Viime aikoina nuoria koskevista asioista on keskusteltu ilahduttavasti niin, että nuoret ovat itse saaneet olla asiantuntijaroolissa. Esimerkiksi Ylen A-studiossa keskusteltiin kiusaamisesta (8.4.2024) ja nuorten lisääntyneestä ahdistuneisuudesta (14.5.2024). Kummallakin kerralla studioon oli kutsuttu keskustelemaan nuoria. Toimittajien kiinnostus nuorten ajatuksia kohtaan oli aitoa, ja lähetyksissä onnistuttiin välttämään asetelma, jossa aikuinen ammattilainen olisi lopuksi sanonut ”viimeisen sanan”.
Nuorten kuunteleminen monipuolistaa käsityksiä, joita vanhemmilla sukupolvilla on nuorten elämää koskevista asioista. Mielestämme nuorten kuuleminen mediassa ei kaikilta osin kuitenkaan ole toteutunut eettisesti kestävällä tavalla.
Nuorten kuuleminen vaatii erityistä vastuuta
Nuorten nostaminen yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön edellyttää erityistä sensitiivisyyttä ja eettistä vastuullisuutta. Tämä tunnistetaan myös Journalistin ohjeissa, eli ammatillisessa eettisessä ohjeistuksessa sanomalehtien, tv-kanavien ja vastaavien viestimien toimittajille. Esimerkiksi ohjeiden kohdassa 30 todetaan: ”Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.” (Journalistiliitto 2024.)
Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien jälkeen käytiin paljon keskustelua median tavasta uutisoida tapahtumista, ja toimittajat alkoivat pohtia uudella tavalla omaa vastuutaan ja työnsä seurauksia (Raittila ym. 2009). Ylilyönneistä opittiin.
Kriisitilanteista uutisoimisen ohella medialla tulisi kuitenkin olla erityinen vastuu myös silloin, kun se nostaa uutisten aiheiksi ja julkiseen keskusteluun nuorten arkiseen elämään liittyviä asioita ja tuo esiin nuorten omia näkökulmia. Niin tärkeää kuin tämä onkin.
Koulukoneet ovat esimerkki ongelmallisesta uutisoinnista
Yle on esimerkiksi suomalaisten peruskoulujen eriytymistä koskevien uutisointiensa yhteydessä julkaissut ns. koulukoneita. Koulukoneissa on mahdollista etsiä koulukohtaisia tietoja ja vertailla oppilaitoksia esimerkiksi päättötodistuksen keskiarvon, alueen palkkatason tai S2-oppilaiden määrän mukaan. Viimeisimpänä Yle julkaisi ”ahdistusmittarin” mukaan toimivan koulukoneen, jossa on tietoa yläasteikäisten poikien ja tyttöjen kokemasta ahdistuksesta. Koulukoneita on perusteltu esimerkiksi tiedon saatavuuden lisäämisellä ja tiedon avoimuudella. Ne nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi nuorten kokemaan eriarvoisuuteen.
Samaan aikaan koulukoneet ovat esimerkki journalismista, jossa nuorten asioiden eettisesti vastuullinen käsittely ei toteudu kaikilta osin. Koulukoneet pelkistävät koulujen tai asuinalueiden piirteitä yksinkertaiseksi numerodataksi ohittaen asiat, joita nuoret itse pitävät tärkeinä hyvän koulun tai asuinpaikan ominaisuuksina, kuten yhteisöllisyyden. Koulukoneiden myötä tietyt koulut, kunnat tai asuinalueet voivat leimautua ongelmallisiksi, mikä voi lisätä segregaatiota entisestään. ”Ahdistuneiden oppilaiden kouluiksi” leimatuissa kouluissa opiskelevat nuoret voivat itsekin tulla tulkituiksi ahdistuspuheen kautta. Monikulttuuriset koulut saattavat joutua rasististen ennakkoluulojen kohteiksi.
Nuorten suojelemisen periaatteen tulisi olla ensisijainen tiedonvälitykseen nähden, ja sinänsä tärkeiden aiheiden uutisointiin olisi etsittävä muunlaisia tapoja.
