Hankkeen järjestämissä työpajoissa (syksyllä 2025) jaettiin ajatuksia nykyisestä keskusteluilmapiiristä, siihen osallistumisesta ja median roolista yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäjänä. Työpajat oli jaettu kolmeen ikäryhmään, joiden lisäksi järjestettiin toimittajille suunnattu työpaja. Työpajojen fasilitaattorina toimi tutkija ja dialogin asiantuntija Mikko Hautakangas. Työpajoissa esiteltiin aiemman kansalaiskyselyn alustavia havaintoja, joka käynnisti keskustelun osallistujien näkökulmista.
Työpajoissa ei jääty hiljaisiksi, ja aiheesta olisi voitu jatkaa pidempäänkin. Useimmat kokivat ilmapiirin kärjistyneen. Osallistujat kokivat sosiaalisen paineen monesti vaikuttavan keskusteluihin osallistumiseen. Monet haluavat välttää konflikteja ja säilyttää hyvät välit kaikkiin. Työikäisten ryhmässä osa pelkäsi tulevansa nähdyksi ”väärässä leirissä”. Huolena saattoi olla myös mielipiteen vaikutus työuraan tai työyhteisön suhteisiin. Työiän ylittäneiden ryhmässä sosiaalisen median vihamieliset ja henkilökohtaiset kommentit olivat selvästi vaikuttaneet osallistumiseen, ja moni pohti omien näkemystensä jakamisen vähentämistä. Nuorten ryhmässä toivottiin yllättäen enemmän kasvokkaisia keskusteluja, joissa näkökulmien kuuleminen on mielekkäämpää.
Metakeskusteluissa itse asia jää käsittelemättä
Median sisällöt nähtiin entistä viihteellisempinä klikkiotsikoineen. Huolta herätti monesti keskittyminen metakeskusteluun eli keskusteluista keskustelemiseen, jolloin itse asia jää käsittelemättä. Mediaa arvosteltiin ajoittain vastapuolen heikoimpien argumenttien nostamisesta kiistanalaisissa aiheissa, jolloin sallittujen mielipiteiden alueen nähtiin kaventuvan ja väärinymmärrysten lisääntyvän. Muutamat osallistujat näkivät polarisaation ja konfliktit myös viihteenä, jota media ruokkii. Toisaalta medialta toivottiin myös kärjekkäitä näkökulmia, mutta ilman tunnepohjaista väritystä. Ikääntyvien ryhmässä huolta herätti yleisön heikentynyt medialukutaito ja faktojen sekoittuminen mielipiteisiin. Nuorten ryhmässä moni koki median ja somen vahvistavan polarisaatiota, mikä ei vastaa todellisuutta. Nuoret vaikuttivat luottavan journalistisiin valtamedioihin kuten Yleen, Helsingin Sanomiin ja Aamulehteen.
Työikäisten ryhmä koki keskustelun hyvin kiinnostavaksi ja liian lyhyeksi, joten sitä lähdettiin jatkamaan vielä työpajan jälkeenkin. Työiän ylittäneet kiittelivät avoimesta ja turvallisesta työpajatilasta, jossa saattoi lisätä ymmärrystä osallistumisen merkityksistä ja polarisaation ilmiöstä. Pohdittavaksi jäi miten luoda tilaa niille, jotka eivät halua puhua äänekkäiden rinnalla – ja onko hiljentyminen joskus myös viisautta? Nuoret kokivat avartavaksi oman ikäisten kuuntelun rauhallisessa ympäristössä, ja moni toivoi enemmän rakentavia keskusteluhetkiä myös koulun arkeen.
Toimittajien aikapaine kaventaa näkökulmia
Toimittajien työpajassa monet kokivat yleisön suhtautumisen toimittajiin jyrkentyneen, ja toimittajiin kohdistuneiden hyökkäysten lisääntyneen. Tämä on heikentänyt joidenkin turvallisuuden tunnetta ja vaikuttanut siihen, millaisista aiheista haluaa kirjoittaa. Aikapaine ja resurssien väheneminen ovat kaventaneet näkökulmia ja vaikuttaneet aihevalintoihin. Yleisösuhde nähtiin satunnaisena ja sitä haluttiin myös kehittää. Jalkautuvalle journalismille olisi edelleen tarvetta. Toimittajien mukaan journalismin pitäisi pystyä käsittelemään konflikteja ilman vastakkainasettelujen vahvistamista. Osallistujilla oli vahva usko laadukkaaseen journalismiin, halu kehittää toimituksellisia käytäntöjä ja tukea moniäänisyyttä sekä kansalaisten turvallista osallistumista. Pohdittavaksi jäi laajemman äänikirjon tavoittaminen – keitä emme nyt tavoita?