Kirjoittanut Isa Välimäki
Yksi kirjallisuuden katoamisen tuhoava muoto on omiminen, joka on koskettanut etenkin kulttuuriselle haavoittuvuudelle tavalla tai toisella altista kirjallisuutta. Esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansojen kirjallisuudet ovat joutuneet historiallisesti monenlaisten kulttuurista omimista ja esineellistämistä harjoittaneiden toimijoiden kohteiksi. 1960-luvulta alkaen amerikkalaisen new age -kirjallisuuden suuri suosio vauhditti erilaisten huijareiden toimintaa myös kirjallisella kentällä. Vaikka alkuperäisamerikkalaisen kulttuurin omimisen tutkimus on pitkälti keskittynyt new agen aikakauteen, ilmiöllä on jo paljon varhaisemmat juuret. (Dees 2023.) Eräs sitkeimmistä varhaisesta new age -aikakaudesta hyötyneistä kirjallisista huijareista tuli tunnetuksi nimellä Jamake Highwater.
Jamake Highwaterin nimen takaa paljastui lopulta Los Angelesissa vuonna 1931 syntynyt, itäeurooppalaisia sukujuuria molempien vanhempiensa kautta omaava Jackie Marks, joka tunnettiin myös nimillä J Marks, Jay Marks, Jack Marks, Jamake Mamake Highwater ja Piitai Sahkomaapii, ”Eagle Son”. Vuosien varrella vaihtuvien tarinoiden mukaan hän väitti olevansa taustaltaan cherokee ja/tai blackfoot. Pääosin Jamake Highwaterin nimellä Marks julkaisi yli 30 kauno- ja tietokirjallisuutena markkinoitua teosta alkuperäisamerikkalaisiksi väitetyistä teemoista ja historiasta sekä esiintyi laajalti mediassa Amerikan alkuperäiskansoja koskevien aiheiden asiantuntijana. Hän oli niin ikään kysytty luennoitsija yliopistoissa, ja hänen teoksensa pääsivät lipumaan myös amerikkalaisten koulujen opetussuunnitelmiin edustamaan alkuperäisamerikkalaista kirjallisuutta.
Kirjallisuuden katoamisen näkökulmasta tapauksesta tekee erityisen merkityksellisen se, että Marks nousi julkisuuteen juuri kirjallisella tuotannollaan, joka ammentaa hänen autenttisena esittämästään tekaistusta identiteetistä. Hänen tuotantonsa eklektinen pseudomytologia, tematiikka ja kerronnan keinot ovat kuitenkin peräisin kulttuurisista stereotypioista, eivätkä alkuperäisamerikkalaisten kansojen ja heimojen kulttuuriperinnöistä. Tällainen kirjallinen toiminta on ollut kadottavaa ja tuhoisaa Amerikan alkuperäiskansojen varsinaiselle kirjalliselle perinnölle viemällä julkista kirjallista tilaa ja sumentamalla yleisön ymmärrystä aiheesta.
Alkuperäisamerikkalainen ihmisoikeusaktivisti Hank Adams paljasti jo 1980-luvulla seikkaperäisten selvitysten myötä Marksin tekaistun identiteetin. Tämän jälkeen seurasi lukuisia muitakin pyrkimyksiä tiedottaa asiaan liittyviä amerikkalaisia instituutioita ja suurta yleisöä, mutta kuten Adams jo vuonna 1984 totesi, Marks oli ”voittanut yleisönsä”. Miljoonat amerikkalaiset rakastivat stereotypioihin nojaavia pseudo-opetuksia ja tarinoita ”intiaaneista”, eivätkä jotkut tahot kyenneet lainkaan myöntämään tulleensa huijatuiksi. Marks ehti elämänsä aikana jopa tunnustaa sepittäneensä elämäkertansa, jonka hän myönsi tarjonneen hänelle mahdollisuuksia edetä taiteilijan urallaan. Hän muun muassa otti vastaan huomattavia summia alkuperäiskansojen taiteilijoille suunnattuja avustuksia. (Shanley 1997.)
