EU-vaalien alla mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa nousi esiin huoli nuorten sosiaalisen median käytöstä. Esimerkiksi EU-vaaleissa ehdolla ollut kansanedustaja, ”terapeutti-Villenä” tunnettu Ville Merinen (sd.) on ehdottanut sosiaalisen median kieltämistä kaikilta alle 16-vuotiailta. Näkemys on aiheuttanut runsasta keskustelua, jossa on keskitytty somen haittoihin sen sijaan, että tunnistettaisiin sen myönteiset puolet. Erityisesti nuorisotyön ammattilaiset ja nuoret itse ovat kuitenkin pitäneet esillä myös sosiaalisen median kieltämisen haittapuolia sekä sosiaalisen median monia hyötyjä nuorille.
Tässä blogitekstissä tuomme esiin sosiaalisessa mediassa aiheeseen liittyen käytyä keskustelua, mutta olemme muokanneet kommenttien yksityiskohtia kirjoittajien tunnistamisen ehkäisemiseksi.
Keskustelu sosiaalisen median kieltämisestä on käynyt kiivaana erityisesti nuorten suosiossa olevan TikTokin osalta. Somen kieltämistä alle 16-vuotiailta on perusteltu muun muassa sillä, että nettikiusaaminen, lasten ja nuorten seksuaalinen häirintä sekä nuorten keskinäinen vertailu vähenisivät. Lisäksi nuorten unen laadun ja keskittymiskyvyn arvellaan paranevan. Esimerkiksi Ville Merinen argumentoi, että sosiaalisella medialla on suuri vaikutus nuorten mielenterveys- ja keskittymisongelmiin (ks. esim. Ijäs 2024). Vaikka nämä ovat tärkeitä huomioita nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa, ei keskustelussa useinkaan oteta huomioon haittoja, joita somen kieltämisestä voisi aiheutua nuorille.
Some on nuorille identiteetin rakentamisen väline
Nykynuorille virtuaaliset tilat ja paikat ovat yhtä todellisia kuin fyysiset tilat: samanarvoisia kohtaamispaikkoja, joissa on mahdollista tavata ystäviä ja kavereita, viettää aikaa sekä kokea asioita. Sosiaalinen media muodostaa sosiaalisia areenoita, jotka tarjoavat nuorille mahdollisuuksia pitää yhteyttä muihin ihmisiin, mutta myös mahdollisuuksia oman identiteetin rakentamiselle (Kaarakainen & Saikkonen 2019, 2). Siksi eron tekeminen reaalimaailman ja virtuaalimaailman välille voi nuorista puhuttaessa olla keinotekoista. (Kaarakainen & Saikkonen 2019, 21.)
Sosiaalisen median kanavat, kuten WhatsApp, TikTok, Instagram ja Telegram on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa ja keskeinen väline pitää yhteyttä ystäviin (Merikivi, Myllyniemi & Salasuo 2016, 38). Kaarakaisen ja Saikkosen (2019, 20) mukaan nuoret viettävät somessa vapaa-aikaa juttelemalla, tapaamalla ystäviä ja jakamalla kuulumisia. Sosiaalisessa mediassa on myös mahdollista luoda turvallisia ihmissuhteita. Sosiaalisen median kieltämisellä alle 16-vuotiailta rajoitettaisiin nuorten mahdollisuutta pitää yhteyttä ystäviin, sukulaisiin ja perheenjäseniin.
Aihetta koskevaa some-keskustelua seuratessamme havaitsimme, että nuorille tärkeää oli myös vertaisten löytämisen mahdollisuudet somen kautta. Erityisesti erilaisiin vähemmistöihin identifioituvat sekä pieniltä paikkakunnilta tulevat nuoret kokevat tärkeäksi mahdollisuuden pitää yhteyttä kaukanakin oleviin kavereihin ja ystäviin (Kaarakainen & Saikkonen 2019, 20). Nuorten somen käyttämisen taustalla voi piillä halu löytää muita saman kaltaisissa tilanteissa olevia henkilöitä, jakaa omia kokemuksia ja saada ymmärrystä omalle tilanteelleen (Haasio 2015,147). Vertaistuki on tärkeä osa nuorten kasvua ja somen avulla nuoret voivat saada toisiltaan tukea, mikä voi olla tärkeää erityisesti nuorille, jotka muuten viettävät aikaansa yksin tai joilla on vähemmän sosiaalisia kontakteja (Haasio 2015, 6).
”Emmehän me kiellä keneltäkään esimerkiksi urheilemisen harrastamista, vaikka häntä kiusattaisiinkin siellä.”
