Kirjoittanut Erika Pihl
Keskiaikaisen trubaduurirunouden eräs lajityyppi oli ristiretkilaulu. Laulut käsittelivät Levantin alueelle 1090–1290 suuntautuneita väkivaltaisia, uskonnollisesti perusteltuja sotaretkiä, joiden tavoitteena oli Jerusalemin ja pyhänä pidetyn maan pakottaminen takaisin kristittyjen hallintaan.
Monet ristiretkilaulut olivat poliittisia ajankohtaislauluja, jotka ristiretkisaarnojen retoriikkaa säkeisiinsä sekoittamalla kannustivat miehiä liittymään itään lähteviin sotajoukkoihin. Hyvin tunnettuja ovat Navarran kuninkaan Thibaut I:n (1201–1253) säveltämä ”Seigneurs, sachiez qui or ne s’en ira” ja saksalaisen trubaduurin Walther von der Vogelweiden (n. 1170–1230) Palästinalied. Molemmissa lauluissa uskonsotureiden asia esitetään yksiselitteisen oikeutettuna. Paronien ristiretkeä vuonna 1239 johtanut Thibaut korostaa uskonnollista velvollisuutta, matkaanlähtijöiden kunniaa ja kuolijoita odottavaa paratiisia. Viidennen ristiretken (1217–1221) aikaan sijoittuvan Palästinaliedin soturi katselee liikuttuneena Luvattua maata. Lopussa todetaan kolmen eri uskontokunnan tavoittelevan aluetta, mutta vain yhden vaade on oikea.
Ristiretkilaulut ovat osa pitkää, konfliktihakuista narratiivia, joka korostaa vastakkainasettelua idän ja lännen välillä. Palästinaliedin nykykäyttöä tutkinut Kate Arnold (2023) on osoittanut, että laulu on suosittu viime aikoina voimistuneen Alt-right-liikeen parissa. Tällaisessa uusiokäytössä menneisyys kuvitellaan areenaksi, josta nykyideologioille haetaan historiallista tukea ja oikeutusta asioita härskisti yksinkertaistamalla ja kontekstista irrottamalla. Internetissä levitessään Palästinalied on vakiintunut ”tyypilliseksi” keskiajan lauluksi, mikä edelleen ruokkii typistettyä ja yhdenmukaistavaa mielikuvaa keskiajasta valkoisen miehen paratiisina. Tällöin jälleen kerran unohtuu, että keskiaika on monipuolisempi ja valoisampi kuin siitä maalatut pimeän myytit.
Niin myös ristiretkilauluissa. Laulujen sisällöissä oli alue- ja aikakausikohtaisia painotuksia. Ranskassa olivat suosittuja rakkausaihetta ja eron psykologiaa painottavat jäähyväislaulut (chansons de départie), joissa ristiretkeläinen suree eroa rakastetustaan ja toivoo pääsevänsä kotiin. Teema on tuttu myös suomalaisista sota-ajan lauluista. Esimerkiksi ”Äänisen aallot” -valssissa, joka oli erittäin suosittu laulu rintamalla jatkosodan aikana, muistellaan lemmittyä jälleennäkemisen toivossa.
Kaikkein piristävimpiä ristiretkilauluja ovat kuitenkin ristiretkiä kritisoivat apostasiat, joissa runoilijat kehottavat kuulijoitaan hylkäämään uskonnon. Näissä erityisesti 1200-luvulla kirjoitetuissa lauluissa on vallalla pessimistinen ja kyyninen asenne kaiken epäloogisuutta ja tekopyhyyttä kohtaan. Kun kuningas Ludvig IX:n (1214–1270) molemmat ristiretket epäonnistuivat, trubaduuri Austorc d’Aorlhac kysyi runossaan, mitä tästä olisi pääteltävä (”Ai! Dieus! Per qu’as facha tan gran maleza”). Jos Jumala sallii ristiretkien epäonnistumisen, saattaa olla, että muilla on parempia jumalia.
Samanlaisia kysymyksiä pyöritteli languedocilainen Guilhelm d’Autpol, kun mamelukit ottivat haltuunsa Caesarean vuonna 1265. Hän kirjoitti tenson eli väittelyn Jumalan kanssa, jossa kovisteli Jumalaa kaikkivaltiuden suorittamisesta (”Seinhos, aujas, c’aves saber e sen”). Miksi mahtava Jumala korkeuksissaan ei järjestä asioita niin, että saraseenit ymmärtäisivät ajattelunsa virheellisyyden, eikä ristiretkien hillitöntä verilöylyä näin ollen tarvittaisi? Miksi taistella Jumalan puolesta, jos vastapuoli jatkuvasti voittaa? Jumala vastaa kehityskeskusteluun ponnettomalla paatoksella muistuttamalla trubaduuria kärsimyksentäyteisestä ristinkuolemasta ja kiitollisuudenvelkaan vihjaamalla.
Apostasia-runot ja jäähyväislaulut paljastavat, että ristiretkilaulut eivät olleet yhtenäinen laji. Yksiselitteisen ihannoinnin sijaan ne tutkivat monipuolisesti ristiretkien mielenmaisemaa, johon kuului sekä kiihkoa että katumusta. Saamme olla iloisia, että lajityypin edustajia on säilynyt kaikilta laidoilta kertomaan meille keskiajan monipuolisuudesta.
Kuva: Taistelu velloo Passages d’outremer -ristiretkikronikan kuvituksessa n. vuodelta 1490. BNF France 5594, f. 37v. Wikimedia Commons.
Lähteet
Arnold, Kate. 2023. Pop and the ‘Palästinalied’: A Crusade Song Revived at the Turn of a New Millennium. Crusades 22.1: 115–126.
Barbieri, Luca. 2018. Crusade Songs and the Old French Literary Canon. Teoksessa Parsons, Simon Thomas ja Paterson, Linda M. (toim.) Literature of the Crusades, 75–95. Cambridge: D.S. Brewer.
Madden, Thomas F. (toim.) 2005. Ristiretket. Helsinki: Gummerus.
Paterson, Linda. 2019. The Troubadours and Their Lyrics. Teoksessa Bale, Anthony (toim.) The Cambridge Companion to the Literature of the Crusades, 39–53. Cambridge: Cambridge University Press.