Nuorisoalan osaamiskeskusten tehtävä on Nuorisolain (1285/2016) mukaan kehittää ja edistää nuorisalan osaamista ja asiantuntijuutta tuottamalla, kokoamalla, hyödyntämällä tai jakamalla tietoa nuorista, nuorisotyöstä tai nuorisopolitiikasta. Vuosina 2020–2023 opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti kuutta nuorisoalan osaamiskeskusta.
Valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelma VANUPOssa määriteltyjen painopisteiden mukaisesti osaamiskeskukset rakentuivat seuraavien teemojen ympärille: 1. nuorisotyö kunnassa, 2. nuorisoalalla toimivien järjestöjen tilannekuva, 3. osallisuus ja vaikuttaminen, 4. kohdennettu nuorisotyö, 5. digitaalinen nuorisotyö ja 6. nuorisotyö kouluissa ja oppilaitoksissa. Osaamiskeskusyhteenliittymissä oli mukana monenlaisia nuorisoalalla toimivia tai sitä tukevia organisaatioita, esimerkiksi valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja seuroja, kuntia, kaupunkeja ja oppilaitoksia.
Tampereen yliopisto ulkopuolisen arvioinnin tekijäksi
Valtion nuorisoneuvosto totesi osana edellä mainitun VANUPOn arviointia, että osaamiskeskusten osalta olisi tarve myös ulkopuoliselle arvioinnille. Valtion nuorisoneuvosto valitsi kilpailutuksen pohjalta arvioinnin toteuttajaksi Tampereen yliopiston. Arvioinnin toteuttivat keväällä 2024 Under Pressure -hankkeessakin mukana olevat tutkijat, Susanna Ågren ja Päivi Honkatukia sekä heidän lisäksi nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen yliopisto-opettaja Juha Nieminen. Arviointia koskeva raportti julkaistiin 20.8.2024.
Arviointia varten haastateltiin keväällä 2024 yhteensä 19 organisaatiota, jotka olivat rahoituskaudella mukana nuorisoalan osaamiskeskuksissa sekä opetus- ja kulttuuriministeriöstä seitsemän osaamiskeskuskauden toteutuksesta vastannutta virkahenkilöä. Arvioinnissa tarkasteltiin, kuinka osaamiskeskukset ovat toteuttaneet päätavoitteitaan sekä seuranneet ja arvioineet niiden toteutumista. Lisäksi tarkasteltiin, kuinka osaamiskeskuksia on johdettu kaudella 2020–2023.
Osaamiskeskukset ovat tärkeitä nuorisoalan kehittäjiä
Arvioinnin keskeinen havainto on, että suurin osa haastateltavista näki nuorisoalan osaamiskeskukset tärkeinä valtakunnallisen nuorisoalan kehittäjinä. Rahoituskaudella 2020–2023 osaamiskeskukset ovat keskittyneet koordinoimaan 1) kunnallista nuorisotyötä, 2) nuorisoalalla toimivien järjestöjen vaikuttavuutta, 3) nuorten osallisuutta ja vaikuttamista, 4) kohdennettua nuorisotyötä, 5) digitaalista nuorisotyötä sekä 6) kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaa nuorisotyötä. Nuorisoalan osaamiskeskukset ovat toimineet haastateltavien näkemysten mukaisesti tukirakenteena nuorisoalan yhteiselle kehittämiselle, tuoneet yhteen nuorisoalan moninaista kenttää ja tehneet näkyväksi nuorisoalalla tehtävän työn merkitystä. Ne ovat siten yleisesti ottaen toteuttaneet myös tehtäviänsä, jotka niille määritellään nuorisolaissa (1285/2016, 3 §,19 §).
Nuorisoalan osaamiskeskusten luonne ja tarkemmat tehtävät ja painopisteet määritellään hallituskausiin sidotussa valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa (VANUPO). Näiden painopisteiden pohjalta rahoituskaudella 2020–2023 muodostettiin kuusi nuorisoalan osaamiskeskusta yllä mainittujen painopisteiden ympärille (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020). Arvioinnin perusteella haastateltavat ovat yksimielisiä siitä, että huolimatta muun muassa koronapandemiasta tai kehittämistyöhön luontaisesti kuuluvista uudelleen suuntaamisista tai yksittäisistä epäonnistumisistakin, osaamiskeskukset ovat onnistuneesti saavuttaneet näiden painopisteiden ympärille muodostetut päätehtävänsä.
