Kirjoittanut Sari Kivistö
Elokuussa ilmestyi yhdessä Eeva-Liisa Bastmanin kanssa kirjoittamani artikkeli tilannerunoudesta turkulaisessa Jakob ja Johan Flachseniuksen professoriperheessä 1600-luvun lopussa. Artikkelissa käsitellään perheen piirissä laadittua häärunoutta, hautarunoja ja akateemista runoutta. Oma osuuteni keskittyy latinankieliseen runouteen aineistossa.
Antiikin kuvasto oli vahvasti läsnä latinankielisessä tilannerunoudessa. Häärunous iloitsi nymfien kanssa tulevan parin onnesta. Kun Jakobin puoliso Susanna Meisner kuoli vuonna 1708, poismenon aiheuttamaa surua lievitti ajatus vainajasta nautiskelemassa nektaria Olympos-vuorella. Flachseniukset kirjoittivat myös suuren määrän onnittelurunoja väitöskirjoihin. Näissä kynnysrunojen myyttistä topografiaa leimaavat muusien asuinsijat ja uudet tohtorit kiipeävät Parnassos-vuorelle esi-isiensä jalanjäljissä.
Artikkelimme osoittaa, miten perhesiteet näkyivät tilannerunouden retoriikassa erilaisissa elämäntilanteissa ja miten henkilökohtaisten tunteiden ilmaisuun käytettiin vakiintunutta runokieltä. Onnittelujen tai muistojen kohteessa yhdistyivät hänen yksityinen ja julkinen elämänsä. Samalla latinan- ja ruotsinkielisen aineiston välillä on kielikohtaisia eroja esimerkiksi käytetyssä kuvastossa ja tunneilmaisun rekistereissä.
Tilannerunous on kadonnutta runoutta, jota Eeva-Liisa Bastman käsittelee lisää määrällisen katoamisen valossa pian ilmestyvässä, projektimme toimittamassa kirjassa Unohtuneet kirjoitukset (SKS, 2025).
Lähteet:
E.-L. Bastman & S. Kivistö 2025. Representing family relations through occasional poetry in seventeenth-century Turku. Teoksessa Mari Välimäki (toim.), Academic Households in Early Modern Northern Europe. London: Routledge, 155–173.
Kuva: Johan Flachseniuksen ensimmäisen puolison Magdalena Wallenstiernan hautarunovihkon kansilehti (1685).