Kuten monet huijarit, myös Marks oli saippuaa. Hän vaihtoi liukkaasti sekä maisemaa että sepitetyn elämäntarinansa yksityiskohtia ja onnistui jatkamaan uskomatonta keplotteluaan amerikkalaisessa julkisuudessa vielä seuraavillakin vuosikymmenillä. Adamsin kiivas selvitystyö Marksin taustoista oli sisältänyt myös joitakin vahvistamattomia tietoja, esimerkiksi virheelliseksi osoittautuneen yhteyden kreikkalais-amerikkalaiseen elokuvaohjaajaan, mikä auttoi Marksia puolustautumaan ja muuntelemaan elämäntarinaansa säilyttääkseen asemansa (ks. Jacobs 2015). Jäätyään kiinni ristiriitaisista väitteistään hän vaihtoi jälleen joitakin tarinansa yksityiskohtia ja jatkoi suuren yleisön silmissä menestyksekästä uraansa ”intiaanitaiteen asiantuntijana” (Shanley 1997). Kun Marks kuoli vuonna 2001, tunnetut amerikkalaiset sanomalehdet Los Angeles Times (Oliver 2001), New York Times (2001) ja Washington Post (2001) julistivat muistokirjoituksissaan edelleen Marksin sepitteellisen elämäkerran versiota esittäen hänet arvostettuna ja palkittuna alkuperäisamerikkalaisena kirjailijana.
Vuosikymmenten tiedottamistyöstä huolimatta Jamake Highwaterin teokset jatkavat hiljaista tuhotyötään houkuttelemalla yhä uusia lukijoita harhaanjohtaviin punoksiinsa. Esimerkiksi Amazonin verkkokaupan kirja-arvioista löytyy vielä vuodelta 2016 tyypillinen lukijakommentti Highwaterin teoksesta Anpao: An American Indian Odyssey (1977): ”This is an excellent example of the literature and spirit of the American Indian.” Samalta vuodelta toinen kommentti ylistää teosta The Primal Mind: Vision and Reality in Indian America (1981): ”Excellent insight to the American Indian mind. A must for any one interested in the way another culture puts life together.” (Amazon n.d.) Kirja-aiheisessa Goodreads-verkkoyhteisössä Highwaterin teosten joissakin tuoreemmissa lukijakommenteissa sentään varoitetaan toisia lukijoita huijauksesta, ja kirjailijan elämäkertasivulle on lisätty tietoja tekijän kiistanalaisesta taustasta. (Goodreads n.d.)
Jo 1980-luvulta alkaneen, huijarin paljastamiseksi käydyn, pitkän taistelun päätteeksi Hank Adams tiivistää:
This man was the Golden Indian… he made gold, he made money. It’s about stolen voices… he blocked millions of dollars in funding to real Indian writers. We ended his federal funding and TV contracts, but he’s still an Indian author, he sold more books than Vine Deloria, his work is still taught in schools and universities to Native and non-Native students. He died an Indian, his lawyer handles his estate and all its Indian royalties. At least this ends it for sure… it finishes his career as an Indian and an Indian expert. He’s Jack Marks… not Jamake Highwater. Remember that. He’s Jack Marks… not Jamake Highwater. There never was a Jamake Highwater. (Jacobs 2015.)
Kuva: Władysław Ślewińskin öljyvärimaalaus Mask and books (n. 1897). Wikimedia Commons.
Lähteet:
Amazon n.d. ”Jamake Highwater, All Books”. Verkkosivu. Viitattu 27.10.2024. https://www.amazon.co.uk/stores/author/B000APJCHM/allbooks?ingress=0&visitId=8beae4e0-135b-4b28-b654-84d6be71ba35&ref_=ap_rdr
Dees, Sarah. 2023. ”Before and Beyond the New Age: Historical Appropriation of Native American Medicine and Spirituality”. American Religion 4 (2): 17–44.
Goodreads n.d. ”Jamake Highwater”. Verkkosivu. Viitattu 27.10.2024. https://www.goodreads.com/author/show/74849.Jamake_Highwater
Jacobs, Alex. 2015. ”Fool’s Gold: The Story of Jamake Highwater, the Fake Indian Who Won’t Die”. ICT (formerly known as Indian Country Today), 19.6.2015. Viitattu 27.10.2024. https://ictnews.org/archive/fools-gold-the-story-of-jamake-highwater-the-fake-indian-who-wont-die
New York Times (Online). 2001. ”Jamake Highwater, American Indian Author”, 16.6.2001.
Oliver, Myrna. 2001. ”Obituaries; Jamake Highwater; Wrote About Native American Culture, History”. The Los Angeles Times, 9.6.2001.
Shanley, Kathryn W. 1997. ”The Indians America Loves to Love and Read: American Indian Identity and Cultural Appropriation”. The American Indian Quarterly 21 (4): 675.
The Washington Post. 2001. ”Jamake Highwater; American Indian Author, TV Host”, 10.6.2001.