Nuoret osallistuvat somen avulla yhteiskuntaan
Viestintäjärjestelmillä on keskeinen rooli kansalaisuuden muovaamisessa (Murdock 1992). Ensinnäkin, kansalaisten on saatava tietoa ymmärtääkseen ja puolustaakseen omia oikeuksiaan. Toiseksi, heidän tulee voida käydä keskustelua sekä saada tietoa monipuolisesti osallistuakseen julkiseen päätöksentekoon ja esittääkseen siitä kritiikkiä. Kolmanneksi, ihmisten on pystyttävä näkemään itsensä ja omat tavoitteensa edustettuina keskeisissä viestintäkanavissa, ja heidän on voitava osallistua näiden kanavien kehittämiseen ja laajentamiseen. (Mt., 1992, 21.)
Me kirjoittajat näemme, että somen kieltäminen nuorilta on heidän sananvapautensa rajoittamista. Sananvapauden tulee olla jokaisen ihmisen perusoikeus riippumatta ihmisen iästä. Somen kieltäminen alle 16-vuotiailta saattaa estää nuorilta mahdollisuuden omien ajatusten ja mielipiteiden ilmaisemiseen ja itseä kiinnostaviin keskusteluihin osallistumiseen sosiaalisen median kautta. Sosiaalisessa mediassa nuorilla on mahdollisuus tuoda esille omia mielipiteitään, jakaa ajatuksiaan sekä osallistua poliittiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen. Lisäksi sosiaalinen media toimii tiedonlähteenä nuorille.
”TikTok toimii hyvänä alustana jakaa muun muassa yritysten sisältöä tai informaatiota siitä, mitä maailmalla tapahtuu. TikTokin avulla on mahdollista jakaa myös hyödyllisiä vinkkejä ja uusia ideoita.”
Somesta moraalipaniikki? Median lietsontaa ja yhteiskunnallista (yli)reagointia
Julkisessa keskustelussa esitetään argumentteja somen rajoittamisen puolesta ja sitä vastaan. Tässä kuohunnassa on paljolti moraalisen paniikin piirteitä.
Moraalipaniikilla tarkoitetaan pelkoa joko oletetusta tai aidosta uhasta tai uhkauksesta. Moraalipaniikki kohdistetaan totutusta tai yleisesti hyväksytystä poikkeaviin asioihin, ilmiöihin ja myös ihmisryhmiin, joiden oletetaan uhkaavan yhteiskunnassa sen kulttuuria, elämäntapaa tai keskeisiä arvoja. Moraalipaniikissa kuviteltu uhka ei kuitenkaan välttämättä ole todellista, vaan monen tekijän luoma mielikuva asian uhkaavuudesta. (Goode & Ben-Yehuda 2009, 2.)
Moraalipaniikkien intensiteetti, kesto ja yhteiskunnallinen vaikutus vaihtelevat. Jotkut ovat vähäisiä ja ohimeneviä, jättäen vain vähän jälkiä. Toiset niistä ovat sen sijaan merkittäviä tapahtumia, jotka muuttavat monien ihmisten elämää ja koko yhteiskunnan rakenteita. Moraalipaniikkien syntytavat ja kehityskaavat eroavat myös toisistaan. Ne voivat olla spontaaneja, ruohonjuuritason tapahtumia paikallisten toimijoiden ja huolien ajamina, tai ne voivat olla kaupallisten tai poliittisten hyötyjen vuoksi tarkoituksellisesti luotuja. Moraalipaniikkien kohteena olevat ongelmat voivat osoittautua vakaviksi, vähäpätöisiksi tai kuvitelluiksi – vaikka ongelman todellinen laajuus ei yleensä vastaa siihen liittyvää reaktiota. Yhteiskunnallinen reaktio moraalipaniikkiin voi olla myös joko yhtenäinen tai jakautunut. (Garland 2008,13–14.)
Medialla on suuri vaikutus ihmisten ajatuksiin, kun määritellään, mikä on poikkeavaa ja paheksuttavaa ja mikä ei (Mäkipää & Mörä 2012, 210). Medialla saattaa olla rooli moraalipaniikkien alullepanijana ja tukijana, tai se saattaa toimia alustana keskenään kilpaileville näkemyksille. Usein median tarkoituksena on todistaa, että tietyt ryhmät ja yksilöt ansaitsevat kärsimyksen ja rangaistuksen ja sitä kautta median tarkoitus on saada ihmiset tuntemaan moraalista suuttumusta (mt., 210–211). Viimeaikojen uutisoinnit ja poliittiset kannanotot ovat toistuvasti nostaneet esille sosiaalisen median ongelmallisuutta suhteessa nuorten hyvinvointiin, joka on omalta osaltaan lisännyt sen ympärille muodostunutta moraalipaniikkia. Sosiaalisen median rajoittamisen rinnalla ei ole kuitenkaan riittävästi keskusteltu sosiaalisen median merkityksestä nuorten elämässä ja avattu sitä, mistä tässä moraalipaniikissa ja nuorten tämänhetkisessä pahoinvoinnissa todella on kyse (Armila 2024).
