Pienten lasten arkea suomalaisessa vastaanotto-keskuksessa

Ilot ja haasteet, ystävät ja yhteisöt, aika ja odotus – tiedon tuotantoa lasten kanssa yhdessä leikkien, jutellen ja taiteillen!

Vastaanottokeskukset ovat välitiloja, läpikulkupaikkoja entisen ja tulevan välillä - näin ainakin yleisesti ajatellaan, mutta kuinka sellaisessa koko elämänsä asuneet lapset kokevat paikan?

Vastaanottokeskukset ovat tarkoitettu väliaikaisiksi majoitustiloiksi henkilöille, jotka saapuvat Suomeen hakemaan turvapaikkaa tai joille on myönnetty tilapäistä suojelua. Vastaanottokeskuksissa asuvien lasten määrä ja heidän siellä viettämänsä aika ovat kasvaneet 2000-luvulla. Turvapaikkaprosessin väylien ruuhkautumisen takia osa lapsista on viettänyt koko varhaislapsuutensa vastaanottokeskuksissa, syntymästään asti.

Toteutan tutkimukseni aineistonkeruun yhdessä lasten kanssa toimien osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Lapset ja heidän perheensä ovat mukana tutkimuksen teossa niin tutkimuskysymysten muotoilussa, yhteisten toimintojen suunnitellussa ja toteutuksessa kuin alustavien havaintojen ja raaka-analyysin pohdinnassa.

Keskustelua turvapaikanhausta, prosessien pitkittymisestä ja näiden merkityksistä lapsuuteen

Keskustelemme Linnea Pitkäsen kanssa pitkittyneistä turvapaikkaprosesseista

Toista video YouTubessa (aukeaa uuteen välilehteen)

Roosa Maskosen juttu YLE:n sivuilta:

Ylen tutkivan journalsimin sarjasta Riistetyt kolmas osa

Keskustelemme Linnea Pitkäsen kanssa joistain niistä monista merkityksistä, joita vastaanottokeskuksessa vietetty lapsuus tuo lasten elämään

Toista video YouTubessa (aukeaa uuteen välilehteen)