Tasa-arvovaltuutettu antoi eduskunnalle ensimmäisen kertomuksensa tasa-arvon tilasta Suomessa.
Sukupuolten tasa-arvossa todetaan edelleen olevan merkittäviä ongelmia Suomessa.
Tämä ensimmäinen – historiallinen – kertomus sisältää kirjoittamamme katsauksen “Tasa-arvopolitiikan toteuttaminen Suomessa 2010-luvulla” (s. 147-177).
Kertomuksen uutisoinnissa on nostettu kärjeksi raskaussyrjintä, joka on edelleen yleistä Suomessa ja vaikeuttaa merkittävästi naisten työmarkkina-asemaa.
Omassa taustapaperissamme nostimme esiin erityisesti seuraavat tutkimukseemme pohjaavat keskeiset huomiot:
- Talouskriisi ja talouskuripolitiikka ovat heikentäneet sukupuolten tasa-arvoa Suomessa. Tämän johdosta olisi kaivattu vahvaa tasa-arvopolitiikkaa, mutta trendi on ollut päinvastainen ja tasa-arvopolitiikkaa heikentävä.
- Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen nykykäytännöissä ja etenkin niiden toimeenpanossa on edelleen paljon kehitettävää. Lakiesitysten sukupuolivaikutusten arviointi on nykykäytännöistä vakiintunein, mutta sukupuolivaikutusten arviointien määrässä ja laadussa on lukuisia puutteita, jotka heikentävät niiden vaikuttavuutta.
- Nykyistä selkeämmät kansalliset ja hallinnonalakohtaiset tasa-arvotavoitteet tukisivat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista.
- Hallituspolitiikan muutokset, etenkin siirtymä kohti strategista, tiivistä hallitusohjelmaa, ovat kaventaneet tasa-arvopolitiikan roolia ja vähentäneet tasa-arvopolitiikan näkyvyyttä hallituspolitiikan kokonaisuudessa.
- Talouspolitiikka vaikuttaa miehiin ja naisiin ja eri mies- ja naisryhmiin eri tavalla ja voi heikentää sukupuolten tasa-arvoa. Esimerkiksi vuosien 2016–2018 vero- ja etuusmuutokset ovat heikentäneet sukupuolten taloudellista tasa-arvoa.
- Sukupuolitietoisen budjetoinnin kehittäminen ja toimeenpano toisi siksi merkittävän lisäyksen tasa-arvopolitiikan keinovalikoimaan.
- Naisten määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa on ollut kasvussa.
- Kilpailukykysopimus heikensi etenkin julkisen sektorin ja naisten työmarkkina-asemaa ja ansiotasoa.
- Sukupuolen mukaiset jaot työmarkkinoilla, kuten segregaatio, osa-aikainen työ ja määräaikainen työ, ovat säilyneet jokseenkin ennallaan 2010-luvulla. Toisaalta esimerkiksi sukupuolten palkkaero on hieman kaventunut.
- Perhevapaisiin on 2010-luvulla tehty vain pieniä korjauksia, jotka eivät ole onnistuneet korjaamaan perhevapaajärjestelmän suurinta tasa-arvo-ongelmaa – isien vähäistä vapaiden käyttöä.
- Varhaiskasvatuspolitiikka on ollut tasa-arvonäkökulmasta poukkoilevaa, ja varhaiskasvatukseen on tehty sukupuolinäkökulmasta ongelmallisia heikennyksiä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus on heikentänyt vanhempien mahdollisuuksia työntekoon, työnhakuun ja koulutukseen.
- Tasa-arvoviranomaisten ja tasa-arvopolitiikan resurssit ovat riittämättömät, eikä niitä ole 2010-luvulla juuri lisätty. Muutokset julkisen talouden hallinnassa ovat saattaneet vaikeuttaa tasa-arvopolitiikan resursointia.
Yhdymme tasa-arvovaltuutetun toiveeseen, että raporttia ja sen suosituksia luetaan huolella ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja ja että valtuutetun suositukset tulevat vaikuttamaan tulevan hallituksen työskentelyyn. Suositusten tulee näkyä sekä hallitusohjelmassa että hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa.
Anna Elomäki, Johanna Kantola, Paula Koskinen Sandberg ja Hanna Ylöstalo