Turvalliset aikuiset avainasemassa nuorten somen käytön tukemisessa
Sosiaalisella medialla on nykypäivänä valtava rooli meidän kaikkien elämässä, ja me kaikki tarvitsemme rajoja sosiaalisen median käyttämiseen. Sosiaalisen median täyskielto nuorilta kuulostaa kuitenkin populistiselta ääriratkaisulta, jolla sivuutetaan ongelmien juurisyyt (vrt. Armila 2024).
Haasteisiin, joita nuoret kohtaavat sosiaalisessa mediassa – ja reaalimaailmassa – voidaan kieltojen sijaan vastata tehokkaimmin lisäämällä turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorten arjessa. Näillä aikuisilla tulee olla parempaa tietoa ja osaamista keskustella nuorten kanssa sosiaalisesta mediasta ja ohjata heitä sosiaalisen median käytössä. Näin voidaan edistää sosiaalista mediaa turvallisempana ympäristönä nuorille luoda vertaissuhteita, hankkia tietoa yhteiskunnasta ja osallistua yhteiskunnallisiin keskusteluihin.
”Nuoriin kohdistuvien kieltojen sijaan vastuullisempaa politiikkaa olisi se, että Suomessa sekä Euroopassa asetettaisiin suurteknologiayrityksille tarkempia ehtoja sekä rajoja.”
Tässä yhteydessä turvalliset aikuiset, kuten nuorisotyöntekijät, jotka jo tällä hetkellä tekevät aktiivisesti ja säännöllisesti kohtaavaa työtä sosiaalisessa mediassa nuorten parissa, ovat nuorille tärkeitä arjen aikuisia. Täyskieltojen sijaan näihin työmuotoihin, nuorten parissa työskentelevien aikuisten toimintaedellytyksiin sekä sosiaalisen median kysymyksiä tarkastelevaan nuorisotutkimukseen tarvitaan resursseja. Lisäksi nuorille tulee olla riittävät mahdollisuudet päästä palveluihin ja osaksi turvallisten aikuisten läsnäoloa ja tukea.
Teksti: Ronja Hakala ja Nea Suorela
Kirjoittajat opiskelevat Tampereen yliopistossa Nuorisotyön ja -tutkimuksen maisteriohjelmassa. Blogi on kirjoitettu osana Nuorisotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä -opintojaksoa.
Lähteet:
Armila, Päivi (2024) Älypuhelin, sosiaalinen media ja nuoruus – Yhteiskunnallisen huolipuheen aikalaiskolminaisuus. Kommentti. Ilmiö 4.6.2024. https://ilmiomedia.fi/artikkelit/alypuhelin-sosiaalinen-media-ja-nuoruus/ (viitattu 25.6.2024).
Critcher, Chas (2017) Moral Panics. Criminology and Criminal Justice. Oxford University Press.
Garland, David (2008) On the concept of moral panic. Crime, Media, Culture: An International Journal. Volume 4, Issue 1. Sage Journals.
Goode, Erich & Ben-Yehuda, Nacham (2009) Moral panics: the social construction of deviance. United Kingdom: Blackwell Publishing.
Haasio, Ari (2015) Toiseus, tiedontarpeet ja tiedon jakaminen tietoverkon “pienessä maailmassa”: Tutkimus sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden informaatiokäyttäytymisestä. Akateeminen väitöskirja. Informaatiotieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto.
Ijäs, Johannes (2024) Eurovaaliehdokas haluaa viedä itseltäänkin leivän – alle 16-vuotiaille kielto someen. Demokraatti 4.5.2024. https://demokraatti.fi/eurovaaliehdokas-haluaa-vieda-itseltaankin-leivan-alle-16-vuotiaille-kielto-someen (viitattu 11.6.2024).
Merikivi, Jani & Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko (toim.) (2016) Media hanskassa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja 55. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Murdock, Graham (1992) Citizens, consumers, and public culture. Teoksessa Skovmand Michael & Kim Christian Schrøder (toim.) Media Cultures. Reappraising Transnational Media. Routledge Library Editions: Cultural Studies, 17-41.
Mäkipää, Leena & Mörä, Tuomo (2012) Henkirikos yhdistää. Teoksessa Esa, Väliverroin (toim.) Journalismi murroksessa. Tallinna: Gaudeamus, 207–225.
Kaarakainen, Meri-Tuulia & Saikkonen, Loretta (2019) Pelaamisen ja sosiaalisuuden ympärille muodostuvat kolmannet tilat – Nuorten teknologian käyttötavat ja vapaa-ajan harrasteet. Nuorisotutkimusseura ry.