Työpaja pidettiin Tampereen ammattikorkeakoulun Y-Kampuksen tiloissa 26.11. Tutustuminen oli tärkeä osa tätä ensimmäistä yhteistä työskentelyä. Projektinjohtaja Sirpa Salin esitteli projektin tavoitteita ja suunnitelmia, sekä kartoituskyselyssä nousseita tuloksia, joiden pohjalta pureuduttiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin pienryhmissä.
Osallistujia oli suurella ikähaarukalla, kotoisin kuudesta eri maasta ja useammalta Pirkanmaan paikkakunnalta, mutta oli hieno löytää monia yhdistäviä tekijöitä myös. Pienin osallistuja, jolla oli ikää vasta kolme kuukautta, sai osakseen paljon helliä hymyjä ja monia sylittelyjä. Joukossa oli vain muutamia kuukausia Suomessa olleita ja niitä, joilla oli jo pitkä kokemus maahanmuuttajuudesta ja suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisesta. Lisäksi yhteistyökumppanijärjestöjen suomalaisedustajat toivat osaamistaan maahanmuuttajatyön ja vanhustyön kentiltä. Näkökulmien, kokemusten ja elämäntilanteiden kirjo poiki monipuolisia näkemyksiä pienryhmissä työstettyihin aiheisiin. Tästä lähes kolmenkymmenen hengen porukasta löytyi aimo annos virkistävää naisenergiaa!
Keskustelun apuna toimivat kuvakortit auttoivat yltämään yli kielimuurien ja kaikki yhteiset sanat taisivat tulla joissakin ryhmissä käytettyä. Tahto ymmärtää puolin ja toisin innosti venyttämään omaa kielitaitoa. Myös apuja löytyi – samaa äidinkieltä puhuvat auttoivat ja tulkkasivat toisiaan.
Palautteen perusteella osallistujat kokivat työpajan onnistuneeksi ja tunnelman lämpimäksi, rennoksi ja innostavaksi. Maahanmuuttajanaiset arvostivat etenkin sitä, että heiltä itseltään kysyttiin heitä koskevia asioita. Eräs konkarikumppani totesi taaskin oppineensa uutta maahanmuuttajien kotoutumisen kiemuroista. Tähän kiteytyikin työpajan paras anti – toinen toisiltamme oppien kehitämme yhdessä jotain uutta.
Teksti: Annukka Isokoski