Suomen Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien toipumista edistäviä yhteisöjä, jotka tarjoavat jäsenilleen vertaistukea, yksilöllistä ohjausta ja arkea ylläpitävää toimintaa. Klubitalojen kantava idea on mielenterveyskuntoutujien vahvuuksien korostaminen heidän ongelmiensa sijasta, ja monien Klubitalon jäsenten tavoite on palata työelämän tai opintojen äärelle. Klubitalon toiminta perustuu myös olennaisesti sen jäsenten ja henkilökunnan yhteiseen osallistumiseen ja päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa, että jokaisella Klubitalon jäsenillä on tasavertainen oikeus päättää yhteisönsä asioista.
Klubitaloja koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, ettei tämä periaate aina toteudu. Tutkimuskirjallisuudessa on esimerkiksi havaittu, että Klubitalojen yhteiset tapaamiset eivät usein toteudu tasavertaisesti, vaan niissä nousevat hallitseviksi pikemminkin henkilökunnan omat mielipiteet ja pyrkimykset. Lisäksi on todettu, ettei Klubitalojen henkilökunnan näkökulmasta aina ole itsestään selvää myöskään se, mitä yhteinen päätöksenteko tarkoittaa ja millaista se ihanteellisimmillaan olisi.
Diskurssianalyyttisessa tutkimuksessamme selvitimme millaisia yhteisen päätöksenteon ihanteita Klubitalojen henkilökunnan ja jäsenten keskusteluissa esiintyy. Tutkimuksemme perustui haastatteluaineistoon, joka on kerätty kymmenestä suomalaisesta Klubitalosta. Havaitsimme ihanteiden välillä ristiriitoja, joita kuvaamme tulkintarepertuaarin ja ideologisen dilemman käsitteillä. Ideologisella dilemmalla tarkoitetaan vastakohtaisten, mutta yhtä lailla perusteltavissa olevien ideaalien välille syntyvää ristipainetta. Tulkintarepertuaareilla puolestaan viitataan dilemmaan johtaviin vastakohtaisiin näkemyksiin, jotka perustuvat kielessä esiintyviin koherentteihin puhetapoihin jostain tietystä asiasta. Ideologisten dilemmojen ja niihin nivoutuvan vallankäytön näkyväksi tekeminen voi auttaa ymmärtämään, miksi yhteisen päätöksenteon periaatteessa ei Klubitaloilla aina onnistuta.
Löysimme tutkimuksessamme kolme ideologista dilemmaa sekä kuusi niihin liittyvää tulkintarepertuaaria. Ensimmäinen dilemma syntyi tasavertaisen ja tehokkaan päätöksenteon tulkintarepertuaarien välille. Tällöin haastatellut henkilökunnan ja yhteisön jäsenet pohtivat, kuuluisiko yhteisessä päätöksenteossa panostaa enemmän jokaisen osapuolen huomioimiseen vai päätösten tehokkuuteen. Yhteisön jäsenet kallistuivat tasavertaisen päätöksenteon puolelle ja myös henkilökunnan jäsenet tunnistivat sen voimaannuttavan merkityksen. Henkilökunta kuitenkin arvioi myös, että joissain tilanteissa tasavertaisuus saattaa olla ratkaisuna hidas ja kömpelö, ja he pitivätkin tehokkuuden ideaalia yleisesti ottaen suuremmassa arvossa.
Toinen löytämämme dilemma syntyi yksilöllisen toimintatavan ja aktiivisuuden korostamisen tulkintarepertuaarien välille. Tällöin henkilökunta esimerkiksi tunnisti, että aktiivisuus voi vaatia suuria ponnistuksia mielenterveyden häiriöstä toipuvalta henkilöltä, joka ei välttämättä omaa vielä kylliksi voimavaroja tai uskallusta ilmaista mielipiteitään. Toisaalta työntekijät kuitenkin myös painottivat, että Klubitalon jäsenten kuuluisi tuoda oma äänensä kuuluviin yhteisissä tapaamisissa ja toimia siten ihanteellisen Klubitalon jäsenen tavoin.
Kolmas dilemma syntyi vallankäytön välttämisen ja valtarakenteiden välttämättömyyden tulkintarepertuaarien välille. Työntekijät totesivat, että heidän kuuluisi välttää oman vaikutusvaltansa houkutusta ja pysyä neutraalina yhteisissä päätöksentekotilanteissa, jotta Klubitalon jäsenten omat mielipiteet pääsisivät esiin. Toisaalta he kuitenkin myös tähdensivät, että kaikkia ei ole mahdollista miellyttää yhtä aikaa, ja että joskus ratkaisuun pääseminen vaatii päätöksentekoa henkilökunnan osalta. Tällöin he korostivat tiettyjen valtaepäsymmetrioiden tärkeyttä tehokkaan toiminnan turvaamiseksi.
Tutkimuksestamme ilmeni, että Klubihuoneen jäsenistön ja henkilökunnan näkemykset yhteisestä päätöksenteosta ovat ristiriitaiset, ja että henkilökunnan jäsenet voivat riskeerata yhteisen päätöksenteon toteutumisen, mikäli he korostavat aktiivisen jäsenen ihannetta ja rinnastavat tehokkaan päätöksenteon Klubitalon valtarakenteisiin. Esitämmekin näiden tulosten perusteella, että Klubitalojen yhteistä päätöksentekoa parantavissa interventioissa tulisi kiinnittää kriittistä huomiota Klubitalojen henkilökuntien näkökulmiin ihanteellisista toimintatavoista.
Lue lisää avoimesti saatavilla olevasta tutkimusjulkaisusta:
Mäntysaari, K., Stevanovic, M., Weiste, E., Paananen, J. & Lindholm, C. (2024).
Ideals of Joint Decision Making in Clubhouse Communities