Kirjoittanut Katariina Kärkelä
”Kirjoita siitä, mistä tiedät.”
Tätä ohjetta kuulee usein suositeltavan sekä aloittelevalle että työssään pidemmälle ehtineelle kirjoittajalle. Neuvolla eittämättä on arvonsa: hyvät pohjatiedot auttavat alkuun pääsemisessä, ja tietämyksen rinnalla tavallisesti kulkee myös syvä kiinnostus. Kiinnostuksensa kohteista, liittyivät ne sitten mieleiseen harrastukseen, elokuviin, luontoon, historiaan tai käsityöhön, jaksaa etsiä tietoa ja niiden maailmaan uppoutua. Näistä lähtökohdista on hyvä ryhtyä kirjoittamaan myös fiktiota. Neuvon noudattaminen on helppoa niin kauan, kuin ihmisen kiinnostuksen kohteet ja hänen taipumuksensa kulkevat rinnan; pulmatilanteeseen päädytään, kun kirjoittaja huomaa syvimmän kiinnostuksensa kohteet älyllisesti saavuttamattomiksi.
Tämän tekstin kirjoittaja on muovannut sinänsä oivallisen ohjeen muotoon kirjoita siitä, minkä voit vain kuvitella.
Pieni osa kolmivuotisesta projektistamme muodostuu kirjallisuudentutkimuksen lisäksi kaunokirjallisesta työstä. Fiktiopuolen palasista ensimmäinen, projektin osana viimeistelty fantasiaromaani Pohjan kruunu ilmestyi Aviador Kustannuksen julkaisemana syksyllä 2023. Pohjan kruunu liikuskelee paljon tähtitieteen, fysiikan, metafysiikan ja matematiikan maailmoissa ja silti sanoo niistä varsin vähän mitään täsmällistä. Syynä ei suinkaan ole pyrkimys kietoa fiktiivistä maailmaa lukijan uteliaisuutta kutkuttavaan mystisyyden verhoon vaan se, että luonnontieteen polku kirjoittajan jalkojen edessä on pian umpeen kasvanut. Havainnollistavana anekdoottina mainittakoon, että kannoksi kaskessa muodostuivat matematiikan perusaskelet opintien alkutaipaleella jo kymmenen kertotaulusta alkaen: tytärtään läksyissä neuvova vanhempi julisti iloisesti kymmenen kertotaulun helpoksi jutuksi, sillä riittää, että pilkkua siirtää oikealle. Tähän tyrmistynyt alakoululainen huudahti vastaukseksi: ”Ai millä ihmeen perusteella?” Kuvatun kaltaisesta alkutilanteesta on turha lähteä tekemään optimistista toivioretkeä luonnontieteen maailmaan.
Mielikuvitus jatkaa eteenpäin siitä, missä ymmärrys lakkaa. Kuvittelu kulkee varjona tiedon rinnalla, tunnustaa velan, jota kuitenkaan ei koskaan pysty täysin lunastamaan. Silti on lohdullista ajatella, että ymmärryksen ja tiedon suhde kuvitteluun on myös vastavuoroinen: akateemisen instituution ja tieteellisen kirjoittamisen vaatimukset ovat syystäkin omanlaisensa, tärkeät ja tarkoitustaan palvelevat, mutta monesta analyyttisen pohdinnan solmukohdasta voi mielikuvitus löytää tien ulos. Mielikuvituksen tuottama oivallus ei sellaisenaan käänny tieteen kielelle mutta on sen käyttöön jalostettavissa. Työvaiheiden aikana mielikuvituksen selvimmät juonteet haalistuvat ja kuluvat pois, mutta jotakin jää jäljelle. Samanlainen vuorovaikutus on nähtävissä toisessa, vasta tekeillä olevassa kaunokäsikirjoituksessa, jonka ensimmäinen versio on viimeisiä aukkokohtiaan vaille kirjoitettu: valo-opista innoituksensa saanut romaaninraakile ammentaa lähteistä, joiden tapa käsitellä valoa on sekä aikansa luonnontieteellisen selityksen ja optiikan terävintä kärkeä että modernista näkökulmasta katsoen kosmologista metafysiikkaa. Tämä itsessään on oiva esimerkki siitä, millaisen muutoksen akateeminen teksti voi ajan kuluessa ja eri lukijoiden käsissä kokea matkalla luonnontieteellisestä selityksestä kohti teologissävytteistä filosofiaa.
Pohjan kruunun kirjoittaja on päättänyt kuvitella sen, mistä ei mitään tiedä. Tällainen lähestymistapa on fantasiakirjallisuuden armeliaasti mahdollistama, fiktion lupaus kutsua sekä lukijansa että kirjoittajansa mukaan johonkin sellaiseen, johon muiden instituutioiden ja traditioiden pääsyvaatimukset ovat monelle liian korkeat. Kaunokirjallisuus ja mahdolliset maailmat eivät vaadi tiukkaan faktuaaliseen korrespondenssiin sitoutumista vaan antavat tilaa omissiolle, sovelluksille ja ristiriidoillekin. Tällaiseen auliuteen kirjoittajan on vastattava vilpittömyydellä ja lunastettava hänelle annetut mahdollisuudet: fiktiivisen maailman, eritoten fantasiamaailman, sisällä voi tehdä mitä tahansa, mutta se, mikä päätetään tehdä, on pyrittävä tekemään hyvin. Mitä luonnontieteestä ammentavaan ainekseen tulee, on Pohjan kruunun kirjoittaja päättänyt sallia teoksensa päähenkilöille sen, mistä itse on jäänyt osattomaksi — tosin vain puolittain. Edes fiktiivisen henkilön ei ole hyvä saada kaikkea, ei ainakaan, mikäli mielii pysytellä luojansa suosiossa ja selviytyä juonenkulullisesti aiotun elinkaarensa päähän saakka ilman, että kirjoittaja lapsenomaisessa mustasukkaisuudessaan ryhtyy teroittamaan saksiaan ja etsimään elämänlangan säikeistä ohuinta.
Syyskuussa 2023 ilmestyneeseen teokseen voi tutustua täällä: https://www.sttinfo.fi/tiedote/70026463/pohjan-kruunu-talvesta-tieteesta-ja-ikiaikaisista-ihmeista?publisherId=69817284&lang=fi
Kuva: Urania’s Mirror. Wikimedia commons. https://commons.wikimedia.org/w/index.php?search=Corona+borealis&title=Special:MediaSearch&go=Go&type=image