Muovautuvuuden pedagogiikka -osiossa perehdyttiin oppilaiden ja opettajan muovautuvuususkomuksiin sekä muovautuvuuden pedagogiikkaan. Muovautuvuuden pedagogiikka tuo uusia motivaatio- ja sosiaalipsykologian tutkimusaloilta ammentavia näkökulmia kaikkien oppilaiden motivaation, sinnikkyyden ja oppimisen tukemiseen (Rissanen ym., 2019). Muovautuvuuden pedagogiikalla on tutkitusti suuri merkitys oppimisen yhdenvertaisuuden edistäjänä kulttuurisesti moninaisissa koulussa.
Osion asiantuntija: TT, KM, dos. Inkeri Rissanen
Osiossa käytetyt vapaasti saatavilla olevat materiaalit:
Nostoja osallistujien oppimistehtäväpohdinnoista
Pohdin opettajan valtaa ja vastuuta erityisesti monikielisten oppilaiden suhteen. Mietin kasvuympäristön vaikutusta ihmisen käsitykseen itsestään. Joskus koulussa täytyy aloittaa ensin raivaamalla vääriä käsityksiä ja vahvistamalla lapsen ja nuoren luottamusta itseensä. Olen huomannut, että osa oppilaista selvästi keskittyy todistamaan kyvykkyyttään tai älyään eikä kehittämään sitä. Osa hyvin pärjäävistä oppilaista tuntuu olevan haluttomia kehittämään itseään edelleen enkä ole keksinyt, miten innostaa heitä haastamaan itseään. En myöskään ole ehtinyt kehitellä moneenkaan aiheeseen sellaisia tehtäviä, joissa suurin osa osaavista oppilaista aidosti näkisi vaivaa ja kehittäisi osaamistaan. Some ja älypuhelimet häiritsevät monen työskentelyä koulussa. Minulle olisi uusi ja mielenkiintoinen näkökulma, että on yhdenvertaisuuden kannalta tärkeä tukea kasvun ajattelutapaa myös suhteessa ihmisryhmiin.
Minulla heräsi kiinnostus pohtia omaa ajatteluani: onko minulla kasvun vai muuttumattomuuden ajattelutapa, miten se on näkynyt ja vaikuttanut omassa elämässäni, omassa opiskelussani ja toiminnassani. Löysin itsestäni molempia ajattelutapoja. Voisin jopa kuvata, että ajatteluni on liukunut yhä enemmän kasvun ajattelutapaa kohti oman opiskelun ja kasvavan työkokemuksen kautta. Olen törmännyt muuttumattomuuden ajattelutavan aiheuttamiin ongelmatilanteisiin omassa opiskelussa sekä lukiossa että yliopistossa: virheiden tullen lamaantunut, menettänyt motivaatiota, vaihtanut toiselle kurssille tai jättänyt kursseja kesken. Tämän oman kokemuksen havaitseminen vahvistaa minussa ajatusta, kuinka tärkeää on tunnistaa oppilaat, joilla on havaittavissa muuttumattomuuden ajattelutapaa ja tukea heitä kohti kasvun ajattelutapaa.
Omassa oppiaineessani (kotitalous) esimerkiksi virheiden tekemisestä seuraa yleensä jotakin hassua ja ikimuistettavaa, silloin on helppo jutella siitä kuinka virheestä oppii paljon. Tätä näkemystä virheistä olen joutunut itsessäni työstämään paljon. Tuntuu luontevalta ohjata oppilaita kasvun ajattelutapaan, mutta samalla huomaan että joudun itse tekemään paljon työtä muuttaakseni käsitystä itsestäni yhä enemmän pysyvyyden ajattelutavoista kohti kasvun ajattelutapaa. Pohdin tämän osion myötä kuinka osaisin antaa paremmin palautetta yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoista. Oppilaalle joka on kehittynyt siinä paljon, on helppo sanoittaa asiaa, mutta oppilas jolla on ko. taidot jo ennestään vahvat, niin kuinka antaa palautetta niin ettei se kohdistu persoonaan vaan kehitykseen?
Ristiriita tietyistä pysyvyyden ajattelutavoista siihen että pidän tärkeänä oppia uutta ja kehittyä jatkuvasti ja saan siitä paljon iloa ja voimaa.
