Työlainsäädäntö ei erikseen tunne termiä ”kevytyrittäjä”, se on vain laskutuspalveluyritysten käyttämä markkinointitermi. Tästä aiheutuu paljon hämmennystä. Mutta vaikka laki ei kevytyrittäjää erikseen tunnista, on kevytyrittäjien asemaa viime vuosina helpotettu ja selkeytetty ja Verohallinto on myös laatinut erillisiä ohjeita kevytyrittäjänä toimiville. Lakimuutoksiakin on todennäköisesti tulossa lähivuosina lisää.
Onko kevytyrittäjä kuitenkin vielä lainsuojaton?
Laskutuspalveluyrityksiä käyttävän kevytyrittäjän asema työntekijänä tai yrittäjänä määritellään yhä eri laeissa eri tavalla. Tämän vuoksi esimerkiksi eläkelainsäädännössä ja verotuksessa kevytyrittäjiä voidaan pitää toisistaan poikkeavasti joko palkansaajina tai yrittäjinä.
Työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä kevytyrittäjiä pidetään yrittäjinä, jos he tekevät ansiotyötä olematta työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa. Määrätyn tulorajan ylityttyä henkilön on lain mukaan järjestettävä itselleen eläkevakuutus. Tuloraja on 7 958,99 euroa vuonna 2020. Eläkevakuutuksen voi hoitaa esimerkiksi laskutuspalveluyrityksen kautta ja avustuksella.
Jos henkilö on samaan aikaan työtön työnhakija ja saa työttömyyskorvausta sekä toimii kevytyrittäjänä, on vaara, että hänet tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin hän putoaa yleisen työttömyysturvan ulkopuolelle. Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön (37 – 40 h/vko) vastaanottamiselle.
Työttömyysturvan näkökulmasta on olemassa pää- ja sivutoimista yrittäjyyttä. Sivutoiminen yrittäjä voi saada soviteltua työttömyyskorvausta. Työttömyyskorvausta saavan kevytyrittäjän on tärkeää pyytä tarkkoja ohjeita työvoimaviranomaisilta, milloin hänet tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi.
