Hankkeemme tutkijat Minna Leinonen, Melisa Stevanovic, Henri Nevalainen, Annika Valtonen ja Elina Weiste ovat julkaisseet tuoreen tutkimusartikkelin, jossa tarkastellaan esittävän taiteen freelancerien kokemuksia syrjinnästä. Vaikka taidealan työ nähdään usein intohimon siivittämänä kutsumusammattina, on kyseinen ala varsin epävarma, ja eteneminen uralla riippuu paljolti alan portinvartijoiden – kuten tuottajien ja opettajien – tekemistä päätöksistä. Tässä kontekstissa syrjintä saa monimuotoisia ja usein hienovaraisiakin muotoja, jotka kytkeytyvät muun muassa ikään, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja etniseen taustaan.
Leinosen ja kumppanien tutkimuksessa analysoitiin kolmen suomalaisen freelance-taiteilijan kertomuksia syrjintäkokemuksista haastattelutilanteissa. Vaikka kokemukset erosivat toisistaan, niissä kaikissa näkyivät risteävät sosiaaliset kategoriat ja taidealan normit, jotka määrittävät, millainen taiteilija koetaan uskottavana, haluttavana tai alalle sopivana. Yhdessä tapauksessa naispuolinen sirkustaiteilija sai kuulla olevansa liian vanha erääseen esitykseen – ja vaikka kokemus oli loukkaava, se toimi käännekohtana, joka ajoi hänet luomaan menestyksekkään soolouran. Toisessa tarinassa miespuolinen esiintyvä taiteilija joutui koe-esiintymisessä tuomariston eteen, joka piti hänen ilmaisuaan liian feminiinisenä. Tämä kielteinen arviointi ei estänyt häntä etenemästä alalla, mutta sai hänet silti murehtimaan, miten muut hänet näkevät. Kolmannessa tapauksessa muusikko kuvasi kohtaamaansa rasistista kommenttia yksittäisessä epämuodollisessa tilaisuudessa. Hän ei kokenut tarpeelliseksi reagoida siihen – osin siksi, että kommentin esittäjällä ei ollut valtaa hänen uraansa nähden.
Tutkimus osoittaa, että vaikka syrjintää koetaan, siihen ei useinkaan puututa, ainakaan julkisesti. Taiteilijat saattavat jättää tilanteet käsittelemättä, koska reagoiminen voisi vaarantaa työmahdollisuuksia tai ryhmäkuuluvuutta. Syrjintä onkin usein epäsuoraa ja kytkeytyy esimerkiksi siihen, kenen katsotaan sopivan rooliin tai mille taidemuodoille annetaan arvostusta. Erityisesti freelancerit ovat haavoittuvassa asemassa, sillä heiltä odotetaan jatkuvaa sopeutumista, itsensä markkinointia ja nöyryyttä. Leinonen ja kumppanit osoittavat, että syrjinnän tunnistaminen edellyttää herkkyyttä sosiaalisten kategorioiden päällekkäisyydelle. Ilman intersektionaalista näkökulmaa syrjintä jäisi näkymättömäksi – tai näyttäytyisi vain makukysymyksenä tai taiteellisena valintana. Tutkimus muistuttaa siitä, että vaikka yksittäiset taiteilijat voivat löytää oman polkunsa ja menestyä, rakenteelliset epätasa-arvot säilyvät usein kyseenalaistamattomina. Syrjinnän torjuminen taidealalla vaatii paitsi resursseja myös tiloja, joissa vaikeistakin kokemuksista voidaan puhua ilman pelkoa uran päättymisestä.
Lue lisää avoimesti saatavilla olevasta tutkimusjulkaisusta:
Leinonen, M., Stevanovic, M., Nevalainen, H., Valtonen A. & Weiste, E. (2024).