Kirjoittanut Katariina Kärkelä
Ajallisesti tyhjyys ammottaa sekä kirjallisuuden edessä että sen takana.
Puoleenväliinsä ehtinyt projektimme keskittyy kirjallisuushistorian katoamista ja sammuneita perinteitä luotaavana ennen kaikkea elinkaarensa päähän ehtineisiin lajeihin ja teoksiin. Nostamme esiin sen, mikä on ollut, ja kysymme, miksi sekä kirjoittajat että lukijat ovat yksi kerrallaan siitä luopuneet. Kuitenkin kirjallisuushistorian kaanonin ja sen sivuuttamaksi jääneen unohdetun kirjallisuuden vierellä kulkee kolmaskin, luoksepääsemätön kirjallisen perinteen muoto, se, joka on jäänyt kirjoittamatta.
Modaalilogiikan ja filosofian maailmasta kirjallisuudentutkimukseen, etenkin fantasiatarinoiden analyysiin, tiensä löytänyt mahdollisten maailmojen teoria erottelee toisistaan välttämättömät, mahdolliset ja mahdottomat maailmat, pohtii pakon ja kontingenssin kysymyksiä kunkin mahdollisen maailman sisällä. Kuvitteellisten maailmojen analyysissa aleettisten modaliteettien avulla voidaan muun muassa päätellä, onko kyseinen maailma luonnollinen vai yliluonnollinen: edellisessä tapauksessa mahdollisuuden, välttämättömyyden ja mahdottomuuden lakeja säätelevät aktuaalisen maailman modaliteetit, jälkimmäisessä taas rakennetaan todellisuutta, joka reaalimaailman lainalaisuuksiin nähden on fyysisesti mahdoton. (Doležel 1998, ix; 115–116.) Keskeistä on, että arkinäkökulmasta katsoen fyysisesti mahdotonkin maailma voi olla sisäisesti koherentti. Arkielämän reaalisessa, aktuaalisessa maailmassa leijonat eivät voi puhua eivätkä kouluikäiset lapset muuttua yön aikana lohikäärmeiksi, mutta C.S. Lewisin Narnia-kirjasarjan tarinoissa kumpikin tapahtuma on paitsi mahdollinen myös uskottava. Vanhassa kotimaisessa kansansadussa Imanti tarinan sankari saa pulaan jouduttuaan auttajakseen vainajan, jonka velat on aiemmin maksanut, eikä ruumisarkuksi paljastuvassa veneessä tai maan päälle palanneessa vainajassa ole mitään erikoista. Tarinassa tehtyjen väittämien totuusarvo määräytyy toisin perustein kuin reaalitodellisuudessa, mikä on otettava huomioon, jos vaikkapa yliluonnollisia elementtejä sisältävää teosta haluaa tutkia mielekkäästi.
Mahdollisten maailmojen vaihtoehtoiset todellisuudet eivät rajoitu yksin fantasiakirjallisuuden mielikuvituksellisiin olentoihin, loitsuihin ja taikuuteen, vaan jokainen teksti ja sitä pienempikin yksikkö kappaleesta virkkeeseen olisi voinut olla toinen. Yhden ylipitkän virkkeen tilalla olisi voinut – tässäkin kirjoituksessa – olla kaksi lyhyempää, ja toisaalta sananvalintojen, sävyerojen, sanajärjestyksen ja ajatuksen etenemisen polut ovat miltei loputtomat. Jokainen teksti sisältää lukemattoman määrän vaihtoehtoisia mutta toteutumattomia kirjoituksia. Kaunokirjallisuudessa tekstin syntyvaiheisiin kuuluu tavallisesti useita versioita, saman tarinan muunnelmia, joista yksi nousee yli muiden teoksen aktuaaliseksi maailmaksi: muut versiot hylätään, ja lopulliseksi valittu muunnelma asettaa kuvitteelliselle tarinalle ja sen kuvaamalle todellisuudelle ohjeet totuusarvon ja toimintalogiikan arvioimiseksi. Toisinaan käy niin, ettei lopullista, vahvistetun aseman saanutta versiota olekaan, vaan tekstin eri vaiheiden välinen hierarkia jää avoimeksi: mahdollisia maailmoja on useita, ja ne jäävät yhdessä voimaan (vaille lopullista versiota jääneiden kirjoitusten varianteista ja niiden tulkinnoista ks. esim. Antoniuk 2023, 95, 113–114).
Käsin laadittujen ja kopioitujen, painettujen ja nykyään myös verkossa julkaistujen kirjojen rinnalla ovat hylättyjen versioiden lisäksi myös ne, jotka tyystin ovat jääneet kirjoittamatta. Kirjallisuuden äänetön varjohistoria on täynnä sitä, mikä on jäänyt sanomatta, kirjoittamatta ja lukematta. Unohduksiin vaipunutta kirjallista perinnettä voi kaivata, mutta tuskin sellaista, joka koskaan ei ehtinyt olevaksi asti. Sekä lausutun että painetun kirjallisuushistorian aikajänne on varsin pitkä: erottaahan esihistoriallisen ajan historiallisesta juuri lukutaidon kehittymisen merkittävä rajapyykki. Siihen osallistuvan kirjoittajan osuus on kuitenkin varsin lyhyt, ja siinä mahdollisia teoksia on aina aktuaalisia enemmän.
Viitattu kirjallisuus
Antoniuk, Mateusz 2023: “Dying in Nine Ways: Genetic Criticism and the Proliferation of
Variants.” Teoksessa Genetic Criticism in Motion. New Perspectives on Manuscript Studies. Toim. Sakari Katajamäki, Veijo Pulkkinen & Tommi Dunderlin. Helsinki. SKS. 93–117.
Doležel, Lubomír 1998: Heterocosmica. Fiction and Possible Worlds. Baltimore. Johns Hopkins University Press.
Kuva: Tableau Uranographique et Cosmographique (M. Vuillemin, 1852). Wikimedia Commons (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:1852_Vuillemin_Astronomical_and_Cosmographical_Chart_-_Geographicus_-_Cosmographique-vuillemin-1852.jpg).