Kirjoittanut Katariina Kärkelä
…on romantasia. Romantasia voi sanana olla uudehko ja vasta tällä vuosikymmenellä laajempaan kirjallisuuskeskusteluun levinnyt, mutta ilmiö itsessään ei ole tyhjästä tupsahtanut: sillä tarkoitetaan fantasiakirjallisuuden alagenreä, jossa fantasiakirjallisuudesta tutut elementit lohikäärmeineen, velhoineen ja maagisine valtakuntineen saavat rinnalleen reilulla kädellä annosteltua romantiikkaa (ks. esim. Iwanowska 2025, 96). Pidettyihin, kansainvälisiin romantasiakirjailijoihin lukeutuvat esimerkiksi Rebecca Yarros ja Sarah J. Maas – erityisesti yhdysvaltalaiskirjailija Yarrosin Myrskynsilmän (2025) myyntivauhti on ollut ällistyttävä. Maasin Valtakunta-teossarja puolestaan nousi huipulle koronapandemian aikaan ja on sittemmin käynnistänyt suoranaisen intertekstuaalisen ketjureaktion, jossa muut romantasiateokset ryhtyivät punomaan keskinäisiä viittauksia Maasin luoman maailman piirteisiin ja toisiinsa niin, että romantasia alkoi nauttia laajempaa tunnustusta (mt. 96–97, 104). Suomessakin laji saa jatkuvasti enemmän jalansijaa erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten suosimassa kirjallisuudessa. Valtavirran tempoessa jalkoja saattaa pysähtyä kysymään, maksaako vaivaa muunlaista kirjoittaakaan.
Ainahan voi yrittää.
Projektimme kaunokirjallisen siiven tuorein tuotos on viime vuoden lopulla ilmestynyt Kaikkeuden kääntöpiste (Aviador Kustannus 2025). Fantasiaromaani pohdiskelee valoa, ainetta ja avaruutta pystymättä vastustamaan kiusausta asettaa ne ankaraan arvojärjestykseen. Juonesta lienee turvallista paljastaa sen verran, että romantiikkaa – saati romantasiaa – toivovat saavat pettyä. Kirja jatkaa kahden edeltäjänsä linjaa ja on ensisijaisesti kertomus ihmisistä, jotka pitävät huolen omista asioistaan ja koettavat pysytellä poissa toistensa tieltä. Sosiaalisesti hyväksytty tervehtimistapa on äänetön nyökkäys, ja kätelläkin voidaan – mieluummin kuitenkaan ei. Kuvitteelliseen maailmaan sijoittuva tarina ei oikeastaan liity Suomeen, mutta kulttuurit ovat sen verran lähellä toisiaan, että jonkun henkilöhahmoista voisi hyvin kuvitella tokaisevan ei minua varten tartte keittää.
Saatoin liioitella.
Niin tai näin, romantiikan absoluuttista ulossulkemista voi pitää hölmönä ajassa, jossa romantiikka totisesti myy. Siinä tulee jo alkuvaiheessa sysänneeksi tekeleensä marginaaliin. Teos, jossa ei ole ripaustakaan rakkautta, on outo. Siitä tuntuu puuttuvan jotakin, eikä se noudata odotuksenmukaista kulkua; se näyttää sanoutuvan irti jostakin oletusarvoisesta. Niin se omalla tavallaan tekeekin, mutta vilpittömässä tarkoituksessa: se katsoo parhaimmaksi olla sanomatta mitään asioista, joita ei vähimmässäkään määrin tunne tai ymmärrä. Teoksen maailmassa suurinta itserakkautta on kuvitella olevansa toisen ihmisen rakkauden arvoinen. Näin ollen rakkaus kieltää luontonsa ja muuttuu ylpeydeksi, äärimmäiseksi ylimielisyydeksi ja omahyväisyydeksi. Tällaisesta maailmankuvasta ammentavaan teokseen romantiikka sopii suunnilleen yhtä hyvin kuin karvanopat Maseratiin. Myös kirjallisessa muodissa sopii leikitellä, mutta ihan kaikkea ei kannata kokeilla, jottei tulisi kirjoittaneeksi itseään vastaan. Siinä on riski, että havahtuu vasta oikolukuvaiheessa rivien väleistä tihkuvaan tahattomaan komiikkaan. (Niin itse asiassa kävikin, mutta muista syistä: uskoitte tai ette, mutta puheena oleva fantasiakirja ja vitsikirja ovat fylogeneettisesti yhtä läheistä sukua kuin ihminen ja gibboni. Ero on olemassa, mutta se ei ole merkittävä.)
Jäljelle jää kirjoittamisen ilo, joka toimikoon hyvityksenä kaikesta siitä, mikä jälkeenpäin ajatellen taisi mennä metsään – ja aina voi kirjoittaa uuden kirjan, sellaisen, jossa keinojen tai päämäärän ei kummankaan tarvitse pyhittää toista. Ehkä puutteiden perkaamisen sijaan onkin viisaampaa keskittyä siihen, mitä teoksessa on. Jälkisanoista nimittäin löytyy Robert Grosseteste! Varhaisen 1200-luvun metafysiikan ystävät ilahtuvat.
Aika spesifi kohderyhmä.
Viitattu kirjallisuus
Iwanowska, Gabriela 2025. ”Romantasy as an intertextual genre: responses of and to Sarah J. Maas’ A Court of Thorns and Roses.” Currents. A Journal of Young English Philology Thought and Review. Vol. 11/2025: Adaptation and Innovation. 96–112.
Kuva: Maserati Granturismo. Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:MASERATI_GRANTURISMO_I_China_(2).jpg