Nuoret joutuvat kärjistysten ja vihapuheen kohteiksi
Nuorten kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin on lisääntynyt, ja he haluavat osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Tämä on hieno asia, ja on tervetullutta, että myös mediassa nuorten omille näkemyksille annetaan tilaa. Nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin (Helne & Hirvilammi 2021; Rättilä & Honkatukia 2023) näkökulmasta on tärkeää, että heidät otetaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sukupolvien väliseen dialogiin. Tämä on demokraattisen yhteiskunnan olemassaolon edellytys – kun taas nuorten sukupolvien ohittaminen yhteiskunnan jäseninä voi johtaa demokratian murenemiseen (Mietola, Kallio & Honkatukia 2022).
Hyvää tarkoittava nuorten ”osallistaminen” tai pyrkimykset tuoda esille nuorten ”omaa ääntä” voivat kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan.
Tällä hetkellä yhteiskunnan keskusteluilmapiiri on kärjekästä ja voimakkaasti polarisoitunutta. Myös nuoret joutuvat toimimaan tässä ympäristössä, ja toisinaan he joutuvat ylilyöntien kohteiksi. Tilastojen mukaan 64 prosenttia 16–24-vuotiaista nuorista on kohdannut netissä vihapuhetta, ja erityisesti nuoret naiset sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret joutuvat epäasiallisen lähestymisen ja hyökkäävän käytöksen kohteeksi (Kohvakka & Saarenmaa 2021; Obermaier & Schmuck 2022).
Myös A-studiossa 14.5.2024 mielenterveyskysymyksistä puhuneiden 8. ja 9.-luokkalaisten nuorten ulkonäköä, pukeutumista, tuen tarpeita ja perhetaustaa on ruodittu sosiaalisen median keskustelupalstoilla lähetyksen jälkeen. Keskustelussa täyttyvät vihapuheen, sukupuoleen perustuvan häirinnän ja rasismin tunnusmerkit.
Yksittäisten keskusteluihin osallistuvien nuorten lisäksi uutisointi voi leimata ongelmalliseksi kokonaisia nuorten ryhmiä. Esimerkiksi viimeaikainen uutisointi ja keskustelu katujengeistä on esittänyt nuorten ryhmät ja heidän vapaa-ajan viettonsa kaupunkitilassa kielteisessä valossa (Malm ym. 2023). Tämä on osaltaan kiihdyttänyt nuoriin kohdistuvaa rasistiseksi tulkittavaa vihapuhetta esimerkiksi juuri sosiaalisessa mediassa.
Nuorten leimaaminen, vähättely ja alentuvat kommentit estävät nuoria tuomasta esiin omia näkemyksiään ja toimimasta aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Tällainen kohtelu aiheuttaa nuorissa pelkoja ja turhautumista. Se voi johtaa nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja luottamuksen vähenemiseen.
On tärkeää kehittää sellaisia nuorille suunnattuja kuulemisen ja vaikuttamisen välineitä, jotka ovat turvallisia, heille mielekkäitä ja lähellä heidän arkeaan. Pyydettäessä nuoria esiintymään mediassa pitää varmistaa, että he ovat turvassa eikä heidän oikeuksiaan loukata, myös tilanteen jälkeen.
Nuorten kuulemiseen tarvitaan yhteiset reunaehdot
Nuorten kuulemisen eettisiä periaatteita tulisi terävöittää ja yhdenmukaistaa. Nuorten pitää voida luottaa siihen, että kertoessaan mielipiteitään he ovat turvassa ja saavat osakseen oikeudenmukaista kohtelua riippumatta siitä, missä kanavassa he esiintyvät.
Nuorisotutkimus tuo esiin nuorten omia näkökulmia ja kokemuksia sekä sitä, millä tavalla erityisissä asemissa nuoret kohtaavat ja kokevat yhteiskunnan eri ilmiöt. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta säädellään erityisen tarkasti. Tutkijoita sitovat tutkimuksen yleiset eettiset periaatteet, yhtenä tärkeimmistä tutkimukseen osallistuvien anonymiteetin turvaaminen, sekä sen varmistaminen, ettei tutkimuksesta aiheudu lapsille tai nuorille vahinkoa (ks. esim. Lagström ym. 2010). Tutkimusten, joissa alaikäiset kertovat asioita omasta elämästään, on lähes poikkeuksetta läpäistävä yksityiskohtainen eettinen ennakkoarviointi (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009).
