Skenaario 1: Ostoskeskus
Ysiluokkalaiset Aleksi, Mikael ja Aino ovat juuri kohdanneet ostoskeskuksessa ja lähteneet yhdessä kävelemään, kun Mikael huomaa, että jokin lähestyy heitä käytävää pitkin. Nuoret pysähtyvät ihmettelemään noin metrin korkuista robottia, joka pysähtyy parin metrin päähän heistä ja katselee heitä piipittäen innokkaasti. Robotilla on pyörät ja suuret, sympaattiset silmät. Robotin pintaan ilmestyy teksti TULKAA KÄYMÄÄN NUORTEN PYSÄKILLÄ! Robotti liikahtelee paikallaan innokkaasti ja kääntää katseensa käytävän toiseen päähän. Nuoret näkevät siellä ison kyltin, jossa on Tampereen kaupungin logo ja teksti ”Nuorten pysäkki – tule ja vaikuta!”.
Robotti katsoo taas nuoria. TULKAA, TULKAA, TEITÄ TARVITAAN, robotti kehottaa ja piipittää jälleen innokkaasti. Se lähtee rullaamaan käytävää pitkin takaisinpäin ja vilkuilee taakseen kutsuvasti. Nuoret lähtevät seuraamaan robottia ja saapuvat pisteeseen, joka on nimetty “Nuorten Pysäkiksi”. Pysäkin henkilökunta kertoo toiminnastaan nuorille ja nuoret jäävät tutustumaan pysäkillä tarjottavaan materiaaliin yhteiskunnallisista vaikuttamismahdollisuuksista. Pysäkillä työskentelevä henkilö taputtaa robottia päälaelle. Robotti ottaa tyytyväisen ilmeen, näyttää tekstiä KIVA KUN TULITTE! ja lähtee kulkemaan käytävää toiseen suuntaan.
Skenaario 2: Vaikuttamistapahtuma
Ysiluokkalaiset Viivi ja Veera ovat koululaisten vaikuttamistapahtumassa ja näkevät siellä robotin, joka haastattelee ihmisiä. Robotti on pienikokoinen ja sillä on kädessään toimittajan mikrofoni. Viivi ja Veera lähestyvät toimittajarobottia uteliaina.
Robotti katsoo tyttöjä silmiin ja sanoo: “Hei, saisinko haastatella teitä siitä, miten nuorten hyvinvointia voisi edistää? Kerään ideoita Tampereen kaupungin päättäjille”. Tytöt nyökkäävät ja robotti hihkaisee: “Hienoa! En itse ymmärrä kaikkea, mitä sanotte, mutta tallennan vastauksenne ja lähetän ne lopuksi päättäjille”. Se ojentaa mikrofonia tyttöjä kohti ja kysyy: ”Mikä on tärkein hyvinvointiinne vaikuttava asia?” Viivi vastaa: “Mulle tärkeintä on tietysti kaverit ja perhe, koska niiden kanssa voi puhua kaikesta”. Robotti tokaisee: “Okei, mielenkiintoista!” Seuraavaksi Veera vastaa robotille: “Tärkeintä on, että saan olla oma itseni ja saan vaikuttaa tulevaisuuteeni”.
Robotti nyökkää ja jatkaa haastattelua: ”Kiitos! Mitä Tampereen kaupunki voisi tehdä, jotta nämä asiat olisivat paremmin?”. Veera tokaisee heti: ”Tarvitsisi enemmän apua sen päättämiseen, mikä olisi sopiva ammatti”. Robotti nyökkää taas ja toteaa: ”Hyvä ajatus”. Viivi sanoo: ”Mä en oikein tiedä…”, mihin robotti toteaa: ”Jos et heti keksi, niin voit miettiä ja tulla myöhemminkin kertomaan. Tai voit jutella tuon ihmisystäväni kanssa”, se osoittaa lähellä olevan ständin luona seisovaa henkilöä. Viivi vastaa: ”Ok, kiva! Yksi juttu vois olla enemmän nuorisotiloja, joissa olla kaverien kanssa”. Robotti kiittää vastauksesta ja kysyy, tuleeko muita ajatuksia mieleen. Tytöt pudistavat päätään. Robotti kääntää mikrofoninsa alas ja tokaisee ”sainpa minä teiltä hyviä vastauksia!”, minkä jälkeen se elehtii iloisesti ja sanoo: “Onpa kiva, että pääsen nyt kertomaan teidän ideoitanne eteenpäin”.
