Väitöskirjassani (Kallio 2023) haastattelin 18 vuotta täyttäneitä nuoria itsenäistymisen kysymyksistä. Olin myös mukana organisoimassa ja fasilitoimassa nuorten Digiraadissa käymää keskustelua yhdessä Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalon ammattilaisten ja vapaaehtoisten kanssa. Tässä kirjoituksessa pohdin, millaisia havaintoja yksinäisyydestä voi tehdä nuorten kokemusten pohjalta.
Yksinäisyys on osattomuutta sosiaalisista suhteista
Nuorten tarinoissa yksinäisyys näyttäytyi sosiaalisten suhteiden vähyytenä tai puuttumisena, tai sosiaalisissa suhteissa eri tavoin koettuna osattomuutena. Nuoret olivat kokeneet tämän kaltaista yksinäisyyttä elämänkulun eri vaiheissa, ja kokemukset olivat hyvin yleisiä.
Osa oli kokenut yksinäisyyttä lapsuuden perheissään. Vanhemmilla saattoi olla päihde- ja mielenterveysongelmia tai perheessä taloudellisia haasteita, nuoret olivat voineet menettää perheenjäseniä tai he olivat muuttaneet monta kertaa paikkakunnalta toiselle. Hauraan vanhemmuuden ja lapsuudenperheen aikuisten ongelmien vaikutukset kietoutuvat nuorten yksinäisyyden kokemuksiin, turvattomuuteen ja voimavarojen niukkuuteen (Honkatukia ym. 2020).
Muutama tutkimukseen osallistunut nuori oli muuttanut yksin Suomeen turvapaikanhakijana. Tällöin yksinäisyys saattoi tuntua läheisten sosiaalisten suhteiden puuttumisen lisäksi syvänä juurettomuutena ja huolena siitä, miten uudessa tilanteessa voi selvitä. Joidenkin nuorten on vaikeaa luottaa viranomaisiin tai ylipäätään aikuisten kykyyn tukea heitä, kuten haastatteluun osallistunut 22-vuotias Jerome tuo esiin:
”Emmä ollu väleissä kenenkään, mul oli vaan silleen että okei mä oon menettäny kaikki ja mä haluun vaan olla yksin ja mietin vähän rauhassa mihin mä oon menossa ja mitä mun pitää tehä.”
Osalla ei ollut lainkaan läheisiä ystäviä. Koulukiusaamisen kokemukset olivat yleisiä ja niillä oli pitkät jäljet: monet kertoivat, että kiusatuksi joutuminen vaikuttaa edelleen heidän elämäänsä, vaikka tapahtumista oli kulunut jo pitkän aikaa. Tällaisten huonojen kokemusten vuoksi nuorten ei ole aina helppoa päästää lähelleen muita ihmisiä.
Yksinäisyys kietoutuu haastaviin elämäntilanteisiin
Osa nuorista kuvasi, miten taloudellinen niukkuus sysää heitä ulos sosiaalisesta elämästä ja yhteiskunnan reunamille. Heikon taloudellisen tilanteen vuoksi ei ole mahdollisuutta viettää muiden nuorten kanssa samanlaista elämää tai kuluttaa yhteiskunnassa tavanomaisena pidetyllä tavalla. Jatkuva murhe taloudellisesta tilanteesta ja perustarpeisiin vastaamisen haasteista vie voimavarat ja lamauttaa monin tavoin (esim. Kallio & Hakovirta 2020).
Nuorten kertomusten perustella koulujen ja oppilaitosten merkitys yhteisöllisyyden paikkana on kiistaton. Vaihtuvat oppilasryhmät voivat kuitenkin johtaa tilanteisiin, joissa oma paikka yhteisössä ja kaverisuhteet on jatkuvasti neuvoteltava uudelleen. Tämä voi tuottaa paineita ja kuormittaa nuoria, ja osa jää näissä neuvotteluissa ulkopuolelle. Opiskeluyhteisöön kiinnittyminen on erityisen vaikeaa, jos opetus järjestetään etänä eikä opiskelukavereihin voi tutustua vapaamuotoisemmin. Tämä oli monen kokemus erityisesti korona-aikana. Alttius yksinäisyydelle kasvaa myös silloin, kun nuoret muuttavat yksin uudelle opiskelupaikkakunnalle.
