Ymmärrystä vai ylivertaisuutta? Kulttuurienvälisen pelin paljastamat valta-asetelmat

Hankkeemme johtava tutkija Melisa Stevanovic sekä Newcastlen yliopiston soveltavan kielitieteen yliopistonlehtori Milene Oliveira julkaisivat hiljattain tutkimusartikkelin, jossa tarkasteltiin hienovaraisia valtasuhteiden epätasapainoja kulttuurienvälisissä vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus tarkasteli saksalaisten opiskelijoiden sekä kiinalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksia virtuaalisessa simulaatiopelissä Megacities, jossa pyritään edistämään osallistujiensa kulttuurienvälistä ymmärrystä haastamalla pelaajat yhteistyötä vaativiin tehtäviin. Pelin jälkeen osallistujat kirjoittivat raportin pelin aikaisista kokemuksistaan. Näiden raporttien diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa tutkijat tunnistivat erilaisia tulkintarepertuaareja, joiden avulla saksalaiset ja kiinalaiset opiskelijat perustelivat näkemyksiään siitä, millaisista vuorovaikutuksellisista tekijöistä ihanteellinen pelisessio heidän mukaansa rakentuisi. Nämä tulkintarepertuaarit olivat usein vastakkaisia toisiinsa nähden, ja ne paljastivat yhtäältä vuorovaikutusihanteita koskevia kulttuurisia eroja, mutta toisaalta – ja kaikista mielenkiintoisimmin – myös saksalaisten ja kiinalaisten opiskelijoiden välisiä valtaeroja.

Kun saksalaiset opiskelijat reflektoivat pelisessioissa tapahtunutta vuorovaikutusta, he peräänkuuluttivat usein spontaaniutta, tasa-arvoista osallistumista ja oikeutta olla eri mieltä, kun taas kiinalaiset opiskelijat arvostivat huolellisesti mietittyjä puheenvuoroja, yksilöllisiä rooleja ja ryhmäharmoniaa. Esimerkiksi saksalaiset osallistujat pitivät ääneen osallistumista olennaisena, kun taas kiinalaiset opiskelijat pitivät kuuntelutaitoa keskeisenä hyveenä. Nämä erot eivät olleet pelkkiä kulttuurisia mieltymyksiä, vaan ne heijastivat myös implisiittisiä hierarkioita: saksalaiset asemoivat heidän vuorovaikutustapansa usein oletusarvoisiksi tai ylivertaisiksi, kun taas kiinalaiset saattoivat vaihto-opiskelijoina kehystää omat käytäntönsä ongelmallisiksi, sellaisiksi, joista heidän tulisi oppia pois. Vallan dynamiikka näkyi myös esimerkiksi siinä, miten epäonnistumisia selitettiin. Kiinalaiset opiskelijat liittivät epäonnistumiset omiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, kuten arkuuteen osallistua, kun taas saksalaiset opiskelijat syyttivät epäonnistumisista pikemminkin epäsuotuisaa ryhmädynamiikkaa tai toisten ominaisuuksia. Tämä viittasi siihen, että kiinalaiset osallistujat kokivat enemmän paineita mukautua saksalaisten vuorovaikutusnormeihin kuin saksalaiset kiinalaisten.

Stevanovic ja Oliveira esittävät tuloksiinsa nojaten, että vaikka Megacityn kaltaiset kulttuurienväliset aktiviteetit pyrkivät parantamaan kulttuurien välistä kommunikaatiota, silti nekään eivät ole vapaita historiallisesti ja paikallisesti rakentuneista valtaepäsymmetrioista. Peli, joka perustuu länsimaisiin pedagogisiin periaatteisiin, asettaa länsimaalaiset osallistujat automaattisesti edullisempaan asemaan, sikäli kuin heidän vuorovaikutustyylinsä vastaa paremmin pelin oletuksia. Tämä tuo esiin tarpeen lisätä kriittistä ymmärrystä siitä, miten kulttuuriset ihanteet voivat asemoida eri ihmisryhmiä monikulttuurisissa asetelmissa.