Osaamiskeskuksissa mukana olleet organisaatiot näkivät kuitenkin osaamiskeskusten tehtävät ja merkityksen nuorisoalalla ministeriön haastateltavia laajemmin. Näissä näkemyksissä nuorisoalan osaamiskeskusten tulisi ottaa nelivuotiskausittain määriteltyjen painopisteiden lisäksi vastuu pitkäjänteisemmästä nuorisoalan kehittämisestä: nuorisoalan asiantuntijuuden, nuorille suunnattujen parempien palveluiden ja paremman yhteiskunnan, toimialan keskusteluyhteyksien ja näkyvyyden sekä nuorisoalan verkostojen kehittämisestä. Tähän liittyen arviointi toi esiin myös jännitteitä. Moninaisella nuorisoalan kentällä ei ole jaettua ymmärrystä siitä, keiden tarpeista nuorisoalan osaamiskeskusten tehtävät tulisi määritellä, keiden ne pitäisi viime kädessä määritellä, ketkä voivat olla mukana muodostamassa osaamiskeskuksia ja millainen osaamiskeskusrahoituksen tulisi olla. Siinä missä osa ymmärsi osaamiskeskuskauden projektirahoituksena, toisille osaamiskeskusrahoitus oli eksistentiaalinen ja nuorisoalan arvostukseen liittyvä kysymys.
Tarve yhteiselle ymmärrykselle ja vuorovaikutukselle
Sen rinnalla, että nuorisoalan osaamiskeskukset ovat olleet tärkeä kehittämisen väline valtakunnallisesti, ne ovat olleet sitä myös useille osaamiskeskuksissa mukana olleille organisaatioille. Osaamiskeskusyhteenliittymissä mukana oleminen on muun muassa kirkastanut oman organisaation kehittämistyötä, sen myötä on saatu uusia yhteistyökumppaneita ja opittu uutta, mutta se on myös tuonut osan kohdalla rahoitusta työhön, jota muuten ei olisi voitu tehdä.
Arvioinnin pohjalta nuorisoalan osaamiskeskusrahoituksen arvioinnissa on tärkeää ymmärtää, että osaamiskeskusyhteenliittymissä on ollut mukana hyvin erilaisia ja erikokoisia nuorisoalalla toimivaa tai nuorisoalaan kytköksissä olevaan organisaatiota: kunta- ja kaupunkitoimijoita, nuoriso-, kasvatus- tai sosiaalialan järjestöjä, korkeakouluja, tutkimusseuroja ja muita asiantuntijaorganisaatioita. Osa on ollut siten hyvin pieniä paikallisia järjestötoimijoita ja osa taas valtakunnallisia asiantuntijaorganisaatioita, joilla on vakiintunutta kehittämistoimintaa. Osa toimijoista on tukeutunut vahvasti toiminnassaan osaamiskeskusrahoitukseen.
Toimijoilla on myös hyvin erilaisia tulokulmia nuorisoalalla tehtävään työhön. Tämä tulee nähdä ja ymmärtää nuorisoalan osaamiskeskusten rikkautena myös jatkossa: osaamiskeskukset ovat edustaneet hyvin moninaisesti nuorisoalan kenttää, jolla myös käydään jatkuvaa vuoropuhelua siitä, mikä nuorisoalan ja siten myös osaamiskeskusten tehtävä nuorisoalan kentällä on (ks. Nieminen 2008). Tämä on vuoropuhelua, joka kehittää nuorisoalaa monipuolisesti ja nuorisoalan moninaisen asiantuntijuuden näkökulmasta.
Osaamiskeskuksissa mukana olleita organisaatioita on yhdistänyt se, että niillä on yhteinen tahtotila tehdä työtä nuorten hyväksi. Arvioitavana olleella rahoituskaudella osaamiskeskusrakenteeseen on kuitenkin liittynyt epäselvyyksiä, joka jossain määrin haastanut yhdessä tehtävää työtä. Osaamiskeskusyhteenliittymien onnistunut johtaminen edellyttää yhtenäistä visiota osaamiskeskuksen tehtävästä sekä panostamista moniammatillisen ja -toimijaisen yhteenliittymän yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kehittävien rakenteiden syntymiseen.