Esimerkiksi A-studion (14.5.2024) kaltainen asetelma, jossa omilla kasvoillaan ja nimellään esiintyviltä alaikäisiltä nuorilta kysytään heidän henkilökohtaisesti kokemastaan ahdistuksesta, ei olisi mahdollinen tutkimuksessa.
Nuorten eettisesti kestävän kuulemisen kannalta journalismiin liittyviä ohjeistuksia on syytä tarkentaa. Toivomme, että erityistä huomiota kiinnitetään sensitiivisten aiheiden käsittelemiseen ja että näissä tilanteissa punnitaan tarkasti etukäteen nuorille mahdollisesti aiheutuvat haitalliset seuraukset. Lisäksi toivomme, että mediakentällä tunnistetaan nuorten elämään liittyvien aihepiirien voimakas yhteiskunnallinen polarisoituminen ja suojellaan yksittäisten nuorten tai nuorten ryhmien joutumista tämän keskustelun kohteeksi.
Nuorisotutkijat tuovat mielellään asiantuntemuksensa mukaan keskusteluihin siitä, miten mediaympäristöissä voitaisiin edelleen vahvistaa nuorten näkemysten esille pääsyä, mutta entistä turvallisimmilla ja eettisesti kestävimmillä tavoilla.
Teksti: Jenni Kallio, Susanna Ågren & Päivi Honkatukia
Lähteet:
Helne Tuula & Hirvilammi Tuuli (2021) Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot. Helsinki: Kela.
Journalistiliitto (2024) Journalistin ohjeet. https://journalistiliitto.fi/fi/tyoehdot-ja-etiikka/journalistin-ohjeet-ja-sananvapaus/journalistin-ohjeet/
Kohvakka, Rauli & Saarenmaa, Kaisa (2021) Vihapuhe, nettikiusaaminen ja häirintä koskettaa erityisesti nuoria. Tilastokeskus. Tieto & Trendit. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/vihapuhe-nettikiusaaminen-ja-hairinta-koskettaa-erityisesti-nuoria/
Lagström, Hanna & Pösö, Tarja & Rutanen, Niina & Vehkalahti, Kaisa (toim. 2010) Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.
Malm, Karla & Åberg, Erika & Gröhn, Jaana & Wadunombi, Malissa (2023) Huolipuheesta kohti huolenpitoa? Tiemiehet tulkinnallisissa kamppailuissa. Teoksessa Sofia Laine & Eila Kauppinen & Karla Malm & Tommi Hoikkala (toim.) Nuoruus korona-ajan kaupungissa. Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 233–261.
Mietola, Reetta & Kallio, Jenni & Honkatukia, Päivi (2023) Osallistuminen kriisissä: nuoret ja pandemian jälkeistä yhteiskuntaa koskeva päätöksenteko. Teoksessa Markku Oksanen & Henri Vogt (toim.) Huomisen huomaava demokratia: pitkäjänteisen politiikan mahdollisuudet. Tampere: Vastapaino, 275–298.
Obermaier, Magdalena & Schmuck, Desirée (2022) Youths as targets: factors of online hate speech victimization among adolescents and young adults. Journal of Computer-Mediated Communication 27 (4).
Raittila, Pentti & Haara, Paula & Kangasluoma, Laura & Koljonen, Kari & Kumpu, Ville & Väliverronen, Jari (2009) Kauhajoen koulusurmat mediassa. Tampereen yliopisto. Journalismin tutkimusyksikkö, julkaisuja A 111/ 2009. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/65360
Rättilä, Tiina & Honkatukia, Päivi (2023) Introduction. Teoksessa Päivi Honkatukia & Tiina Rättilä (toim.) Young People as Agents of Sustainable Society. Routledge, 1–37.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2009) Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje. https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf