Kirjoittanut Katariina Kärkelä
Jospa korulippaasi ja lääkekaappisi vaihtaisivatkin paikkaa?
Varhaisen luonnon- ja lääketieteen uskomukset ihmisen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ovat olleet moninaiset, vaihtelevat ja nykynäkökulmasta katsoen suorastaan hämmästyttävät. Ihmisen hyvinvointi on ollut sidoksissa taivaankappaleiden liikkeisiin, ruumiinnesteiden tasapainoon ja moneen muuhun sittemmin irrelevantiksi osoittautuneeseen tekijään. Osa uskomuksista on kuitenkin sinnitellyt historiassa varsin pitkälle, ja osassa on yhä mukana häivä totuutta. Herbaarioissa esitellyt kasvit ja niiden lääkinnälliset ominaisuudet eivät tyystin ole menettäneet arvoaan, sillä onhan vaikkapa sormustinkukalta nimensä saanut ja siitä eristetty digitalis edelleen käytössä sydänlääkkeenä; kirjallisuudessa se toki on valjastettu lähinnä salavihkaisten murhaajien tarkoituksiin. Suuren, historiallisen luontaistuotehuijauksen nimen saanut signatuurioppi (doctrine of signatures) puolestaan esittää, että paneutumalla kasvien morfologiseen rakenteeseen voi löytää niiden terapeuttiset ja lääkinnällisesti arvokkaat ominaisuudet: kasvi parantaa kaltaisensa. Monia muotoja saaneen signatuuriopin jotkin haarat painottavat teorian teologisempaa ja metafyysisempää puolta ja katsovat, että kasvien saamat piirteet ovat luojan antamia vihjeitä niiden käyttötarkoituksesta. (Signatuuriopista ks. esim. Bennett 2007, 246.)
Siinä, missä yrttien merkitys terveydelle saattaa ajoittain häilähtää vaikkapa kamomillateetä ennen nukkumaanmenoa nauttivan nykyihmisen mielessä, eivät kivien lääkinnälliset vaikutukset todennäköisesti näy hänen arjessaan senkään vertaa. Kuitenkin jalo- ja puolijalokivien luonnollisten ja yliluonnollisten vaikutusten ympärille on rakentunut aivan oma kirjallisuuden muotonsa, lapidaari, joka nautti suosiota erityisesti keskiajalla. Hengellisiä ja metafyysisiä sävyjä kaikuvalla lapidaarikirjallisuudella on ollut sielullisten seikkojen lisäksi suuri painoarvo käytännön elämässä, sillä kivien ominaisuuksien luotaaminen on ollut tärkeä osa ajan lääketieteellistä kirjallisuutta. Kiviä on laajalti käytetty erilaisten hoitomuotojen osana, ja monet säilyneet lapidaarikirjoitukset ovat kuuluneet erilaisia osa-alueita käsitteleviin lääketieteellisiin koodekseihin (Riddle 1970, 39–41). Keskiaikaisista lapidaareista kuuluisimpiin lukeutuu Rennesin piispan Marboden (n. 1035–1123) laatima teos De Lapidibus, joka osoittaa, miten lujasti kivien parantaviin ominaisuuksiin on uskottu: kuten teoksessa todetaan, ”[i]ngens est herbis virtus data, maxima gemmis” (De Lapidibus, 40). Suuruudestaan huolimatta yrttien voima jää toiseksi kiville.
Lapidaarikirjallisuus voidaan karkeasti jakaa kolmeen päämuotoon, johon oman aikansa tiedettä edustaneen ryhmän lisäksi kuuluvat kristilliset lapidaarit sekä eritoten Aleksandriaan jäljitetyt maagiset ja astrologiset lapidaarit. Näkökulmiensa lisäksi lapidaarit vaihtelevat myös muodossaan, ja tunnettuihin lapidaareihin on kuulunut proosamaisten ja runomuotoisten kirjoitusten lisäksi suoraan resepteiksi laadittuja tekstejä (Riddle 1970, 39–42.) Eri alalajien välillä painopisteet kuitenkin sekoittuvat, ja kuten yleensäkin, on yhdestä lajista usein löydettävissä myös muiden piirteitä. Esimerkiksi Marboden De Lapidibus esittelee paitsi eri kivien löytöpaikkoja, tunnusmerkkejä ja lääkinnällistä arvoa myös niiden yhteyttä sielullisiin kysymyksiin ja kristinuskon oppeihin aina Uuden Jerusalemin peruskiviin saakka. Värien kirjolla on omanlaisensa symbolinen arvo, joka nivoutuu muun muassa kristillisiin hyveisiin (ks. esim. Marbode 139).
Sekä botaniikkaan kerran kuuluneen signatuuriopin että lääketieteellisen lapidaarin aika on auttamatta ohi. Ajatus hyvää tekevistä kivistä on kuitenkin jossakin muodossaan viehättävä myös nykyajalla: tästä osoituksena ovat muotiin nousseen uushenkisyyden myötä suosioon päässeet kristallit ja syntymäkivet. Keskiajan ihmisen uskomusmaailmassa timantti oli kykenevä karkottamaan painajaiset ja smaragdi tuomaan helpotusta kärsiville silmille. Edeltävien sukupolvien mielenmaisemaa on jälkiviisauden hybriksessä liiankin helppoa ylenkatsoa, mutta yhtäläisellä kritiikillä olisi syytä välillä tarkastella myös omia uskomuksia ja niiden takana piilevää taikauskoa.
Viitattu kirjallisuus
Bennett, Bradley C. 2007: “Doctrine of Signatures: An Explanation of Medicinal Plant Discovery or Dissemination of Knowledge?” Economic botany. Vol. 61 (3). New York. The New York Botanical Garden Press. 246–255.
Marbode di Rennes 2006 (n. 1096): Lapidari. La magia delle pietre preziose. Johdanto ja käännökset Bruno Basile. Rooma. Carocci.
Riddle, John M. 1970: “Lithotherapy in the Middle Ages: Lapidaries Considered as Medical Texts.” Pharmacy in History. Vol. 12, No. 2. 39–50.
Kuva: “The Crown Jewels” (Blaise Alexandre Desgoffe, 1887). Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:The-crown-jewels-blaise-alexandre-desgoffe.jpg