Skenaario 3: Välitunti, ilmastoteot
Ysiluokkalaiset Sofia ja Max kuulevat aamulla, että heidän koulussaan vierailevat tänään nuoriso-ohjaaja ja robotti, jotka haluavat kerätä nuorilta ehdotuksia Tampereen kaupungille ilmastotekoja varten. Koululaiset löytävät välitunnilla kaksikon koulun aulasta. Nuoriso-ohjaaja juttelee parhaillaan rinnakkaisluokkalaisten kanssa, joten Sofia ja Max lähestyvät uteliaina robottia, joka heiluttelee heille: “Tulkaa käymään, minulla on teille tehtävä!” “Mikä?” Sofia kysyy. “Haluaisin ehdotuksia ilmastoteoista. Voisitteko auttaa minua?” Robotti osoittaa vieressään olevaa ilmoitustaulua, johon se pyytää nuoria lisäämään ehdotuksia ilmastotekoja varten seuraavan viikon aikana.
Sofia ja Max ottavat haasteen vastaan. Robotti ilahtuu ja kysyy, haluavatko he kuulla lisää ilmastonmuutoksesta ja yhteiskunnasta. Se kertoo esimerkkejä mahdollisista ilmastoteoista ja kehottaa kysymään nuoriso-ohjaajalta lisää. Robotti kutsuu nuoria myös juttelemaan sen kanssa osallistuvan budjetoinnin verkkosivuilla tulevan viikon aikana, ja kertoo tulevansa viikon kuluttua uudelleen käymään koululla. Viikon kuluessa Sofia ja Max innostuvat käymään verkkosivuilla ja kyselemään robotilta kaikenlaista ilmastonmuutoksesta ja yhteiskunnasta. He yllättyvät siitä, kuinka paljon tietoa robotilla on, ja innostuvat sen pohjalta ideoimaan ehdotuksia. He kirjoittavat niitä suoraan robotille ja laittavat myös lappuja ilmoitustaululle.
Seuraavalla viikolla Sofia ja Max tapaavat robotin uudelleen koululla, kun se tulee nuoriso-ohjaajan kanssa keräämään ilmoitustaululta ehdotukset mukaansa. Robotti iloitsee ehdotusten suurta määrää ja kertoo, että kaikki tamperelaiset pääsevät muutaman kuukauden päästä äänestämään niistä osallistuvan budjetoinnin verkkosivuilla, ja parhaiksi äänestetyt ideat toteutetaan tulevan vuoden aikana.
Skenaario 4: Yhteiskuntaopin tunti, väittelyharjoitus
Yläkoulun yhteiskuntaopin tunnilla on päätetty kokeilla robottien käyttöä väittelyharjoituksessa. Sami ja Joonas ovat odottaneet robottien tapaamista koko aamupäivän, ja innostuvat nähdessään ne tullessaan luokkahuoneeseen, jossa opettaja odottaa niiden kanssa. Kun luokka on asettunut paikoilleen, robotit alkavat yhdessä vuorotellen kertoa väittelyn periaatteista ja tarkoituksesta. Ne elehtivät eläväisesti, ja Sami ja Joonas kuuntelevat robottien esitelmää kiinnostuneina.
Opettaja kertoo, että nuoret pääsevät seuraavaksi kokeilemaan väittelyä robottien avulla. Luokka jaetaan kahteen ryhmään. Kumpikin ryhmä saa oman robotin ja tabletin, jolla robottia ohjelmoidaan. Ryhmien tehtävänä on suunnitella roboteille yhdessä puheenvuoroja annetusta aiheesta, joka on tällä kertaa “Muovipussit pitäisi kieltää”. Ensin arvotaan, kumpi ryhmä puolustaa ja kumpi vastustaa väittämää. Sitten ryhmät miettivät perusteluja kantaansa ja ohjelmoivat puheenvuorot robotteihin. Sami ja Joonas pohtivat erityisesti, miten robotin puheenvuoroista tehdään vakuuttavia. He kokeilevat robotille erilaisia tunneilmaisuja sekä eleitä, jotka sopisivat sen puheenvuoroihin.
Viimein robotit tuodaan luokan eteen ja väittely aloitetaan. Joonas toteaa, että robotin avulla väittely tuntuu hauskalta, eikä hänen tarvitse ahdistua esiintymisestä, ja saa silti ajatuksensa kuuluviin. Sami huomaa, että on helpompi kuunnella vastapuolen puheenvuoroa, kun se tulee robotin sanomana.
Väittelyn lopuksi robotit antavat yhteenvedon siitä, kuinka monta tunteellista ilmaisua väittelyssä käytettiin, ja mitkä olivat yleisimmät väittelyyn valitut sanat. Ne myös kiittävät oppilaita siitä, ettei niiden puheenvuoroihin tällä kertaa ohjelmoitu kirosanoja. Opettaja keskustelee vielä oppilaiden kanssa väittelemisen tarkoituksesta ja antaa palautetta hyvästä väittelystä, ja robotit jäävät odottamaan seuraavaa luokkaryhmää.