Mitä käytännön eroa itsensätyöllistämisen eri muodoilla on verotuksessa?
Kun opiskelija saa tutkintonsa valmiiksi ja suunnittelee työllistävänsä itsensä yrittäjänä, kevytyrittäjänä tai freelancerina, hän pohtinee, millainen vaikutus toimintamuodon valinnalla olisi hänen tuloihinsa.
Alla on spekuloitu eri vaihtoehdoilla tilanteessa, jossa jonkin alan ammattilainen haluaa laskuttaa asiakkaitaan tilikauden aikana 20 000 euron edestä. Pakolliset eläke- (YEL) ja sosiaaliturvamaksut (sova) on arvioitu yksinkertaistuksen vuoksi 4000 euron suuruisiksi ja vahinko- ja tapaturmavakuutukset (”vata”) 500 euron suuruisiksi. Nämä ovat verovähennyskelpoisia kuluja kaikissa toimintamuodoissa, mutta otettu huomioon jo esimerkkien veroprosenteissa.
Esimerkin ammattilaisella ei ole tarvetta tehdä laite, materiaali, matka, työhuone tai muitakaan kuluvähennyksiä. Näiden maksujen ja vähennysten vaikutusten ero lopulliseen nettotuloon olisi melko marginaalinen, ne vain tulisi eri toimintamuodoissa järjestää hieman eri tavoin.
Esimerkki ei vastaa todellista tilannetta, mutta valaisee toivottavasti toimintamuotojen käytännön eroja.
Kevytyrittäjä
Tavoiteltuun 20 000 euron laskutukseen lisätään 4800 euron arvonlisävero, mutta kevytyrittäjänä hän ei voi saada alv:n alarajahuojennusta.
Laskutuspalvelulle hän maksaisi palveluntarjoajasta riippuen 7 – 8 % laskutusten hinnasta. Tähän palvelumaksuun lisätään vielä alv 24 %. Näin laskutuspalvelun hinta olisi jotakin välillä 1736–1984 euroa. Tähän summaan sisältyy tapaturma- ja vahinkovakuutus.
Tätä summaa vastaa laskutuspalvelu hoitaa kaikki palkka-asiat ja periaatteessa myös laskujen mahdollisen perimisen asiakkailta. Verottaja tekee verovuodelta veroehdotuksen perustuen laskutuspalvelun toimittamiin tietoihin. Palkansaajan tavoin kevytyrittäjä tarkastaa veroehdotuksen ja tekee mahdollisesti muutosesityksen.
Laskutuspalvelun kulut olisivat vähennyskelpoisia lopullisessa verotuksessa. Ennakonpidätys palkasta (14 %) olisi 2800 euroa, jolloin nettotulo olisi 17 200 euroa, josta vähennettäisiin noin 6000 euroa laskutuspalvelu-, YEL-, sova- ja ”vata”-maksuja. Käteen kevytyrittäjällä jäisi noin 11 200 euroa.
Kevytyrittäjä voisi tehdä muita töitä samalla verokortilla. Lopullisessa verotuksessa kaikki ansiotulot laskettaisiin yhteen ja se vaikuttaisi lopulliseen veroprosenttiin, joka olisi tällöin todennäköisesti suurempi kuin esimerkin 14 %.
Freelancer
Tavoiteltuun 20 000 euron laskutukseen lisätään 4800 euron arvonlisävero, mutta arvonlisäverovelvollisena hän voisi hakea ja saada alv:n alarajahuojennuksen, joka olisi 1248 euroa. Koska hankintoja ei ole tehty, hän ei hae alv-palautusta.
Freelancer voisi hakeutua ennakkoperintärekisteriin, joka toimeksiantajien näkökulmasta helpottaisi freelancerin palveluiden käyttämistä. Hänen tulisi muistaa maksaa itse ennakko- ja arvonlisäverot ajallaan. Pankkitilillä pitää siis olla varoja tähän.
Ennakonpidätyksen (15 %) 3000 euroa jälkeen nettotulo olisi 17 000 euroa. YEL-, sova- ja ”vata”-maksuja menisi arviolta 4500 euroa, jolloin freelancerilla jäisi käteen 12 500 euroa + alv:n alarajahuojennus eli 13 748 euroa.
Toimeksiannoista saatu korvaus olisi suoraan freelancerin käytettävissä. Hän voisi hoitaa itse kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa, kirjanpitäjän palveluina se maksaisi arviolta 500 euroa.
Freelancer voisi tehdä muita töitä esimerkiksi verokortilla. Lopullisessa verotuksessa kaikki ansiotulot laskettaisiin yhteen ja se vaikuttaisi lopulliseen veroprosenttiin, joka olisi todennäköisesti suurempi kuin esimerkin 15 %.
Toiminimi
Tavoiteltuun 20 000 euron laskutukseen lisätään 4800 euron arvonlisävero, mutta koska hänellä ei ole hankintoja, hän ei hae alv-palautusta. Yrittäjänä voi hakea alv:n alarajahuojennusta, joka olisi 1248 euroa.
Yrittäjä voi tehdä yksityisottoja vapaasti yrityksestään, muistaen kuitenkin määräajoin maksaa tulosarvioon perustuvan ennakko- ja arvonlisäveron. Pankkitilillä pitää siis olla varoja tähän.
Yrityksen verotettava tulos olisi 20 000 euroa. Yrittäjän kannattaisi vaatia verotusta suoritettavaksi täysin ansiotuloverona, jolloin vero 15 % veroasteella olisi 3000 euroa. 17 000 euron nettotuloksesta vähennetään noin 4500 euroa YEL-, sova- ja ”vata”-maksuja. Nämä maksut huomioiden toiminimiyrittäjällä jäisi yksityisottoja varten 12 500 + alv:n alarajahuojennus eli 13 748 euroa.
Toiminimiyrittäjänä hän voisi tehdä itse suhteellisen yksinkertaisen kirjanpidon ja veroilmoituksen. Ne kyllä onnistuvat, mutta vaatii jonkin verran perehtymistä aiheeseen.
Kirjanpitäjälle menisi 500 eroa, jos hänen palvelujaan tarvittaisiin.
Toiminimen yksityisottoja ei tarvitse ilmoittaa tulorekisteriin samaan tapaan kuin osakeyhtiöstä nostettua palkkaa. Tililtä rahaa otettaessa yrittäjän kannattaa kirjanpidon selkeyden takia muistaa aina merkitä, että kyse on yksityisotosta.
Jos toiminimiyrittäjä tekisi muita töitä oman yritystoimintansa lisäksi esimerkiksi verokortilla, ne vaikuttaisivat hänen ansiotuloverotukseensa ja lopullinen veroprosentti olisi todennäköisesti suurempi kuin esimerkin 15 %.
Osakeyhtiö (ja osuuskunta)
Tavoiteltuun 20 000 euron laskutukseen lisätään 4800 euron arvonlisävero mutta koska yrityksellä ei ole hankintoja, se ei hae alv-palautusta. Yritys voi hakea alv:n alarajahuojennusta, joka olisi 1248 euroa.
Yrittäjä voisi maksaa itselleen palkkaa, vaikkapa 1000 eroa kuussa. Tästä hän maksaisi ansiotuloveroa 9 % eli 90 euroa ja palkan sivukuluja 8,4 % eli 84 euroa kuussa, joten yrittäjän nettopalkka olisi 826 euroa kuussa.
Palkkakulut eli 1 000 euroa plus työnantajan osuus sivukuluista +17,34 % olisi 1 173,4 euroa kuussa eli 14 080,8 euroa vuodessa. Nämä voisi vähentää osakeyhtiön tuloksesta. Kirjanpitäjälle menisi 500 euroa ja senkin voisi vähentää tuloksesta.
Osakeyhtiön tulos olisi 20 000 – 14 580,8 euroa = 5 419,2 euroa. Tästä summasta osakeyhtiö maksaisi veroa kiinteän 20 % mukaan eli 1 083,84 euroa. Tulos verojen jälkeen olisi 4 335,36 euroa.
Yritys maksaisi arvioon perustuvaa ennakkoveroa tuloksestaan, joten siihen ja arvolisäveroon tulee muistaa jättää varoja yrityksen pankkitilille.
Osakeyhtiössä yrittäjä saisi tässä esimerkissä palkkaa vuodessa 9 912 euroa netto ja yrityksen tilille jäisi 5 583,36 euroa pahan päivän varalle. Palkkaa voisi itselleen maksaa toki myös niin, että yrityksen tulos olisi +/- 0 euroa. Ilman nettovarallisuutta ei yhtiön tulosta kannattaisi osinkona ryhtyä jakamaan osakkaalle.
Osuuskunnassa toimivalle ammattilaiselle voitaisiin maksaa palkkaa samaan tapaan kuin osakeyhtiössä, mutta osuuskunnan tilikauden tulokseen vaikuttaisi toki muidenkin osuuskuntalaisten toiminta.
Itselle (ja työntekijöille) maksetut palkat on ilmoitettava tulorekisteriin viiden päivän sisällä maksun jälkeen. Näistä pikku palveluista kirjanpitäjä perisi toki myös maksun. Mahdolliset muut yrityksen ulkopuoliset henkilökohtaiset tulot eivät vaikuttaisi osakeyhtiön tai osuuskunnan verotukseen, mutta yrittäjän ansiotulon veroprosentti olisi todennäköisesti suurempi kuin esimerkin 9 %.
Linkkejä
https://www.palkka.fi/palkkalaskuri/index.htm
https://www.isolta.fi/yrityksen-palkanmaksu
https://yritä.fi/kevytyrittajyys-eli-laskutuspalvelu
https://yritä.fi/blogi/yrittajaa-koskevat-verotuksen-muutokset-vuonna-2017
https://smakkonen.wordpress.com/verotus/esimerkkeja-verojen-laskennasta/
https://www.ukkopro.fi/toiminimen-verotus-pahkinankuoressa/
https://y-studio.fi/yrityksen-alku/verotus/edullinen-osinko-todellinen-vero-helposti-40/
https://go.accountor.fi/osingonjako-osakeyhtio/
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-veroprosentit/#7f8a6021
SAVA – maksut
https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/tyonantajan-abc/tyonantajamaksut/sairausvakuutusmaksu-317224
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48793/sairausvakuutusmaksu3/
https://tilisanomat.fi/verotus/eri-yritysmuotojen-verotuksellinen-edullisuus-osa-3
