Kirjoittanut Isa Välimäki
Amerikkalaisen taiteilijan, Carol Boltin, ennustuskirja The Book of Answers (1999, suom. Vastausten kirja, 2017) on saanut suuren suosion ympäri maailmaa. Kirja lupaa vastauksen mihin tahansa lukijaa askarruttavaan kysymykseen noin seitsemänsadan yksinkertaisen vastauksen valikoimasta. Kirjassa ohjeistetaan ensin muotoilemaan kysymys, johon voi vastata myönteisesti tai kielteisesti. Oletko valmis? Lukijaa pyydetään sitten tunnustelemaan kirjaa keskittyneesti, kunnes oikealta tuntuva kohta löytyy. ”Takuita ei ole” (Bolt 2017). Tadaa, kysyvä saa vastauksen!
Silmäys Amazonin ja Goodreads-palvelun lukijakommentteihin kertoo, että monet lukijat ovat haltioituneet vastausten maagisesta voimasta ja pitävät kirjaa ainutlaatuisena. Toiset puolestaan vaikuttavat syvästi pettyneiltä siihen, ettei teos tarjonnutkaan heille toivottuja ratkaisuja. Kirjan vastaukset pysyttelevät yleisellä tasolla heijastaen samalla nykyihmisen maailmankuvaa: ”Älä jää tunteidesi vangiksi”, ”Pyydä se kirjallisena” tai ”Noudata asiantuntijoiden neuvoa” (Bolt 2017). Kovin omalaatuisesta teoksesta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä lajityypiltään kirja toisintaa sangen uskollisesti ennustus- ja ajanvietekirjallisuuksien lajikimaraan kuuluvan arpakirjan konventioita ja liittyy siten pitkään historialliseen jatkumoon.
Suomen kirjallisuudessa samankaltaiset vastauksia tarjoavat arpakirjat olivat suosittuja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Arpakirjoja markkinoitiin lehdissä yhtä vetoavaan tyyliin kuin Boltin teosta nykyajassa: ”Arpakirja on luotettawin tulewaisuuden ennustaja ja sitä paitsi on se huwittawa ajan wietto. Sen awulla saatte luotettawan wastauksen miltei mihin kysymykseen hywänsä.” (Amerikan Sanomat 1901.) Arpakirjat ja unikirjat ovat olleet saman yleisön suosiossa, ja niitä kaupiteltiinkin usein yhdessä. Kohdeyleisöä oli etenkin pelaamista ja leikittelyä arvostava nuoriso, mutta ”wanhoillekin” luvataan ”ajanhauskaa” (Suometar 1864). Joskus arpakirjojen tilaajat saivat kylkiäisinä kaksi arpakuutiota, joiden avulla kirjan vastauksia osoitettiin. Noppien lisäksi arvonnan apuna saatettiin käyttää jo antiikkia edeltäneistä muinaisista kirjoituksista tuttua onnenpyörän kuviota.
Jotkut arpakirjat tarjosivat sekä valmiiden kysymysten että vastausten valikoiman. Ensin valittiin kysymys, johon sitten haettiin noppaa heittämällä sattumanvarainen kohta vastausten valikoimasta. Wiipuri-lehden osiossa ”Mauno-sedän kertomuksia” vuodelta 1895 tarinoidaan arpakirjojen käyttötavasta seuraavaa:
Juhana otti arpakirjan, katseli sieltä kysymyksiä ja sanoi wihdoin: ”Arpokaa minulle: missä paraiten onneni saawutan?” wiskaten samassa arpanappulan. Wastaukseksi tuli: ”yksinkertaisen kansan seassa sinä parhain menestyt”.
Urho Jakkinen jakaa Seura-lehdessä vuonna 1938 muistojaan Tyrvään torin tapahtumarikkailta markkinoilta niin ikään vuosisadan vaihteesta:
Merkillisin kaikista markkinoilla olijoista varmaankin oli ”Arpakeisari”. Hän ei ole niinkään outo henkilö, sillä vanhimmat tyrvääläiset muistanevat hänet hyvin. Hänen ympärillään oli tavallista suurempi tungos. Nuoret heittivät kuutiolla arpaa ja ”Keisari” luki merkillisiä asioita arpakirjastansa siitä kohdasta, jota numero osoitti.
Keisarin puvun kerrotaan olleen jo itsessään nähtävyys ”lampunhäkeistä sommitellun kruunun”, kärpännahkaviittaa muistuttavan kaavun, sapelin ja suippokärkisten kenkien kera. Puku päällä arpakirjan lukemisen kerrotaan tuoneen keisarin puheeseen erityisen lisäsäväyksen. Tosin puku oli ollut niin näyttävä, että viranomaiset olivat ottaneet sen talteen. Kuulijoiden korvissa ja lukijoiden silmissä arpakirjan lumo säilyi silti.
Kuva: Ote H. E. Hornborgin teoksesta Onnen-ratas, eli, Yksi uusi ja lysti arpa-kirja (1827).
Lähteet:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
Amerikan Sanomat, 9.1.1901.
Seura, 12.1.1938.
Suometar, 27.10.1864.
Wiipuri, 7.3.1895.
*
Bolt, Carol 2017. Vastausten kirja. Suom. Saara Pääkkönen. Helsinki: WSOY.
Hornborg, H. E. 1827. Onnen-ratas, eli, Yksi uusi ja lysti arpa-kirja. Wiipuri: A. Cederwaller.