Kirjoittanut Katariina Kärkelä
Venäläisen runoilijan ja filosofin Vadim Kozovoïn pienen, kaksikielisen runoteoksen Hors de la colline / Прочь от холма elinkaari on harvalle tuttu, joskin Julia Holterin (2023) tuore tutkimus on nostanut sen uudelleen esiin. Teoksen syntyhistoria on sikäli kiinnostava, että alkujaan venäjänkielisten runojen päätyminen ranskalaiseen asuunsa ei suinkaan ole ollut yhden henkilön työn tulos: käännösprosessiin osallistuivat Kozovoïn itsensä lisäksi ranskalaisrunoilijat Michel Deguy ja Jacques Dupin. Käännösprosessin aikana alkuperäiset runot olivat jatkuvassa törmäysliikkeessä huomattavasti jäykemmäksi osoittautuneen ranskan kielen kanssa, ja kompromisseja joutuivat tekemään runoilijan itsensä lisäksi myös äidinkielensä erityispiirteitä kunnioittavat Deguy ja Dupin. Pyrkimys parhaaseen mahdolliseen käännökseen on ollut yhteinen, mutta arvot ja intressit eivät aina ole olleet yhteen sovitettavissa. Kozovoïn venäjän vapaata sanajärjestystä suuresti hyödyntävä runous on erityisen vaikeaa kääntää, ja runojen yhdenmukaisuus aukeaa rakenteellisten piirteiden sijaan vielä olennaisemmin kirjoittajan ja hänen lukijoidensa jakaman kulttuurisen mielikuvituksen ansiosta. (Holter 2023, 118, 120.) Ei lienekään ihme, että käännösprosessissa yhtä jos toistakin on pudonnut säkeiden väliin.
Kirjallisen katoamisen tavat ovat monet, ja niistä yksi perustuu muutoksiin, jotka väistämättä tapahtuvat kaunokirjallisen materiaalin kulkeutuessa yhdestä kontekstista toiseen, kauas syntykulttuuristaan ja alkukielestään toiselle ajalle ja toisille lukijoille. Tämän ongelman kanssa kääntäjät ovat alati tekemisissä myös nykykirjallisuudesta puhuttaessa, ja Kozovoïn tapaan pahamaineisenkin vaikeiksi käännettäviksi ovat osoittautuneet vaikkapa Laurence Sternen ja James Joycen tapaiset kirjoittajat. Paitsi kirjoittajien itsensä, myös genre- ja tyylilajien väliset erot ovat käännöstyössä suuret: mitallisen runouden kääntäminen – tai paremminkin sen toiselle kielelle tulkitseminen – on varsin toisenlaista kuin suorasanaisen proosan. Tapauksessa kuin tapauksessa ajaudutaan toistamiseen kompromissien äärelle. Luettavuuden nimissä jostakin on luovuttava, ja keskinäiseen kitkaan joutuvat sekä merkitys, estetiikka, rakenne että tulkinta: esimerkiksi Kozovoïn tiedetään lopulta todenneen, ettei hänestä itsestään ollut runoissa jäljellä enää mitään käännöstyön valmistuttua (Holter 2023, 126). Menetyksistä huolimatta käännösurakan parissa kamppaileva osallistuu myös kirjallisen katoamisen tapojen väliseen tasapainotteluun ja mahdollistaa työllään sen, että jotakin onnistutaan välittämään eteenpäin: mikä tekstiaineksessa menetetään, voitetaan takaisin lukijoissa. Käännöstieteen ja -taiteen työ on tarkan punnuksen tasapainottelua ja alati kitkaan joutuvien kirjallisten arvojen yhtäaikaista palvelemista.
Alastair Fowler (1971, 205–206, 208) nimeää yhdeksi kaunokirjallisen genren katoamisen tavaksi kompetentin yleisön puuttumisen: lukija ei enää tunnista olennaisia seikkoja lukemastaan tekstistä, kulttuurinen taustatieto puuttuu, eikä mikään genre voi olla lähestyttävä ja avoin universaalille yleisölle. Monessa tapauksessa kirjallinen aines jää pienen, perehtyneen yleisön ja selittävien aputeosten varaan. Samaan kompetenssin puutteiden joukkoon voidaan lukea myös kielitaidon yksipuolistuminen. Englannin kieli hallitsee kommunikaation, akatemian ja kulttuurin valtavirtaa voimakkaampana kuin koskaan, ja aivan oman varjoon jäämisen lukunsa muodostavat klassiset kielet, joilla laadittu kirjallisuus on alkukielellään ymmärrettävää enää harvoille. Kaikesta tekijänsä ammattitaidosta ja pieteetistä huolimatta käännös jää aina tavalla tai toisella vajaaksi, mutta onnistuessaan se pystyy sittenkin tuomaan uusien lukijoiden käsiin teoksia, joihin nämä muutoin eivät voisi tarttua. Moni lukija – tämän tekstin kirjoittaja heidän muassaan – tuntee myös häpeää puutteellisesta kielitaidostaan. Kääntäjä antaa häpeän tilalle lukemisen ilon ja kirjalle uuden yleisön. Luettavuuden ja uskollisuuden puolimatkan kompromissista aukeaa uusi polku, jolle astumalla teos voi kulkea taas hieman pidemmälle kirjallisuushistorian janalla.
Viitattu kirjallisuus
Fowler, Alastair 1971: “The Life and Death of Literary Genres.” New Literary History. Vol. 2, No. 2. 199–216.
Holter, Julia 2023: “The Translation Draft as Debt Negotiation Space: Underlying Forces of the Collaborative Translation of Vadim Kozovoï’s Hors de la colline (1984).” Teoksessa Genetic Criticism in Motion – New Perspectives on Manuscript Studies. Toim. Katajamäki, Sakari, Veijo Pulkkinen & Tommi Dunderlin (ass. ed.) Helsinki. SKS.
Kuva: Taddeo & Federico Zuccaro, The Truce of Nice between Francis I (1494–1547) and Charles V (1500–58). Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Truce_of_Nice_1538.jpg