Teksti on julkaistu Kuule nuorten ääni! II Turvallisempia tiloja kaikille -pamfletissa.
Digiraateihin osallistuneiden nuorten viesti on vahva ja yksiselitteinen: nuoret tarvitsevat turvallisia tiloja. Turvallisemmalla tilalla tarkoitetaan tavallisesti fyysisesti olemassa olevia tiloja tai digitaalisia ympäristöjä, joissa nuoret voivat olla yhdenvertaisia toimijoita riippumatta omasta taustasta, etnisyydestä, sukupuolesta tai muusta ominaisuudesta. Digiraadeissa nuoret korostivat, että turvallisessa
tilassa puhutaan ja puhutellaan toisia arvostavasti, ja jokaisella on oikeus itse määritellä oma identiteettinsä. Sellaisessa tilassa kaikilla on yhtäläinen arvo toisiin nähden.
Fyysisen tai virtuaalisen tilan sisälle on melko yksinkertaista laatia periaatteet, joita kaikki ihannetapauksessa noudattavat. Mutta mitä turvallisuudelle tapahtuu, kun näistä tiloista astutaan ulos? Onko suomalainen yhteiskunta nuorille turvallisempi tila?
Nuorten kokemukset turvallisuudesta tai turvattomuudesta muodostuvat arkisissa kohtaamisissa. Eriarvoisuus, syrjintä ja kiusaaminen, yhteisöjen ulkopuolelle jääminen, kokemukset vaikuttamisen mahdollisuuksien puutteesta sekä kulttuuriset käsitykset aktiivisesta ja oikeanlaisesta kansalaisuudesta muokkaavat kaikki nuorten käsityksiä omasta paikastaan yhteiskunnassa.
Nuorten turvattomuuden kokemuksia lisäävät suomalaiseen yhteiskuntaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät huolet. Sotien ja pandemioiden kaltaiset kriisit tuottavat nuorille uudenlaista turvattomuutta ja vaikeuttavat heidän mahdollisuuksiaan valmistautua tulevaisuuteen (Honkatukia, Kallio & Määttä 2024). Erityisen huolissaan nuoret ovat ilmastonmuutoksesta, maailmanpoliittisesta tilanteesta, hyvinvointipalveluiden säilymisestä sekä eriarvoisuuden ja rasismin lisääntymisestä (Myllyniemi & Kiilakoski 2019).
Turvattomuus liittyy myös omaan pärjäämiseen yhteiskunnan vaatimusten keskellä. Jaksaminen monimutkaiseksi, vaativaksi ja joskus myös epäreiluksi koetussa työelämässä, opintojen tuottamat paineet sekä mahdollisuus saada tukea omien tarpeiden mukaisesti mietityttävät nuoria (Ågren & Kallio 2023; Ågren 2024). Yhä useampi nuori myös kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa: köyhyyteen liittyvä turvattomuus on epävarmuutta perustarpeiden täyttymisestä, mutta myös osattomuutta sosiaalisista suhteista ja putoamista arjen turvaverkkojen ulkopuolelle (Kallio & Toikka 2022).
Syrjinnän ja kiusaamisen kokemukset ovat monille vähemmistöihin kuuluville nuorille arkipäivää. Pelko henkisen tai fyysisen uhan kohtaamisesta aiheuttaa turvattomuutta. Rodullistettuihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat kiusaamista ja ulossulkemista muita enemmän (Kiilakoski & Laine 2022). Rakenteellinen syrjintä asunto-, koulutus- ja työmarkkinoilla vaikeuttaa itsenäistymistä ja omien unelmien tavoittelemista, mutta syrjintä estää nuoria myös kokemasta itseään arvokkaana osana yhteiskuntaa (Rättilä & Honkatukia 2022). Tytöt ja sateenkaarinuoret kokevat erityisen paljon seksuaalista häirintää ja väkivaltaa (Jokela ym. 2020). Vihapuhe sekä syrjinnän ja vähättelyn kokemukset saavat osan nuorista vetäytymään yhteiskunnallisesta keskustelusta ja julkisilta vaikuttamisen alustoilta. Digiraadeissa nuoret keskustelivat näistä kokemuksista koskettavalla tavalla.
