Kirjoittanut Sari Kivistö
Etäisyys voi saada kirjallisuudessa monia muotoja. Romaani voi kuljettaa lukijansa ajallisesti kaukaisiin kulttuureihin, saada kuvittelemaan elämää aurinkokuntamme ulkopuolella tai luoda ironian avulla kerrontaan episteemistä välimatkaa henkilöiden, kertojan ja lukijan näkökulmien välille. Kirjallisuus voi kääntää näkyviin vieraita ihmisiä, jotka ovat liian etäällä muuten kuviteltaviksi. Kuvataiteessa Brueghel maalasi syvällä talvisessa laaksossa luistelevat ihmiset nokihiutaleiden kaltaisiksi mustiksi silueteiksi, ääriviivahahmoiksi, kuin korostaakseen havaitsijan välimatkaa heihin. Etäisyyden ottaminen voi toisinaan ilmaista myös aitoa harkintaa siitä, mikä sopiva etäisyys kulloinkin on.
Kesällä ilmestyi yhdessä Sami Pihlströmin kanssa kirjoittamani teos Critical Distance: Ethical and Literary Engagements with Detachment, Isolation, and Otherness (Springer, 2023). Kirja ei tarkastele lajiteoriaa tai kadonneita lajeja, vaan pohtii esseistisesti kriittisen etäisyyden eettistä merkitystä empatian, pandemian ja rakkauden aiheiden kautta. Kirjaa läpäisee ajatus ihmisten välisen sopivan välimatkan jatkuvasta arvioimisesta ja kaukaisen, abstraktin toisen huomioimisesta. Erityisesti pandemian aikana oli totuteltava kuvittelemaan mahdollista tuntematonta toista, johon omat arkiset toimemme saattoivat vaikuttaa. Pohdimme kirjassamme eri näkökulmista sitä, miten voimme ajattelussamme aktiivisesti rakentaa sellaista yhteistä maailmaa, johon myös yhtä lailla haavoittuvat abstraktit ja kaukaiset toiset kuuluvat.
Mihail Bahtinin mukaan renessanssin karnevaalissa ihmisten välinen etäisyys kuroutui minimiinsä. Keskiaikainen virallinen kulttuuri sen sijaan piti hänen mielestään yllä vertikaalista etäisyyttä. Etäisyyden kuvana hänellä toimi keskiajan kirkkoinstituution ohella kaukaisen prinsessan motiivi, joka kertautui esimerkiksi Danten Jumalaisessa näytelmässä omiin sfääreihinsä kohonneen Beatricen hahmossa. Bahtinin ymmärrys keskiajasta on historiaton, mutta hänen vähemmän tunnettuja ajatuksiaan etäisyydestä sivutaan kirjassamme, sillä ne ovat (horisontaalista) varoetäisyyttä vaativan pandemian yhteydessä kiinnostavia soveltaa.
Lajiteorian kannalta Bahtinilta löytyy käsite, joka muistuttaa lajien kyvystä kantaa aikakausien yli: lajimuisti. Lajimuistin käsitteen avulla Bahtin esittää, että lajissa on aina ripaus ikuisuutta: se kuljettaa mukanaan kuolemattomia arkaaisia elementtejään, jotka ovat riippuvaisia jatkuvasta uudistumisesta. Nykyhetkessä elävä laji ei koskaan unohda menneisyyttään tai alkupistettään, jotka syntyvät uudelleen uusissa teoksissa. Tähän perustuu lajin muistimekanismi ja elämä, luova lajimuisti, joka ei nojaa yksittäisen kirjailijan lajitietouteen, vaan sisältyy lajiin itseensä. Bahtinin mukaan lajissa säilynyt arkaaisuus ei ole kuollutta vaan ikuisesti elävää.
Walter Benjaminin mukaan taas kirjallisuushistoriassa olennaista on alkuperäisyyden ajatuksen sijasta kaukaisten teosten jatkuva irtautuminen historiallisesta taustastaan. Teosten kohtalot, vastaanotto, käännökset ja jälkimaine kasvattavat niiden sisään kokonaisen mikrokosmoksen. Teosten synty ei ole tärkein etappi kirjallisuushistoriallisessa kronologiassa, vaan on hahmotettava sitä aikaa, josta käsin kaukaisia teoksia katsotaan. Benjamin luo tätä prosessia kuvatakseen käsitteen ”Mikroaeon” tarkoittaen jonkinlaista mikrokokoista, pisintä kuviteltavaa geokronologista kautta, ikuisuuden yksikköä. Yksittäinen teos on tällainen aikakapseli, joka sisältää sekä jälkiä esihistoriastaan ja syntynsä edellytyksistä että tulevasta elämästään uusien luovuuksien lähteenä. Menneisyyden teokset ovat Benjaminille jatkuvasti kehittyviä ikuisuuden muotoja, jotka ovat sidoksissa ajan kulumiseen. Näin ymmärrettynä kirjallisuushistoria pysyy avonaisena eikä se katso vain menneisyyteen vaan aina myös tulevaan.
Kuva: Pieter Brueghel vanhempi – Hunters in the Snow (Winter), 1565. Wikimedia Commons.
Lähteet:
Bahtin, M. 1991. Dostojevskin poetiikan ongelmia. Suom. Paula Nieminen ja Tapani Laine. Kustannus Oy Orient Express.
Benjamin, W. 1999. ”Literary History and the Study of Literature”, teoksessa Michael W. Jennings (toim.), Selected Writings, 2:2. The Belknap Press. Alkuperäinen saksankielinen julkaisu: Die literarische Welt, huhtikuu 1931.
Kivistö, S. & S. Pihlström 2022. Toista ajatellen. Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia toiseuden kohtaamiseen. Tietolipas 272. SKS.
Pihlström, S. & S. Kivistö 2023. Critical Distance. Ethical and Literary Engagements with Detachment, Isolation, and Otherness. Springer.