Humakissa järjestettiin yhteistyötapaaminen 10.3.2020. Tapaamisen yhtenä tavoitteena oli pohtia ohjaajien roolia opiskelijoiden harjoittelun aikana. Paikalla oli pieni mutta syvälliseen keskusteluun antautunut joukko työelämästä ja Parasta osaamista -hankkeesta sekä tietysti Humakin Tuura-työryhmä.
Iltapäivän aikana heittäydyimme pelaamaan lautapeliä: Wild Lapland Adventure Game. Tai oikeastaan emme pelanneet kyseistä peliä, vaan käytimme sen pelilautaa. Pelaamisen ideana ei ollut ajanvietto, vaan halusimme antaa jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden ajatusten ja ideoiden julkituomiseen ja yhteiseen pohdintaan. Lautapelin ansio on sitouttaa osallistujat teemaan ja motivoida tässä tapauksessa yhteistoiminnalliseen harjoittelukäytänteiden pohtimiseen. Raskaan ja pimeän talven sekä arkisen työn lomassa on hyvä joskus hengähtää. Huvin ja hyödyn yhdistäminen innostaa tarkastelemaan ilmiötä uusin silmin ja voi jopa voimauttaa osallistujia.
Lautapeli rakentuu aina säännöille. Ne ohjaavat pelaajia pääsemään tavoitteeseen yhdenmukaisin keinoin. Pelaajat heittävät noppaa ja etenevät silmäluvun mukaan tapahtumapisteisiin. Pelissä on voittaja ja häviäjä. Tosin meidän pelissämme ei näitä ollut. Pelin edetessä emme enää halunneet palkintomatkoja tai pikaetenemistä. Tavoitteena oli keskustelu, toisten tapoihin tutustuminen ja itselle uusien käytänteiden omaksuminen. Halusimme ennemminkin pysähtyä ja puida erilaisia teemoja.
Peliä modifioidessani käytin alkuperäisen pelin sattumakortteja. Tein niitä kolmea eri tyyppiä: profiilikortit, kysymyskortit sekä lakiin ja käytänteisiin perustuvat kortit.
Profiilikortteihin hahmottelin erilaisia ammattikorkeakoulussa opiskelevia henkilöitä, kuten yhteisöpedagogiksi valmistuva kuuro viittomakielinen Torsti. Hän on hakeutumassa harjoitteluun tulkin kanssa. Toisessa kortissa luonnehditaan mielenterveysdiagnoosin saanutta Auraa, joka on jatkamassa pitkän sairaslomansa jälkeen opiskelua ja siihen kuuluvaa harjoittelua. Korttien tarkoituksena on herättää ajatuksia harjoittelun ohjaajissa: Ottaisinko tämän opiskelijan harjoittelijaksi ja jos ottaisin, niin millä keinoin voin tukea hänen menestymistään.
Laki- ja käytäntökortit ohjaavat pohtimaan erilaisia lain ja ammattikorkeakoulujen määrittelemiä toimintatapoja. Tiedämmekö me, miten erilaisissa tilanteissa tulee menetellä ja onko olemassa harmaata aluetta, jossa voidaan tehdä tulkintaa? Millä perusteella tulkintaa voidaan tehdä ja miltä päätösten tekeminen tuntuu eri osapuolista?
Kolmanteen korttityyppiin hahmottelin selkeitä kysymyksiä, kuten mitä toivot oppilaitokselta, miten toivot saavasi harjoittelijan ja ottaisitko harjoittelijaksi erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan. Näiden kysymysten tarkoituksena on jakaa oppilaitosten ja ohjaajien kokemuksia ja saada vinkkejä toinen toisiltaan hyvistä tavoista ehkä omien tapojen kehittämiseksi.
Iltapäivämme pelin merkeissä sujui reippaasti keskustellen. Kukaan meistä ei voittanut, itse asiassa emme edenneet kovin pitkälle pelilaudan askeleissa. Tarkoituskaan ei ollut saavuttaa maalia tai onnenkantamoisia. Sen sijaan vertailimme eri yhteisöjen toimintatapoja ja jaoimme kokemuksia. Lopputuloksena totesimme olevamme varsin avarakatseisia ja haluavamme mahdollistaa harjoitteluja hyvin monenlaisille opiskelijoille.
kirjoittaja: lehtori Hanna Putkonen-Kankaanpää, Humak
kuva: pixabay