29.9.2023 Metsäreseptin pilottiin osallistuvat opettajat kokoontuivat projektitiimin johdolla ensimmäistä kertaa viime kevään seminaarin jälkeen. Syyslukukauden käynnistyttyä olikin yhteinen aivoriihi jo paikallaan. Kokoontumisen tarkoituksena oli kuulla, mitä eri alojen opettajat ovat tähän mennessä suunnitelleet ja toteuttaneet ryhmiensä kanssa sekä saada tukea ja ideoita toinen toiselta. Opettajilla oli jo nyt runsaasti hyviä käytännönkokemuksia jaettavaksi. Myös monet pohdinnan ja epävarmuuden kohteet osoittautuivat kaikille yhteisiksi.
Monialaisesta opettajaryhmästä mukana tapaamisessa oli edustus metsätaloudesta, hoitotyöstä, biotuotetekniikasta, liiketaloudesta ja mediasta, tietojenkäsittelystä sekä bioanalytiikasta. Myös musiikin opetus on pilotissa mukana.
Keskusteluja ja opiskelijan ohjausta metsäympäristössä
Siru Suoniemi jakoi kokemuksensa metsässä toteutetusta bioanalytiikan tutkinto-ohjelmapäivästä. Tutoropiskelijat olivat toteuttaneet hauskan ja onnistuneen tutustumisleikin, sää suosi ja päivä sai kokonaisuudessaan kehuja opiskelijoilta.
”Huomasin, että [metsässä] olin helpommin lähestyttävä opiskelijoille. Kävellessä keskustelukumppani vaihtui koko ajan, ja opiskelijat lähestyivät ns. ’pikatutoroinnin’ merkeissä ehkä helpommin kuin luokassa olisivat tehneet”, Suoniemi iloitsi havainnoistaan.
Hoitotyön puolella vastaavat kokemukset ovat vielä edessä päin, sillä hoitotyön opettaja Milka Erkkilä on tarjonnut opiskelijoilleen mahdollisuuden valita tuleviin hops-keskusteluihin perinteisen neuvotteluhuoneen sijasta niin kutsutun metsä-hopsin, eli hops-tapaamisen luonnon äärellä. Tähän mennessä hops-keskustelun metsässä on valinnut jo viisi opiskelijaa, ja Erkkilä arvioi varauksia tulevan vielä lisääkin.
Pohdintaa herätti opettajien keskuudessa Erkkilän suunnitelmien käytännön toteutus: mihin viedä opiskelijat konkreettisesti? Erkkilä uskoo, että käytännön toteutus on mutkatonta:
”Näemme [opiskelijan kanssa] aulassa, mistä kävelemme 15 minuuttia Kaupin suuntaan, käännymme ja kävelemme 15 minuuttia takaisin päin. Se ei ole vaikeaa, sillä Kaupin maastot ovat hyvin lähellä.”
Vinkiksi Erkkilä antaa, että opettajan on hyvä käydä ennakkoon itse tutustumassa lähimaastoon. Apuna suunnittelussa toimivat myös HetkiRetken-kartat.
Pohdintaa syntyi siitä, kannattaisiko opiskelijoiden yksilö- ja ryhmätutorointiin tarjota laajemminkin mahdollisuus valita tapaamispaikaksi lähialueen metsäluonto. Myös opinto-ohjaajana toimiva liiketalouden ja median opettaja Minna Lahnaoja oli suunnitellut opokeskustelujen tarjoamista metsäympäristössä. Opettajia kiinnostaa eritoten, miten opiskelijat kokevat keskustelut ja tapaamiset metsäluonnossa, ja onko se heille mieluista ja hyvinvointia tukevaa. Metsäresepti-hankkeen tutkimuksellisiin tarpeisiin on rakennettu kyselylomake, jolla voidaan selvittää muun muassa metsäluonnon soveltuvuutta hops-keskusteluihin.
Metsäluontoa luokkahuoneeseen
Metsätalouden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opetuksesta puolet tapahtuu tavallisestikin metsäympäristössä, mutta opettaja Päivi Tiiva on silti löytänyt keinoja lisätä metsäelementtiä opiskelijoiden arkeen. Sen hän on toteuttanut tuomalla esimerkiksi luokkatiloissa tapahtuviin tutoristuntoihin metsästä kerättyjä materiaaleja rekvisiitaksi ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta sekä asettamalla luentojen tauoille maisemakuvia katseltaviksi.
”Maastossa olemme pitäneet mikrotaukoja: reppu on otettu selästä, tehty venyttelyä ja hartioiden pyörittelyä ja katseltu ja aistittu ympäristöä kurssin aihepiiriin liittymättömästi”, Tiiva kertoo.
Niin ikään tietojenkäsittelyn opettajana toimiva Metsäreseptin projektiryhmän jäsen Toni Männistö on hyödyntänyt luontomaisemien tuomista luokkahuoneisiin. Tietojenkäsittelyn opettajat Männistö, Outi Tuisku ja Sami Kojo olivat yhdessä suunnitelleet opiskelijoiden tiimityöskentelypäivän Kaupinojan kallioille. Sateinen sää oli kuitenkin muuttanut suunnitelmia. Vaikka tiimipäivä luonnossa jouduttiin siirtämään sisätiloihin, oli Männistöllä jaettavaksi onnistumisen kokemuksia maisemavideoiden ohjatusta katselusta luokkatilanteissa. Hän on käyttänyt luontovideoiden katselua opiskelijoiden päivien tauottamiseen lyhyiden rauhoittumishetkien muodossa.
”Opiskelijat oikein suuttuivat minulle, että miksi minulla ei ollut ad blockeria, kun mainokset häiritsivät videohetkeä. He vaikuttavat kyllä todella keskittyvän näihin luontomaisemiin!” Männistö kuvailee.
Sää ja saavutettavuus
Yhteisenä pohdinnan paikkana kaikilla opettajilla on sääolosuhteisiin varautuminen, rajalliset aikaresurssit opetustilanteissa ja tasavertaisen osallistumisen mahdollistaminen. Jo ensimmäisten kokeilujen aikana on konkretisoitunut, että opiskelijaryhmissä on aina henkilöitä, joiden on vaikeaa tai mahdotonta osallistua kävelyretkelle luontokohteisiin. Osa opiskelijoista käyttää pyörätuolia tai kyynärsauvoja tai heillä voi olla muita liikkumisrajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon. On tärkeää, ettei metsäympäristön käyttäminen opinnoissa aseta opiskelijoita eriarvoiseen asemaan. Pilotin aikana tullaan varmasti saamaan lisää kokemuksia esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioimisesta sekä kokemuksia erilaisista vuodenajoista mahdollisuuksineen ja rajoituksineen.
Koko opettaja- ja hankeryhmä jäi mielenkiinnolla odottamaan, kuinka pian TAMKin sisäpihan Metsälämpäre saadaan Peppiin varattavaksi opetustilaksi muiden joukossa.
Teksti: Anna-Maria Vuorinen
