VTM Milja Saaren yleisen valtio-opin väitöskirja Samapalkkaisuus – neuvoteltu oikeus. Naisten ja miesten palkkaeriarvoisuus poliittisena ja oikeudellisena kysymyksenä korporatistisessa Suomessa tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina 27.8.2016 klo 12 Metsätalon salissa 6. Vastaväittäjänä toimii professori Päivi Korvajärvi ja kustoksena professori Anne Maria Holli.
Pääministeri Juha Sipilän hallitus ja elinkeinoelämän järjestöt ajavat voimakkaasti palkkojen paikallisen sopimisen laajentamista, mikä kasvattanee sukupuolten palkkaeroja entisestään. Politiikan tutkija Milja Saaren väitöstutkimuksen mukaan työehtosopimuksia tulee niiden heikentämisen sijaan kehittää siten, että ne huomioivat nykyistä paremmin sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmat. llman työehtosopimukseen kirjattuja perusraameja, joiden alle ei voida sopia, naiset jäävät yksin ja heikkoon neuvotteluasemaan. Saaren tutkimissa yksityisen palvelualan naisvaltaisissa töissä pelätään työpaikan ja riittävän toimeentulon puolesta. Heikossa neuvotteluasemassa olevalle on turha sanoa, että ”vaadipa nainen lisää liksaa ja ole rohkeampi”.
Saaren mukaan tasa-arvon toteuttaminen tarvitsee norminsa, jotka takaavat palkansaajanaisten ja -miesten oikeudet silloinkin, kun työnantajan mielestä tasa-arvon edistämiseen ei ole tarvetta tai varaa. Näitä normeja tulee nykyisestään kehittää, sillä tasa-arvolaki ei tarjoa luottamusmiehille todellisia työkaluja naisten ja miesten palkkatasa-arvon seurantaan ja edistämiseen työpaikoilla. Luottamusmiesten oikeuksia saada tiedot työpaikan naisten ja miesten palkoista palkanosittain tulee laajentaa ja roolia samapalkkaisuuden edistäjinä vahvistaa. Milja Saaren tutkimuksen mukaan työpaikkatason tasa-arvotyö edellyttää nykyistä selkeämpää tasa-arvolakia ja työehtosopimuksiin kirjattuja tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoituksen konkreettisia tavoitteita ja niiden seurantaa. Nykyisellään tasa-arvotyö jää helposti juhlapuheiden tasolle ilman että oikeasti tehdään mitään konkreettista tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.
Nykyhallituksen politiikka, joka pyrkii purkamaan normeja sekä lainsäädännössä että työehtosopimusjärjestelmässä, uhkaa jättää naisvaltaiset alat palkkojensa paikallisessa sopimisessa tyhjän päälle. Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä naisille ja miehille on perus- ja ihmisoikeus, jota hallitus ja työnantajat eivät voi toimeenpanna tai olla toimeenpanematta sen mukaan kun niin sattuu huvittamaan, tutkija Milja Saari toteaa. Väitöskirjan tärkein johtopäätös onkin, että samapalkkaisuuden politiikka tulee nähdä osana ihmisoikeuspolitiikkaa ja valtiovallan on otettava vahvemmin vastuu samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamisesta. Pääministeri Sipilän hallitukselta ei kuitenkaan ole suuria avauksia odotettavissa samapalkkaisuuden toteuttamiseksi, Saari arvioi. Sen sijaan on nähtävissä, että palkansaajat ja erityisesti naiset ovat asettumassa oikeistokonservatiivista politiikkaa vastaan ja konsensuskulttuuri rakoilee jo. Massiiviset järjestelmät, kuten työmarkkinajärjestelmä tai sukupuolijärjestelmä, muuttuvat hitaasti, mutta muutos on tehtävissä.