Sen tog Onkelskruttet på sig nattrocken och damaskerna, han lyfte upp sin lilla korg, han öppnade sin dörr och stängde igen om hundra gamla år [– –]. Röda och gula löv flög kring hans huvud och borta bland kullarna kom ett nytt stort höstregn för att tvätta bort det sista av allt som han inte ville minnas. (Sent i november, 44.)
Tove Janssonin muumeista kertovan teossarjan päättävässä osassa Sent i november ikivanha Ruttuvaari iloitsee häpeilemättä unohtamisen ihanuudesta. Tähän vuodenkierron kohtaan erityisen oivallisesti sopiva teos tihkuu taustalle haalistuvia muistoja ja asioita, jotka ovat jo lipuneet tavoittamattomiin: tuloaan tekevä talvi peittää alleen jäljet ja maanmuodot, ja loppuvuoden syvässä unessa on kuin kesää ei olisi koskaan ollutkaan. Unohtamisen – ja unohtumisen – monet kasvot pääsevät esiin myös Tampereen kirjafestareilla tulevana viikonloppuna 29.11.–30.11.
Historian hämäriin hiipunutta kirjallisuutta käsittelevä teoksemme Unohtuneet kirjoitukset. Katoaminen kirjallisuushistoriassa (SKS) on mukana ensimmäisen messupäivän ohjelmassa Sorsapuistolavalla 29.11. klo 17.30. Aiemmin samana iltapäivänä, salissa Duetto 2 klo 16.30, esitellään myös projektimme osana kirjoitettu ja lokakuussa julkaistu teos Kaikkeuden kääntöpiste (Aviador Kustannus).
Messuohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Viitattu kirjallisuus
Jansson, Tove 1970: Sent i november. Helsinki. Schildts & Söderströms.