Olen sosiaaliantropologian jatko-opiskelija Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta. Olen myös kahden lapsen yksinhuoltaja. Nykyinen opintourani alkoi vuonna 2014 varhaiskasvatuksen opinnoilla Jyväskylän yliopistossa. Opinnot saivat uudenlaista merkitystä kesällä 2015 kun ensiksi esikoiseni syntyi ja pian tämän jälkeen Suomeen alkoi saapua aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita. Tämän samanaikaisuuden merkitys näkyi elämässämme konkreettisesti silloin toimintana turvapaikanhakijoiden kanssa, mutta merkitykset kantavat sieltä myös tähän hetkeen, kun teen väitöstutkimustani vastaanottokeskuksissa asuvien alle kouluikäisten lasten kanssa.
Jyväskylästä matkani jatkui vuonna 2018 Tampereelle maisterivaiheen opintoihin sukupuolentutkimuksen oppiaineeseen. Pääsin harjoittelemaan tutkimuksen tekoa prof. Anu Koivusen ohjauksessa. Graduni (Era, 2020) käsittelee sukupuolinormeja ja ruumiillisuutta päiväkodin kontekstissa.
Maisteriksi valmistuttuani vuonna 2020 työllistyin Vallan virrat -hankkeeseen tutkijaksi. Työn ohella aloin valmistella tutkimussuunnitelmaa jatko-opintojani varten. Tieteelliset julkaisuni ovat Vallan virrat -hankkeen satoa.
Sain väitöstyöni ohjaajiksi akatemiatutkija, dosentti Mari Korpelan (YTT) ja tenuretrack-professori, dosentti Mervi Kaukon (KT). Ohjaajieni erittäin vahva osaaminen lasten kanssa tehtävän tutkimuksen saralla auttoi minua työstämään tutkimussuunnitelmaani sekä rahoitushakemuksiani siten, että vuonna 2021 sain kaksi apurahamyöntöä. Marraskuussa 2021 syntyi myös toinen lapseni, ja näin pääsin jäämään äitiyslomalle tietoisena siitä, että tutkimukseni taloudellinen puoli tulisi olemaan kunnossa.
Vanhempainvapaani päättyi syksyllä 2022 ja akateeminen arki kahden lapsen yksinhuoltajana alkoi. Akateemisen maailman vaatimukset, oletukset ja odotukset saattavat olla ristiriidassa niiden realiteettien kanssa, joista minun ja monien muiden perheellisten tutkijoiden arki rakentuu. Tutkimustyöni yhtenä tavoitteena onkin tuoda näkyviin niitä kaikkia perhe- ja elämäntilanteita, joista käsin akateemista työtä tehdään, sekä niitä rakenteita, jotka asettavat tarpeettomia haasteita tuon työn eteen. (ks. Alava & Robertson, 2022.)
Lähtiessäni tekemään tutkimusta vastaanottokeskukseen siellä asuvien lasten kanssa, ovat omat lapseni myös kentällä mukana. Oma vanhemmuuteni on iso osa tutkimustani: se ei jää tauolle enkä aio siitä joustaa; se vaikuttaa esittämiini kysymyksiin; se ohjaa huomioni kiinnittymistä; se avaa minulle ovia ja sulkee toisia. (ks. Korpela et al., 2016.)
Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Akateemisten pyrkimysteni taustavoimana on toive mahdollisuudesta sekä tuotetun tiedon että esiin nostettujen epäkohtien avulla muokata ympäröivää yhteiskuntaa sellaiseksi, että nuo arvot toteutuvat meidän kaikkien täällä asuvien yksilöiden arjessa.
Viittaukset:
Alava, H., & Robertson, M. (2022). Family, Failure and Fatigue in the Field: A Patchwork of Omissions. The African Journal of Gender and Religion, 28(1), 98–107. https://doi.org/10.14426/ajgr.v28i1.1353
Era, R. (2020). Sukupuolinormit lasten arjen sommitelmissa: Etnografinen tutkimus 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmässä. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/118796
Korpela, M., Hirvi, L., & Tawah, S. (2016). NOT ALONE: DOING FIELDWORK IN THE COMPANY OF FAMILY MEMBERS. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society, 41(3), 3–20. https://journal.fi/suomenantropologi/article/view/60337