailmassa vaihtelevat heidän taustojensa mukaan, ja heidän sukupuolensa, yhteiskuntaluokkansa ja etninen taustansa eriarvoistavat heidän mahdollisuuksiaan. Samaan aikaan nuorten arvo ja oikeudet määrittyvät sen mukaan, onnistuvatko he olemaan kyvykkäitä kansalaisia, esimerkiksi löytämään palkkatyötä.
Viimeaikainen nuoriin kohdistuva politiikka ei ole helpottanut tilannetta. Päinvastoin: päätöksillä on heikennetty nuorten taloudellista tilannetta ja mahdollisuuksia saada tukea. Myös nuoriin kohdistuva kontrolli on kiristynyt ja heistä puhutaan usein kielteisesti. Monet kokevat arvottomuutta eivätkä tule kuulluiksi huolineen tai tarpeineen.
Mielenterveydellä oirehtivia nuoria halutaan usein tukea ja ohjata yksilöinä, mutta nuoria ympäröivät yhteiskunnalliset järjestelyt sivuutetaan. Kirjoittajat esittävät, että huomion kiinnittäminen yhteiskunnallisiin olosuhteisiin olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Heidän mukaansa erilaiset yhteiskunnan rakenteet ja järjestelyt kuormittavat nuoria, lisäävät pahoinvointia ja kasaavat ongelmia. Samoin yhteiskunnan toimijoiden on kannettava vastuunsa siitä, millaisia mielikuvia nuoruudesta, yksittäisistä nuorista tai nuorten ryhmistä ne tuottavat, sillä nuoret kuulevat viestit tarkasti. Lisäksi on pohdittava kriittisesti, miten paljon nuorilta odotetaan ja mitkä ovat heidän todelliset mahdollisuutensa vastata odotuksiin.
Mikäli nuorten mielenterveyttä halutaan aidosti vahvistaa, on pysähdyttävä nuorten omien ajatusten ja kokemusten äärelle. Yhteiskunnan näkökulmasta rationaalisilta vaikuttavia ratkaisuja on tärkeää arvioida nuorten näkökulmasta. Esimerkiksi sosiaalisen median tai älypuhelinten kategorinen kieltäminen ohittaa nuorten elämismaailmojen moninaisuuden, nuorten kulttuurit, sosiaaliset suhteet ja niiden merkitykset heidän hyvinvoinnilleen.
Nuorten viestit on kuultava ja otettava tosissaan. Puhuessaan mielenterveydestä nuoret tuovat esiin huoltaan siitä, ettei heitä arvosteta ja kuunnella yhteiskunnassa. Nuorten mielenterveyspuhe on myös surua ja huolta omasta ja koko maapallon tulevaisuudesta, mitä aikuiset ja päättäjät eivät ota riittävän vakavasti. Terapiatakuu ja nuorten kontrollointi eivät riitä ratkaisuiksi. Yhteiskunnan on muututtava sallivammaksi, tasa-arvoisemmaksi ja kestävämmäksi aikuistumisen ympäristöksi.
Artikkeli on avoimesti luettavissa Lääkärilehden nettisivuilla.