Epävarmat ja pirstaleiset työsuhteet kasautuvat usein nuorille samaan aikaan kuin nuoret toivovat löytävänsä työkavereista samanhenkisten yhteisön. Nollatunti- tai keikkasopimuksella työskennellessä työyhteisö vaihtuu usein, eikä siihen ole helppo kiinnittyä. Valtaosa nuorista asuu yksin, eikä asunto- ja tukipolitiikka aina kannusta tilanteen muuttamiseen. Nuorille aikuisille ei myöskään juuri ole tarjolla sellaisia kohtaamisen paikkoja, jotka eivät perustu kuluttamiseen. Kaikki nuoret eivät voi tai halua hakeutua ohjattuihin ja maksullisiin harrastusryhmiin.
Nuorille tarkoitetuissa palveluissa korostuvat työn ja koulutuksen kysymykset. Tämä painopiste peittää helposti alleen nuorten moninaiset elämäntilanteet. Vaikka nuorten asioista keskustellaan palveluissa, nuorille tärkeät sosiaaliset suhteet ja ulkopuolisuuden kokemukset eivät useinkaan ole keskustelujen aiheena. Sen vuoksi palveluissa ei myöskään tunnisteta yksinäisyydelle altistavia elämäntilanteita riittävän hyvin, kuten Digiraatiin osallistunut nimimerkki Pihlaja kuvaa:
”Yksinäisyyteen ei mielestäni ole puututtu [poliittisen päätöksenteon keinoin], vaan jokainen on ollut oman onnensa ja verkostojensa varassa.”
Nuorten kertomusten perusteella näyttää siltä, että yksinäisyyden kokemukset kietoutuvat nuorten niukkoihin resursseihin, haastaviin elämäntilanteisiin ja elämäntilanteiden muutoksiin. Yksinäisyyttä ja sille alttiita elämäntilanteita syntyy myös sellaisten poliittisten päätösten seurauksena, jotka lisäävät nuorten elämän epävarmuuksia eivätkä tunnista niiden yhteyttä yksinäisyyteen.
Nuoret eivät hae apua yksinäisyyteen
Tutkimukseen osallistuneet nuoret kuvasivat yksinäisyyden aiheuttavan myös vakavia mielenterveysongelmia. Erityisesti korona-aikana yksinäisyys lisääntyi ja osa kertoi hakeneensa apua mielenterveyteen ensimmäistä kertaa juuri koronan aikana. Samaan aikaan monet nuorten arkea tavallisesti kannattelevat palvelukontaktit lakkasivat, ja erityisesti mielenterveyspalveluihin oli entistäkin vaikeampaa päästä. Usein nuoret kokivat jääneensä vaille tukea, mitä kuvaa esimerkiksi Digiraatiin osallistunut nimimerkki //Clarity:
”Meillä on paljon nuoria, joilla ei ole mitään tulevaisuutta ilman tukea ja apua. Miksi ketään ei kiinnosta? […] Pitäisi muistaa kaikkia. Erityisesti niitä, joilla ei ole ketään. Ei perhettä, ei ystäviä, eikä syytä lähteä ulos kun kauppaan.”
Osalla nuorista oli kokemuksia tuloksettomista avunsaantiyrityksistä myös ennen koronaa, ja osa kertoi, etteivät he enää edes yritä hakea apua. Nuoret tiedostavat palvelujärjestelmän kriisin ja osoittavat solidaarisuutta toisilleen ja muille heikossa asemassa oleville säästämällä itse palveluiden niukkoja resursseja. Osa nuorista jättää hakematta apua sen vuoksi, että ajattelee toisten nuorten olevan vielä pahemmassa tilanteessa ja tarvitsevan siksi palveluita itseä enemmän. Monet nuoret myös jännittävät sosiaalisia tilanteita, mikä vaikeuttaa avun hakemista yksinäisyyteen ja muihin tuen tarpeisiin.
