Ahdistuneisuus, yksinäisyys ja monet muut nuorten keskuudessa yleistyneet ongelmat yhdistetään usein sosiaaliseen mediaan ja sen liialliseen käyttöön. Älypuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö on kytketty myös oppimisvaikeuksiin. Hallitus valmisteleekin lakia, jolla pääsääntöisesti kiellettäisiin älypuhelinten käyttö kouluissa ainakin oppituntien aikana.
Lakia perustellaan nuorten kehittymässä olevien aivojen suojelemisella sekä levottomuudella ja keskittymis- ja oppimisvaikeuksilla, jotka on pantu puhelinten käytön syyksi. Huolta kannetaan myös siitä, etteivät älypuhelimia käyttävien nuorten sosiaaliset taidot kehity.
Sosiaalisen median haittoja koskevassa keskustelussa viitataan usein sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin näkemyksiin ”ahdistuneesta sukupolvesta”. Haidtin pääosin yhdysvaltalaiseen ympäristöön perustuvia väitteitä ei voida suoraan soveltaa Suomeen. Haidt myös sivuuttaa nuorten moninaisuuden käsitellessään eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia nuoria yhtenä joukkona. Haidt toisintaa stereotyyppisiä käsityksiä sekä nuorista että sukupuolista, eikä hän jätä tilaa nuorten omien kokemusten tulkinnalle.
Nykyinen keskustelu sosiaalisesta mediasta on aikuiskeskeistä, ja siinä on moraalipaniikin piirteitä. Sosiaalista mediaa ei juuri ymmärretä laajempana nuorten elämään ja hyvinvointiin liittyvänä kysymyksenä.
Kokoamme laajaa tutkimusaineistoa, jossa keskustelemme 15–30-vuotiaiden kanssa heidän yhteiskunnassa ja sosiaalisessa mediassa kohtaamistaan paineista. Nuoret ymmärtävät hyvin sosiaalisen median haitat. He pyrkivät hallitsemaan kielteisiltä vaikuttavia sisältöjä ja asettavat puhelimiinsa erilaisia rajoituksia.
Esimerkiksi kiusaaminen, vihapuhe ja seksuaalinen ahdistelu huolestuttavat nuoria, mutta niitä he kohtaavat muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa, eivätkä nuoret saa ongelmiin tarpeeksi tukea reaalimaailmassakaan.
Puhelimen kautta voidaan opiskelutauoilla pitää yhteyttä samassa koulussa tai muualla oleviin kavereihin, osallistua eri nuorisokulttuureihin ja keskustelufoorumeille tai käyttää puhelinta viihteellisesti – yksin tai yhdessä ystävien kanssa. Puhelin voi myös tarjota apua ja tukea sosiaalisesti ahdistavissa tai kuormittavissa tilanteissa: sillä voi tavoittaa vaikkapa oman vanhemman tai muun turvallisen aikuisen. Puhelin voi myös tarjota esimerkiksi välitunnilla suojan, jonka taakse voi vetäytyä sosiaalisesti hyväksyttävästi.
Jos koulupäivä tyhjennetään puhelimista, kiusaamiselle ja syrjinnälle alttiit tilanteet on tunnistettava nykyistä herkemmin. Se vaatii koulun aikuisilta jatkuvaa läsnäoloa ja kykyä tunnistaa myös kiusaamisen ja häirinnän uusia muotoja.
Nyky-yhteiskunta edellyttää, että nuoret hoitavat monet asiansa itsenäisesti verkkopalveluissa ja opiskelevat sähköisistä oppimateriaaleista. Tätä suuntaa emme voi äkisti kääntää.
Huoli nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä on perusteltu. Älypuhelinten kieltäminen koulussa on kuitenkin nopea ja helpolta tuntuva ratkaisu, joka sivuuttaa monet nuorille huolta, pelkoa ja ahdistusta tuottavat asiat.
Nuoria huolestuttavat muun muassa ilmastonmuutos ja nykyinen maailmanpoliittinen tilanne, mutta myös hyvinvointipalveluiden säilyminen, eriarvoisuuden kasvu ja rasismi. Monet nuoret kertovat köyhyydestä ja turvattomuudesta. Nuoret eivät luota siihen, että mielenterveyspalveluista tai oppilaitoksista on mahdollista saada apua ongelmiin.
Oppimiseen, kouluviihtyvyyteen ja sosiaalisten tilanteiden kuormittavuuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin älypuhelimet ja sosiaalinen media. Ratkaisujen tueksi tarvitaan nykyistä laajempaa tutkimusta, ei yksinkertaistuksia ja yleistyksiä. Virtuaaliset maailmat ja sosiaalinen media ovat olennainen osa nuorten elämää, ja joskus ne myös vahvistavat nuorten hyvinvointia.
Teksti: Jenni Kallio & Susanna Ågren
Kirjoitus on julkaistu HS Vieraskynässä 21.11.2024.
Koulujen älypuhelinkielto sivuuttaa monet nuorten todelliset ongelmat | HS.fi