Opintomatkoilla on upeaa kun pääset itse tutustumaan kohteisiin ja jopa fyysisesti koskemaan niihin, sekä keskustelemaan niistä aitojen asiantuntijoiden eli asukkaiden ja toteuttajien kanssa. Silloin tiedon lähteenä ei ole vain kohteen nettisivut mainoslauseineen ja -kuvineen.
Näimme Lontoossa monenmoisia asumiskohteita (joista on oma julkaisu täällä). Opintomatkalla pääsimme keskustelemaan niin kehityskohteiden toimijoiden kuin senioreidenkin kanssa. He olivatkin usein valmiita kertomaan omista kokemuksistaan ja asumisen haasteista. Tällöin vaaleanpunaiseksi maailman värjäävät lasit ovat poissa silmiltä – vaikka meillä olikin kyllä usein aurinkolasit päässä, ettei aurinko häikäissyt liikaa.
Kohteiden oppeja
– Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon isompia senioriasuntoja Lontoossa oli kuin Suomessa. Auriens Chelseassa huomautettiin myös, että riittävä säilytystila on strategisesti tärkeää, kun yritetään saada iäkkäät muuttamaan pienempään asuntoon, miettii Tampereen yliopiston TULE-hankkeen projektipäällikkö Jaana Vanhatalo.
Muita huomioita olivat muun muassa, kuinka esimerkiksi kaksi käsienpesuallasta voivat muistuttaa senioria menetetystä puolisosta. Tunnettu kodin viihtyisyys ja miellyttävyys riippuu siis paljon siitä kenelle asunto on tarkoitettu tai kuka siinä asuu. Opintomatkaajat huomasivat Lontoossa paljon samoja haasteita, kuten korkeat asuinkustannukset ja tarpeen senioriasumiselle. Toisaalta maiden välisenä erona on Lontoon vielä suurempi asuntopula.
– Lontoossa käytössä oleva asetus S106 oli mielenkiintoinen lisäys kaupungin kehittämiseen. Käytännössä jokaisen uuden rakennuksen rakennuttajan on palautettava jotain takaisin yhteisölle. On tämä sitten yhteistiloja rakennetussa rakennuksessa tai kokonaan uusi projekti yhteisön käyttöön. Appleby Blue Almshouse oli rakennettu tämän säädöksen pohjalta. On hienoa, kuinka näin upea projekti pääsi syntymään jonkin suuremman kehityksen ns. sivurahoilla, pohtii Tampereen yliopiston tutkija Alisa Hakola.
Houkuttelua uuteen elämänvaiheeseen
– Lontoossa oli hyvin mietitty ikäihmisten houkuttelemista pois isommista asunnoista ja lähelle keskustan palveluita uusiin asuntoihin. Seniori asuu pitkään nuorena perheellisenä hankkimassaan asunnossa, jossa lapset kasvatettiin, eikä siitä haluta irtautua helpolla. Lontoossa tähän haasteeseen vastattiin aktiivisin toimenpitein, jotka houkuttelivat senioreita keskustaan palveluiden ääreen esteettömiin ja yhteisöllisiin kohteisiin, kertoo Tyvene Oy:n toimitusjohtaja Marja Kokko.
– Vierailemamme kohteet olivat hyvä esimerkki siitä, että kohtuuhintaisen asumisen tulisi olla ihan yhtä laadukasta kuin muunkin asumisen, se ei ole syy halpuuttaa tai tehdä huonolaatuista. Kaikki ihmiset ansaitsevat laadukasta asumista ja standardien tulisikin olla kaikessa asumisessa samoja. Usein myös yksinkertaisilla asioilla voidaan saada hintaa alemmas laskematta laatutasoa. Senioriasumisessa tämä on tärkeää myös siltä kantilta, että saataisiin yli 55-vuotiaat miettimään asumistaan sekä vaihtoehtojaan ja myös tarjoamaan laadukkaita potentiaalisia vaihtoehtoja, Vanhatalo muistuttaa.
Tulevaisuuden kehitykset senioriasumiselle
Kohteiden lisäksi juuri keskustelut toisten matkatovereiden kanssa olivat tärkeitä. Opintomatkalaiset kiittelivätkin tilaisuudesta keskustella ja ajatella senioriasumista porukalla muutaman päivän ajan. Silloin nousee esille monia tärkeitä huomioita ja apua uusien mallien luomiseen – ja niitä tarvitaan.
Ainoastaan uusien kohteiden rakentaminen ei kuitenkaan riitä. Tulevaisuuden senioriasumisessa on monia seikkoja, jotka pitää huomioida. Niistä vähäisimpiä eivät ole politiikka, uudet säädökset tai regulaatiot, jotka vaikuttavat mitä rakennetaan, kuinka paljon, minne ja miten. Senioriasunnon tulisi tarjota koti ikäihmisen elämän loppuun saakka ja oltava samalla taloudellisesti kannattavaa.
– Tiedossa on, että seniorit eivät ole homogeeninen joukko, vaan se koostuu yksilöistä. Tämän lisäksi tulee huomioida, kuten Tom Randle ja Irene Craik Levitt Bernstein -arkkitehtitoimistolta muistuttivat, että senioreiden ikähaitari voi olla jopa 50 vuotta, mihin mahtuu jo 2–3 sukupolvea, joten myös sukupolvierot tulisi osata ottaa huomioon jo nykyisten asukkaiden kohdalla, puhumattakaan tulevaisuuden senioriasumista kehitettäessä, sanoo Vanhatalo.
Uusien oivallusten ja oppien siivittämänä TULE-hanke jatkaa kehittämistyötään vielä noin vuoden. Lisää hankkeesta voi lukea täältä.
Lisätietoja:
Jaana Vanhatalo, HTM
Projektipäällikkö, Tulevaisuuden senioriasuminen TULE
jaana.vanhatalo@tuni.fi
040 849 0426
Teksti ja kuvat:
Alisa Hakola, YTM
Tiedottaja ja tutkija, CoreLab
Tampereen yliopisto
alisa.hakola@tuni.fi
Hankkeessa rahoittajina ja yhteistyökumppaneina toimivat Tampereen yliopisto, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Ympäristöministeriö, Ara-Asuntojen Tuotanto Arttu Oy, De Gamlas Hem i Tammerfors r.f. – Vanhain Koti Tampereella r.y., ES-Laatuasunnot Oy, Hailuodon kunta, Helsingin kaupunki, HEKA, Iisalmen kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Järvenpään kaupunki, Keski-Suomen Jaso Asunnot Oy, Kiinteistö Oy Haapajärven Vuokratalot, Kiinteistö Oy Kärrykartano, Kiinteistö Oy Vetelinraitti, Kirkkonummen Vuokra-asunnot Oy, Lahden kaupunki, Lahden vanhusten asuntosäätiö sr, Savonlinnan Vuokratalot Oy, Setlementtiasunnot Oy, Turun kaupunki, Tuusulan kunta, Tyvene Oy, Vaasan kaupunki sekä Yrjö ja Hanna -säätiö. Lisäksi yhteistyötahona toimii Vanhustyön keskusliitto.