Tutkimukseen osallistuneiden nuorten viesti on, että itsenäistyminen ei saisi tarkoittaa vaatimusta yksin pärjäämisestä. Sen sijaan se tulisi nähdä elämänvaiheena, jossa nuoret määrittelevät uudelleen suhdettaan yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Yhteiskunnan tulisi varmistaa, että myös täysi-ikäisyyden jälkeen jokaisella nuorella aikuisella on turvaverkko, joka auttaa aikuisuuden epävarmuudessa ja itsenäistymisessä, ja että nuori ei jää näiden asioiden kanssa yksin.
Sosiaaliset suhteet ovat perusoikeus
Nuorisotutkimuksessa on jo pitkään osoitettu, että sosiaaliset suhteet toimivat nuorille tärkeänä peilauspintana siihen, kuka minä olen ja mihin minä kuulun. Mahdollisuus vastavuoroisiin sosiaalisiin suhteisiin on keskeinen nuorten hyvinvointia määrittävä asia.
Ne nuoret, joilla oli läheisiä sosiaalisia suhteita, puhuivat siitä, kuinka he näissä suhteissa voivat osoittaa vastuullisuutta, välittämistä ja huolenpitoa, ja kuinka he vastavuoroisesti saavat näitä kokemuksia myös itse osakseen. Tällaiset kokemukset hyväksytyksi tulemisesta ja joukkoon kuulumisesta ovat nuorten hyvinvointiin liittyviä perustavanlaatuisia tarpeita (Rättilä & Honkatukia 2023), joiden puuttumisesta myös pitää puhua silloin, kun puhutaan yksinäisyydestä.
Nuorten yksinäisyyden kokemukset olisi syytä ottaa vakavasti ja huomioon, kun mietitään sitä, millä tavalla yhteiskunnassa huolehditaan kansalaisten hyvinvoinnista esimerkiksi tulevissa kriiseissä. Mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia ja yhteisöllisiä suhteita pitäisi nähdä perusoikeutena, joka on tärkeää erityisesti nuoruusiässä.
Yksinäisyys on kuulumattomuuden kokemuksia
Yksinäisyys ei ole vain yksilöllinen kokemus tai tunne, joka johtuu sosiaalisten suhteiden hauraudesta tai puutteesta. Nuorten yksinäisyyden kokemukset kuvastavat myös laajasti ulkopuolisuutta ja yhteiskuntaan kuulumattomuuden kokemuksia. Nämä kokemukset syntyvät siitä, kokevatko nuoret pystyvänsä vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin ja saavatko he osakseen arvostusta ja tunnustusta yhteiskunnan jäseninä. Osa nuorista jää vaille tätä kokemusta.
Nuorten tarinoissa yksinäisyys kytkeytyy usein kokemuksiin siitä, että ei tule hyväksytyksi omana itsenään. Tuen tarpeet, erilaisuuden kokemukset, syrjintä, rasismi, kiusaaminen, kokemukset vaikuttamisen mahdollisuuksien puutteesta perheessä ja palvelukohtaamisissa, mutta myös mediadiskurssit, kulttuuriset käsitykset aktiivisesta ja oikeanlaisesta kansalaisuudesta sekä poliittiseen päätöksentekoon kytkeytyvä puhe syrjäytyneistä tai ongelmanuorista, muokkaavat kaikki kuvaa siitä, millaisena nuoret kokevat oman paikkansa yhteiskunnassa ja yhteisöjen jäseninä. Ne nuoret, jotka eivät koe mahtuvansa yhteiskunnassa arvostetun aktiivisen kansalaisen malliin, kokevat monenlaista ulkopuolisuutta ja ulos jäämistä (myös Ågren & Kallio 2023; Ågren 2024). Tällaisista kokemuksista kertoi esimerkiksi Jerome:
”Vaikka sä yrittäis tehä kaikkea, mutta ei se oo riittävästi. Jotkut pitää sua tyhmänä, jotkut ihmiset tulee syljee sun naamaas. Ei täst oo mitään yrittää, sä vaan lähet pois koko paikasta, sä elä vaan, sä oot yksin tässä maailmassa. Näin sä pärjäät.”
Nuoret haluavat tasaveroista kohtelua ja väljentää käsitystä siitä, millaisin eri tavoin yhteiskuntaan voi osallistua ja vaikuttaa. Liian kapea käsitys siitä, millainen on arvokas ja arvostettu yhteiskunnan jäsen, jättää osan nuorista yksin ja ulkopuolelle. Nämä kokemukset kytkeytyvät yhteiskunnan polarisaatiokehitykseen ja demokratian murenemiseen. Osa nuorista vetäytyy tietoisesti syrjään kritisoidessaan yhteiskunnan keskiluokkaisia normeja, palkkatyö- ja kulutuskeskeisyyttä, syrjiviä rakenteita ja nuorten pakottamista tietynlaiseen itsenäistymisen malliin.
Yksinäisyys on ymmärrettävä sosiaalisena ongelmana
Nuorten kertomusten perusteella yksinäisyyden ytimessä on kokemus siitä, että ei voi kuulua muiden kanssa jaettuun maailmaan. Yksinäisyyttä ei siten voi tarkastella vain yksilön kannalta, vaan se tulee ymmärtää sosiaalisena ongelmana, johon on etsittävä ratkaisuja koko yhteiskunnan tasolla.
On pyrittävä paremmin ymmärtämään, millä tavoin kulttuuriset käsitykset ja sosiaaliset normit, kuten suomalaisen yhteiskunnan yksinpärjäämisen eetos, työmarkkinakansalaisuus, keskiluokkaiset ihanteet sekä syrjivät asenteet ja liian tiukat normit vaikuttavat nuorten arkiseen elämään ja mahdollisuuksiin tulla hyväksytyiksi ja kokea kuuluvansa joukkoon. Tämän lisäksi on tarkasteltava niitä nuorten elämään vaikuttavia yhteiskunnan rakenteita, jotka voivat olla yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin.
Tulevana syksynä aloitamme Under Pressure -tutkimushankkeessa työpajat, joissa kohtaamme ison joukon erilaisista taustoista tulevia nuoria. Kysymme heiltä näistä teemoista.
Teksti: Jenni Kallio
Teksti perustuu puheenvuoroon eduskunnan Pikkuparlamentissä 13.3.2024. Allianssi ry:n järjestämässä tilaisuudessa ministeri Sandra Bergqvistille luovutettiin nuorisoalan ratkaisut yksinäisyyden ja yhteisöllisyysvajeen korjaamiseksi.
Lähteet:
Honkatukia, Päivi & Kallio, Jenni & Lähde, Miia & Mölkänen, Jenni (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. Tampereen yliopisto.
Kallio, Jenni (2023) Eletty, opittu, kamppailtu: Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Nuorisotutkimus.
Kallio, Johanna & Hakovirta, Mia (2020, toim.) Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Helsinki: Vastapaino.
Rättilä, Tiina & Honkatukia, Päivi (2023) Introduction. Teoksessa Päivi Honkatukia & Tiina Rättilä (toim.) Young People as Agents of Sustainable Society. Routledge. 1–37.
Ågren, Susanna & Kallio, Jenni (2023) Young adults’ perceptions of citizenship outside and beyond labour market citizenship. Teoksessa Päivi Honkatukia & Tiina Rättilä (toim.) Young People as Agents of Sustainable Society. Routledge, 113–127.
Ågren, Susanna (2024) Epistemological Dissonance of Worker-Citizenship: Young vocational students’ and graduates’ negotiations of societal belonging within the changing labour market. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Nuorisotutkimus.