Osaamiskeskusyhteenliittymissä mukana olleiden organisaatioiden erilaisten tulokulmien yhdistäminen yhteisiksi näkemyksiksi, tavoitteiksi ja käytännöiksi ei ole ollut kaikissa osaamiskeskuksissa helppoa eikä siihen ole välttämättä myöskään ollut tai kohdennettu tarpeeksi resursseja. Epäluottamuksen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset osaamiskeskustoiminnassa liittyvät pääasiassa läpinäkyvän tiedonkulun, arvostamisen ja avoimen keskustelukulttuurin kysymyksiin.
Arviointimallista tukea nuorisoalan kehittämistyöhön
Arviointiraportissa esitellään ehdotus arviointimallista, jolla voidaan jatkossa tukea nuorisoalan osaamiskeskusten kehittämistyötä. Se myös toivottavasti auttaa kirkastamaan nuorisoalan osaamiskeskusrakennetta ja nuorisoalan osaamiskeskusten roolia nuorisoalalla sekä tuomaan näkyväksi nuorisoalan osaamiskeskuksissa tehtävää merkittävää työtä.
Arviointimallin keskiössä on tarjota osaamiskeskustoimijoille prosessinomainen työkalu osaamiskeskustoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen, seuraamiseen, arvioimiseen ja dokumentoimiseen. Sen tarkoituksena on yhtenäistää osaamiskeskusten käytäntöjä, jotta osaamiskeskusyhteenliittymien johtaminen sekä osaamiskeskuskaudella tehdyn työn seuraaminen olisi rahoittajan ja osaamiskeskustoimijoiden itsensä näkökulmasta helpompaa. Osaamiskeskustoimijat toivoivat myös haastatteluissa, että he voisivat olla paremmin tietoisia siitä, mitä osaamiskeskuskaudella eri osaamiskeskukset ovat saaneet aikaiseksi. Arviointimallin tarkoitus on myös edistää osaamiskeskusyhteenliittymien vuoropuhelua ja yhteisen työn hyödyntämistä osaamiskeskuskauden jälkeen.
Arviointimalli sekä siihen kytkeytyvät ehdotukset toteutussuunnitelmasta, seuranta- ja arviointisuunnitelmasta, seurantaindikaattoreista ja vaikutuskertomuksista on muodostettu empiirisesti niiden ehdotusten ja hyvien käytäntöjen pohjalta, joita osaamiskeskustoimijat haastatteluissa toivat esille. Ne on myös laadittu joustavasti siten, että osaamiskeskusyhteenliittymät voivat muokata niitä omien tarpeidensa, tavoitteidensa ja käytäntöjensä pohjalta. Ehdotetun arviointimallin on tarkoitus toimia tukena ja työkaluna osaamiskeskustyön toteuttamiselle. Arviointimalli edellyttää rahoittajalta yhtenäisiä ja yhdenvertaisia johtamisen käytäntöjä ja siten yhtenäistä ymmärrystä osaamiskeskusrakenteesta.
Nuorisoalan osaamiskeskusten arviointi valmistuu ajassa, jossa myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistuu valtionavustussäästöjä. Siten nuorisoalan osaamiskeskusten tulevasta rahoituskaudesta tai sen laajuudesta ei ole vielä varmuutta. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että osaamiskeskusten tekemää työtä ja sen vaikutuksia tehdään näkyväksi. Monet haastateltavat painottivat, että jännitteistä huolimatta nuorisoalan osaamiskeskukset ovat nuorisoalan kehittämisen näkökulmasta tärkeitä. Kulunut rahoituskausi oli vasta ensimmäinen nelivuotinen osaamiskeskuskausi. Arvioinnissa esiin nousseiden näkemysten avulla osaamiskeskusrakenteesta voidaan rakentaa toimiva väline moninaisen nuorisoalan kehittämiseen ja koordinoimiseen.
Teksti: Susanna Ågren
Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Valtion nuorisoneuvoston blogissa.
Lähteet:
Nieminen, Juha (2008) Vastavoiman hahmo – Nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristöt ja eetos. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell. (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja ehdot. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 21–43.
Nuorisolaki (1285/2016) https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285#Pidm46651396593264. Viitattu 30.7.2024.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020). Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023. Tavoitteena nuoren merkityksellinen elämä ja osallisuus yhteiskunnassa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-697-3. Viitattu 30.7.2024.
Ågren, Susanna, & Honkatukia, Päivi & Nieminen, Juha (2024) Miten nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaa voidaan arvioida? Rahoituskauden 2020–2023 kokemusten pohjalta tehty ehdotus. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/08/Nuorisoalan_osaamiskeskusten_arviointi_2024_FINAL.pdf