Julkisella keskusteluilmapiirillä on suuri merkitys turvallisuuden kokemuksiin. Kärjekkäitäkään esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea: translain uudistamisesta käytiin eduskunnassa kiivasta keskustelua, johtavien poliitikkojen rasistiset kirjoitukset tulivat viime kesänä laajasti julki, ja juuri nyt katujengeistä keskustellaan tavalla, jossa nuorista luodaan tietynlaista stereotyyppistä mielikuvaa. Jos vähemmistöihin kuuluvat nuoret saavat jatkuvasti kuulla, lukea tai aistia olevansa vääränlaisia ja vähempiarvoisia, tai he tulevat nähdyiksi vain ongelmien kautta, miten he voivat luottaa suomalaisen yhteiskunnan lupauksiin turvallisuudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta? Syrjivän ja ennakkoluuloisen puheen normalisointi ja hiljainen hyväksyntä tekee yhteiskunnasta turvattomamman kaikille.
Suomalaisen yhteiskunnan turvallisemman tilan periaatteet näyttävät siis olevan kadoksissa. Mutta digiraateihin osallistuneilla nuorilla on tähänkin selkeä näkemys: aikuisten on otettava vastuu!
Nuorten mielestä aikuisten vastuun tulee toteutua kolmella tavalla.
1. Aikuiset ja nuoria kohtaavat ammattilaiset tarvitsevat herkkyyttä nähdä nuoret ainutlaatuisina yksilöinä. Aikuisten vastuuseen kuuluu rohkeus kysyä nuorilta heidän tarpeistaan ja huolenaiheistaan. On oltava aikaa asettua kuuntelemaan nuorten kokemuksia ja empaattisuutta ottaa heidän kertomansa vastaan. Nuorten kynnys kertoa aikuisille syrjinnästä ja ulossulkemisesta on usein korkea. He eivät aina luota siihen, että kertominen ratkaisisi asioita, tai että aikuiset ylipäätään ymmärtäisivät nuorten kamppailuja tai pystyisivät ratkaisemaan heidän kokemiaan epäkohtia mielekkäällä tavalla. Päättäväinen seisominen nuoren rinnalla on viesti siitä, että nuoren kokemus ei ole väärä, sekä lupaus siitä, että nuori ei jää yksin.
2. Aikuisten vastuuseen kuuluu tiedon hankkiminen. Nuoria kohtaavilla ammattilaisilla, kuten opettajilla, terveydenhoitohenkilöstöllä ja sosiaalityöntekijöillä, on oikeus saada ajantasaista tietoa vähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemasta eriarvoisuudesta ja keinoista sen purkamiseen (ks. Laiti 2024). Monimuotoisuuteen ja syrjinnän ehkäisemiseen liittyvän täydennyskoulutuksen pitäisi olla arkipäivää. Oppilaitokset sekä sosiaali- ja terveyspalvelut vaikuttavat merkittävällä tavalla nuorten kokemuksiin itsestään yhteiskunnan jäseninä (Kallio 2023; Ågren 2024), ja niissä on potentiaalia vahvistaa myös vähemmistöihin kuuluvien nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia osana heidän hyvinvointiaan (Suurpää & Kallio 2023). Tieto rohkaisee aikuisia tarttumaan toimeen ja tukemaan nuoria niissä kysymyksissä, joita nuoret itse pitävät tärkeinä. Tietoon perustuvat päätökset rakentavat parempaa yhteiskuntaa.
3. Aikuisten vastuunkanto tarkoittaa liittolaisuutta. Nuoret kokevat, että heitä ei oteta vakavasti poliittisina toimijoina ja yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina (Honkatukia ym. 2020). Vähemmistöjen ääni kuuluu kaikkein heikoimmin. Liittolaisuus tarkoittaa nuorten aseman vahvistamista demokraattisessa päätöksenteossa sekä eriarvoisuuksien ja epäkohtien muotoilemista viesteiksi politiikkaan ja päätöksentekoon yhdessä nuorten kanssa. Rasismin ja syrjinnän kitkeminen, vähemmistöjen oikeuksien toteutuminen ja hyvinvointivaltion tukimuotojen vahvistaminen ovat nuorille merkki siitä, että heidän tarpeensa otetaan vakavasti. Yhteiskunnan tehokkuusvaatimuksia on väljennettävä, jotta kaikkien nuorten on
mahdollista itsenäistyä ja aikuistua nykyistä moninaisemmin tavoin (Honkatukia ym. 2020; Kallio 2023; Ågren 2024). Nuorilla itsellään on yksityiskohtaista tietoa ja asiantuntemusta siitä, millaisia muutoksia tarvitaan.
Päämääräksi on otettava nuorten mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään. Vain siten suomalainen yhteiskunta voi olla nuorille turvallisempi tila.
Teksti: Jenni Kallio & Susanna Ågren
Lähteet:
Honkatukia, Päivi & Kallio, Jenni & Lähde, Miia & Mölkänen, Jenni (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. Tampereen yliopisto.
Honkatukia, Päivi & Kallio, Jenni & Määttä, Mirja (2024, toim.) Elämää korona-ajassa – Poikkeusolot nuorten aikuisten kokemana. Tampere: Vastapaino.
Jokela, Satu & Luopa, Pauliina & Hyvärinen, Anni & Ruuska, Tupu & Martelin, Tuija & Klemetti, Reija (2020) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Työpaperi 38/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140742/URN_ISBN_978-952-343-580-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y (viitattu 8.2.2024).
Kallio, Jenni (2023) Eletty, opittu, kamppailtu: Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Kallio, Johanna & Toikka, Enna (2022) Lasten ja nuorten köyhyyden kokemukset arjessa. Dialogiblogi 14.6.2022. https://blogit.utu.fi/soteakatemia/lasten-ja-nuorten-koyhyyden-kokemukset-arjessa/ (viitattu 7.2.2024).
Kiilakoski, Tomi & Laine, Riku (2022) Tilasto-osio. Teoksessa Tomi Kiilakoski (toim.) Kestävää tekoa. Nuorisobarometri 2021. Valtion nuorisoneuvosto Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Laiti, Minna (2024) Towards LGBTQ+ inclusive Junior High school nursing: Development of a theoretical model. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto.
Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2019) Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, nro 140 Kenttä. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 60, 9–112.
Rättilä, Tiina & Honkatukia, Päivi (2022) Johdanto: Tutkimusyhteistyön lähtökohtia ja teoksen tavoitteet. Teoksessa Tiina Rättilä & Päivi Honkatukia (toim.) Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 231, 9–28.
Suurpää, Leena & Kallio, Jenni (2023) Sosiaali- ja terveyspalveluissa vahvistuu tai murenee nuorten luottamus yhteiskuntaan. Itla, Vieraskynä 7.12.2023. https://itla.fi/sosiaali-ja-terveyspalveluissa-vahvistuu-tai-murenee-nuorten-luottamus-yhteiskuntaan/ (viitattu 8.2.2024).
Ågren, Susanna & Kallio, Jenni (2023) Young adults’ perceptions of citizenship outside and beyond labour market citizenship. Teoksessa Päivi Honkatukia & Tiina Rättilä (toim.) Young People as Agents of Sustainable Society. Routledge, 113–127.
Ågren, Susanna (2024) Epistemological Dissonance of Worker-Citizenship: Young vocational students’ and graduates’ negotiations of societal belonging within the changing labour market. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.