Kirjoittanut Isa Välimäki
Monet tarkoittavat sanomalehtirunoudella nykyisin askartelua ja luovaa prosessia, jossa luodaan uusia runoja leikkaamalla ja liimaamalla sanomalehdestä valmiita sanoja ja lauseita. Kirjallisuuden lajina kyseessä on kuitenkin runouden historiassa merkityksellinen ja lähes kokonaan kadonnut laji, joka nautti aikoinaan suurta suosiota arkipäiväisessä muodossaan.
Kirjallisuuden lajina sanomalehtirunoudella viitataan pääsääntöisesti ammattirunoilijoiden kirjoittamaan runouteen, jota kirjoitettiin nimenomaisesti sanomalehdessä julkaistavaksi. Runoilija ja kirjallisuudentutkija Kevin Stein (2011) on kartoittanut angloamerikkalaisen sanomalehtirunouden historiaa ja hiipumisen vaiheita. Amerikkalaisissa sanomalehdissä julkaistiin runsaasti runoutta etenkin lajin kukoistuskaudella 1800-luvulla, jolloin runoudesta kiinnostunut lukijakunta kasvoi ja sanomalehtien levikki laajeni nopeasti tekniikan ja liikenneyhteyksien kehittymisen myötä. Ennen radion, television ja internetin saapumista sanomalehdet kokosivat päivittäin suuria yleisöjä samojen kirjoitusten ääreen.
Sanomalehtirunous toi kultakaudellaan runoilijoille tuloja, näkyvyyttä ja ammatillista nostetta. Monet nuoret runoilijalupaukset pyrkivätkin saamaan kirjoituksiaan julki sanomalehdissä. Yhdysvalloissa etenkin runoilija James Whitcomb Riley (1849–1916) nousi sanomalehtirunouden kautta valtakunnan maineeseen. Aluksi paikallisesti nimeä saaneen Rileyn ura koki mainehaitan, kun hän pyrki saavuttamaan laajempaa suosiota juonittelemalla. Hän lähetti sanomalehteen fiktiivisellä nimellä Edgar Allan Poen tyyliä jäljittelevän runonsa väittäen kyseessä olevan kadonnut Poen runo. Rileyn tarkoituksena oli paljastaa myöhemmin juoni ja kerskailla runoilijankyvyillään, kun suuret lehdet olisivat ensin menneet lankaan ja julkaisseet jäljitelmän aitona. Kaikki lehdet eivät kuitenkaan uskoneet kadonneen runon aitouteen. Tapaus päättyi lopulta sanomalehdessä julkaistuun Rileyn tunnustukseen. Petolliseen toimintaan kohdistunut laaja julkinen halveksunta ajoi Rileyn vaikeaan elämäntilanteeseen. Verraten lyhyen ajan sisällä Riley onnistui kuitenkin korjaamaan tilanteensa, käänsi haitallisen julkisuuden hyödykseen ja sai kuin saikin tavoittelemaansa laajempaa suosiota. (Stein 2011, 63–68.)
Lajina sanomalehtirunouden kynä on meidän aikanamme kadottanut terävyytensä samalla, kun sanomalehdet ovat menettäneet muutoinkin lukijoitaan. Suomessakin laji on hiipunut lähes olemattomiin. Aktiiviset maakunta- ja paikallislehtien lukijat ja yksittäiset itseoppineet nykykansantaiteilijat pitävät vielä sanomalehtirunouden perinnettä sinnikkäästi yllä. Kirjallisuuden lajityypin elinvoimaisuuden näkökulmasta nykytilanne poikkeaa kuitenkin valtaisasti 1900-luvun alun Suomesta, jolloin sanomalehdissä julkaistiin runsaasti ajan ammattikirjailijoiden runoutta. Sanomalehtirunouteen on kohdistunut nostalgista kaipuuta ja sitä onkin viime vuosikymmenillä pyritty myös tietoisesti elvyttämään tarjoamalla ammattirunoilijoille mahdollisuuksia julkaista runoutta sanomalehdissä (vrt. Stein 2011, 60, 74).
Hiljattain edesmennyt kirjailija Miki Liukkonen osallistui 2010-luvulla lajin elvytystyöhön kirjoittamalla ajankohtaisrunoja Sunnuntaisuomalaiseen, jossa sanomalehtirunouden perinteestä on pyritty pitämään kiinni. Uutisrunoissaan Liukkonen pohtii usein kuolemaa ja katoavaisuutta ajankohtaisiin ilmiöihin kiinnittyen. Runon ”Trumpin vuorokausi” viimeiset säkeet tuovat mieleen sanomalehtirunouden tilan aikamme uhanalaisena kirjallisuuden lajina: ”sakset polvien alla / sanomalehtien suikaleita / laskevan auringon kynsinauhoja” (Heikkonen 2023). Auringonlasku tarjoaa kauniin ja iättömän luontometaforan ajassa hiljalleen hiipuvalle kirjallisuuden lajille. Luonnon uusiutuvista sykleistä voimansa saavana metaforana auringonlasku kytkeytyy paitsi päivän kuoleman, myös rauhoittavalle levolle laskeutumisen merkityksiin. Samalla metafora kätkee sisäänsä seuraavan auringonnousun potentiaalin – toivorikkaat näkymät tulevan päivän koittamiseen.
Kuva: Albert Engströmin (1869–1940) maalaus Konstnärens fader, läsande tidning vuodelta 1892. Wikimedia Commons.
Lähteet:
Heikkonen, Aino 2023. Miki Liukkonen kirjoitti myös ajankohtaisrunoja – lue niistä viisi. Uutissuomalainen. https://www.uusimaa.fi/uutissuomalainen/6056253 (18.11.2023).
Stein, Kevin. 2011. ”When the Frost Is on the Punkin: Newspaper Poetry’s History and Decline”. Teoksessa Poetry’s Afterlife: Verse in the Digital Age, 59–74. University of Michigan Press.