Tämä kirjoitus jatkaa edellisen postauksen teemaa: arkistosta löytynyt detalji, joka liittyy 1990-luvun vaalimusiikkiin.
Vuoden 1994 presidentinvaalit voitti SDP:n ehdokas Martti Ahtisaari, jonka suosio perustui pitkälti siihen, että hän tuli “politiikan ulkopuolelta”. Kylmän sodan päättyminen ja syvä taloudellinen lama loi välitilan, jossa oli tilausta poliitikolle, joka pystyi imagollisesti irtautumaan kylmän sodan sisä- ja ulkopolitiikasta. Tätä korosti vielä se, että sekä SDP:n esivaalissa että itse presidentinvaalissa siirryttiin suoraan kansanvaaliin, jolloin äänestäjillä oli motivaatio äänestää ehdokkaita, jotka eivät olleet niin sanotusti puolueen valitsemia ehdokkaita.
Monessa suhteessa Ahtisaaren vaalikampanja kuitenkin perustui asioihin, joihin aikaisempien presidenttien menestyskin oli perustunut. Yksi tällainen oli ehdokkaan lapsen sisällyttäminen presidentin brändiin.
Assi Koivisto oli noussut julkisuuteen jo lapsena ja hän kiinnosti aikakauslehtiä läpi 1970- ja 1980-luvun. Assi Koivisto poimittiin 24-vuotiaana opiskelijana valitsijamieheksi vuoden 1982 presidentinvaaleihin, joissa hän keräsi 22 000 ääntä.
Ahtisaaren kampanja tuli siihen johtopäätökseen, että jälkeläisten näkyvyydestä voisi olla heillekin hyötyä. Niinpä Ahtisaaren kampanjaryhmä lennätti SDP:n esivaalin ratkaisuvaiheessa New Yorkista ääniä keräämään Martti Ahtisaaren pojan, 24-vuotiaan Marko Ahtisaaren.
Marko Ahtisaari opiskeli 1990-luvun alussa New Yorkissa ja soitti opiskelujen lomassa bassoa After Image -bändissä. Ahtisaaren kampanjan poikkeuksellinen ratkaisu oli tuoda New Yorkista pelkän Markon sijaan koko After Image. Yhtye soitti vaalikampanjan mainostamia konsertteja, joiden yhteydessä Ahtisaaret esittäytyivät kansalaisille, vaikkakin häveliäästi hieman eri paikoissa: Helsingissä After Image soitti Espan lavalla kun samaan aikaan Ahtisaaret kampanjoivat Kappelin terassilla.
After Image soitti omien sanojensa mukaan Police-vaikutteista fuusiorockia ja herätti Suomeen saapuessaan Fazerin mielenkiinnon. Fazer-levydiilin kaaduttua bändin ainoaksi jääneen albumin julkaisi lopulta Rockadillo. Levyn kuvat otti Ahtisaaren lehdistöavustaja, mikä ei jäänyt musiikkikriitikoilta huomaamatta. Helsingin sanomien arvostelija Ilkka Mattila kirjoitti, että After Imagen musiikkia tuskin kuultaisiin levyltä, ellei yhtyeen basisti olisi presidentin poika ja näin todellakin on. Ilman Ahtisaaren kampanjaa, ei After Imagella olisi ollut edes rahaa lentää Suomeen soittamaan.
After Imagen albumia ei löydy tällä hetkellä suoratoistopalveluista, mutta levy on lainattavissa ainakin joistakin kirjastoista. After Image ei jäänyt Ahtisaaren ainoaksi bändiksi, mutta After Imagea seurannut -ism-yhtye ei keikkaillut Suomessa.
Translation:
The 1994 presidential election was won by Martti Ahtisaari (SDP), whose popularity was largely due to the fact that he was “the outsider” of Cold War politics. The end of the Cold War and the deep economic recession created an atmosphere where there was a demand for a politician who was able, in terms of image, to break away from the domestic and foreign policies of the Cold War. This was further underlined by the fact that both the SDP primaries and the presidential election itself were reformed to direct popular vote, giving citizens the motivation to vote for candidates who were not, so to speak, chosen by the party.
In many respects, however, Ahtisaari’s campaign was based on issues on which the success of previous presidents had been built. One such was the inclusion of the candidate’s child in the presidential brand.
Assi Koivisto had risen to prominence as a child during Mauno Koivisto’s prime ministership and attracted the attention of magazines throughout the 1970s and 1980s. As a 24-year-old student, Assi Koivisto was selected as a candidate for the 1982 presidential election, where she garnered 22 000 votes.
Ahtisaari’s campaign concluded that the visibility of his descendants could be something that they too could benefit from. So the Ahtisaari campaign flew Martti Ahtisaari’s son, 24-year-old Marko Ahtisaari, to New York to collect votes.
In the early 1990s Marko Ahtisaari studied in New York and played bass in the band After Image. Ahtisaari’s campaign made an exceptional decision to bring the whole band – instead of just Marko – to Finland. Campaign organized a few concerts were Martti Ahtisaari appeared.
After Image played, in their own words, Police inspired fusion rock and attracted the attention of the Fazer record label when they arrived in Finland. When the Fazer deal fell through, the band’s only remaining album was eventually released by Rockadillo to lukewarm reception. The album was photographed by Ahtisaari’s press assistant, which did not go unnoticed by music critics. Helsingin Sanomat reviewer Ilkka Mattila wrote that the music of After Image would hardly be heard on the album if the band’s bassist were not the son of the President, and indeed this is the case.. Without Ahtisaari’s campaign, After Image would not even have had the money to fly to Finland to play.
After Image’s album is not currently available on streaming services, but it can be borrowed from at least some libraries. After Image wasn’t the only band that Ahtisaari had, but the -ism band that followed After Image did not play in Finland.