Teksti: Katja Jäättelä
Suomessa asuvat maahanmuuttajanaiset työllistyvät muuta väestöä selkeästi heikommin. Sosiaali- ja terveysministeriön (2016, 13) selvityksen mukaan maahanmuuttajanaisten huono työllistyminen johtuu pääosin siitä, että he hoitavat tavallisesti lapsiaan kotona ja perustavat perheen suomalaistaustaisia naisia aikaisemmin. Lisäksi maahanmuuttajanaisilla on keskimäärin enemmän lapsia kuin suomalaisnaisilla. Suomalaistaustaisten naisten hedelmällisyysluvun ollessa 1,8 on vastaava luku esimerkiksi irakilaisilla 3 ja somalialaisilla yli 4. Suuri lapsiluku ja kotona vietetyt lastenhoitovuodet aiheuttavat sen, että äidit eivät pääse välttämättä osallistumaan edes kotoutumista tukeviin kielikoulutuksiin tai muuhun kotouttavaan toimintaan. Äitien kontaktit suomalaiseen yhteiskuntaan jäävät tällöin vähäisiksi, mikä vaikeuttaa sopeutumista ja voi aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ongelmia. Tämä vaikuttaa paitsi äitien omaan tilanteeseen, myös heidän lastensa kiinnittymiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kääntäen ajateltuna, äitien kuntouttava toiminta ja koulutus auttaa heitä paitsi paremmin työllistymään, myös esimerkiksi tukemaan lastensa koulunkäyntiä ja sitä kautta lasten ja koko perheen integroitumista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 58, 63.)
Naisia pidetään siis avainasemassa koko perheen kotoutumisen kannalta. Työelämän ulkopuolella olevat maahanmuuttajanaiset nähdään erityistä tukea tarvitsevana ryhmänä. Maahanmuuttajanaisten tasavertaiset osallistumismahdollisuudet onkin nostettu keskeiseksi tavoitteeksi kotouttamisen kehittämisessä. Kotoa kotiin ja yhteiskuntaan -hanke vastaa omalta osaltaan kehittämishaasteeseen. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajanaisten voimaantumista ja osallisuutta ja siten edistää heidän kotoutumistaan. Tavoitteeseen pyritään rakentamalla valmennusmalli, jonka avulla mahdollistetaan maahanmuuttajanaisten osallistuminen suomalaisten ikäihmisten arkeen. Valmennusmallia rakennetaan työpajoissa yhdessä maahanmuuttajanaisten, ikäihmisten ja asiantuntijoiden kesken.
Ennen varsinaisen valmennusmallin työstämistä hankeryhmä on tutustunut aiheesta tehtyihin aiempiin tutkimuksiin, haastatellut maahanmuuttajatyön asiantuntijoita sekä kartoittanut kyselyiden avulla maahanmuuttajien kokemuksia mahdollisuuksistaan osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä kodin ulkopuolisiin harrastuksiin ja ryhmiin. Työpajojen ohella kyselyt ovat tärkeässä asemassa, sillä niiden avulla varmistetaan, että maahanmuuttajien oma ääni saadaan hankkeessa kuuluviin. Hanketta tehdään siis yhdessä maahanmuuttajanaisten kanssa, ei heidän puolestaan.
Kyselyitä on toteutettu haastattelemalla maahanmuuttajia henkilökohtaisesti useissa kulttuurienvälisissä kohtaamispaikoissa eri paikkakunnilla. Hankeryhmä on hyödyntänyt olemassa olevia yhteisyöverkostoja kyselyitä tehdessään. Ryhmä on jalkautunut muun muassa Setlementti Tampereen Naistarille, Tampereen evankelisluterilaisen seurakunnan Marhabaniin ja Turun Sateenkaari Kodon Opetuskoti Mustikkaan. Kohtaamispaikkojen valmiiksi luomat luottamussuhteet kävijöihinsä ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä kyselyiden onnistumisen kannalta. Ulkopuolisiin tiedusteluihin suhtaudutaan usein varauksellisesti, mutta tutun ja luotettavan toimijan mukana ollessa kontaktin luominen vastaajiin on ollut mutkattomampaa. Joskus haastattelutilanteet ovat olleet jo itsessään vastaajille voimaannuttavia, sillä he ovat saaneet tilaisuuden kertoa kokemuksistaan, ja he ovat kokeneet tulleensa kohtaamisissa kiireettömästi ja aidosti kuulluksi.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö (2016). Selvitys maahanmuuttajanaisten ja-miesten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:53. Helsinki: