Arkistoissa tulee eteen jatkuvasti kiinnostavia detaljeja, joille ei omaan tutkimuskysymykseen ole juuri annettavaa. Yksi tällaisista oli keskustapuolueen vuoden 1991 eduskuntavaaleihin teettämä musiikkikappale Sinipuna räppi, johon törmäsin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta biisin tarkempaan tutkimiseen ei koskaan ilmaantunut erityistä syytä.
Kappale nousi muistista, kun Helsingin sanomat kirjoitti artikkelin yrityskonsulttien esittämästä Apotti reggaesta, joka oli esitetty koulutustilaisuudessa Helsingin seudun sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Artikkelin mukaan, silloin kun yritykset tai muut amatöörit päätyvät tekemään musiikkia, valikoituu genreksi useimmiten rap, koska sen ajatellaan olevan helppoa, kun siinä ei tarvitse laulaa. Koska rap kuitenkin edellyttää taitoja siinä missä laulaminen, kappaleista tulee usein tahattoman koomisia. Yritysten lisäksi rappiin ovat tarttuneet puolueet, josta esimerkkinä toimii Tarja Halonen rap, jonka SDP tuotti vuoden 2006 presidentinvaaleihin.
Vaalirapin edelläkävijä Sinipuna räppi on kuitenkin painunut unohduksiin erityisesti siitä syystä, ettei sitä löydy Youtubesta tai Elävästä arkistosta. Sinipuna räppi on hyvin todennäköisesti ensimmäisen Suomessa tehty vaalirap, joten siinä mielessä kappale ansaitsee tulla muistetuksi.
Sinipuna räppi kiinnostava myös sen vuoksi, että se lopulta hyllytettiin ensiesityksensä jälkeen vaalikampanjasta. Keskustan kenttäväki katsoi, että pilkkalaulu ei sovi lasten suuhun ja se herättäisi enemmän pahennusta kuin parantaisi puolueen kannatusta. Sinipuna räpin siis ajateltiin ylittäneen sopivuuden rajat.
Kysymys sopivuuden rajoista nousee vaalikampanjoissa esiin silloin kun puolue päättää kritisoida muita puolueita sen sijaan, että korostaisi omia tavoitteitaan. Kaikki kritiikki ei kuitenkaan nosta keskustelua sopivuuden rajoista, vaan kysymys nousee esiin, kun kritiikkiin liittyy ivallinen pilkka. Tarkkaa rajaa on mahdoton määritellä, joten täytyy tarkastella historiallisia esimerkkejä.
Viime vuosikymmenien kohutuimman vaalimainoksen tuotti SAK, jonka vuoden 2007 eduskuntavaalivideossa Oiva Lohtanderin näyttelemä kapitalisti söi notkuvan pöydän ääressä ja valitti kuinka “suomalaiset oli hemmoteltu pilalle”. Toisella videolla kapitalisti jatkoi puhettaan metsästysmuistojen keskellä. Kohu nousi siitä, että mainoksessa annettiin liian kärjistetty kuva suomalaisista yrittäjistä. Vaikka mainoksessa käytetty puhe muistutti pitkälti Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tutkimien huipputuloisten puhetta, niin puheen yhdistäminen lihavaan mässäilijään katsottiin ylittävä sopivuuden rajat. Kohun jälkeen SAK keskeytti kampanjan ennen kuin yhtään spottia ehdittiin televisiossa pyöräyttää.
Sinipuna räpin hyllyttäminen erosi SAK:n tapauksesta siten, että rap poistettiin oman kenttäväen vaatimuksesta. Keskusta siten katsoi itse, että sopivuuden rajat oli ylitetty, kun taas SAK muutti linjaansa yleisen kohun jälkeen. Kohut eivät tietenkään siinä mielessä ole vertailtavissa, että Sinipuna räppi toteutettiin aikana ennen internetiä eikä juuri kukaan ehtinyt kuulla kappaletta. SAK:n puolestaan latasi videon omille nettisivuilleen, jossa se oli kaikkien internet-selaajien katsottavissa. Kohu levisi nopeasti, vaikka elettiin aikaa ennen sosiaalisen media läpimurtoa. Poiston jälkeenkin video oli edelleen nähtävissä muun muassa eri sanomalehtien nettisivuilla.
Kohujen dynamiikka muuttui poliittisen keskustan yleisen imploosion ja sosiaalisen median myötä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleihin perussuomalaiset julkaisi videon V niinkuin ketutus, jossa poliittisia vastustajia pilkattiin oman henkilökohtaisen edun ajamisesta. Videossa toiset puolueet edustivat korruptoitunutta eliittiä ja perussuomalaiset kansaa, joka tulisi korjaamaan eliitin virheet. Videoon sisältyneestä väkivallasta nousi kohu, mutta tällä kertaa kohun kohteeksi noussut puolue ei perääntynyt, vaan video pidettiin mukana vaalikampanjassa loppuun asti. Blokkiutuvassa ja kulttuurisotiin liukuvassa poliittisessa kulttuurissa perussuomalaiset laskivat, että kohun tuoma näkyvyys oli tärkeämpää kuin videosta noussut paheksunta. Samaa kohun logiikkaa noudatti perussuomalaisten vuoden 2021 kuntavaalimainos asuntojonoista. Nähtäväksi jää jatkuuko kohun ja paheksunnan kierre jatkossa ja lähtevätkö muut puolueet samalle linjalle.
Lähteet
HS 23.11.2022 Tällainen on kohuttu Apotti-reggae https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009218008.html
HS 9.12.2022 Auttaisiko keskustaa räppi? https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009245917.html
SAK:n vaalimainos: https://www.youtube.com/watch?v=gLx-xnBEswo
Perussuomalaisten vaalimainos: https://www.youtube.com/watch?v=jed0F8QVwaA
Anu Kantola & Hanna Kuusela: Huipputuloiset – Suomen rikkain promille. Vastapaino 2018.
Translation:
In the archives you are constantly finding interesting details that in the end have little to do with your own research question. One of these was a piece of music commissioned by the Centre Party for the 1991 Parliamentary elections, the Sinipuna rap, which I first came across years ago, but there was never any particular reason to examine it further.
The song came to mind when Helsingin Sanomat newspaper wrote an article about Apotti reggae, which had been performed at a training event for social and health care staff in the Helsinki region. According to the article, the genre most often chosen by companies when they decide to make music is rap. This is because rap is thought to be easy because it does not require singing skills. However, because rap requires skills like singing, the songs often become unintentionally comical. In addition to companies, the rap has been the chosen genre to political parties, as exemplified by the Tarja Halonen rap produced by the SDP for the 2006 presidential election.
However, the pioneering Sinipuna räppi has been forgotten, particularly because it cannot be found on YouTube. Sinipuna räppi is very probably the first election rap made in Finland, so in that sense it deserves to be remembered.
Sinipuna rap is also interesting because it was eventually shelved from the campaign after its first performance. The Centre Party felt that the song was not suitable for children to sing and that it would cause more resentment than it would improve the party’s support. Sinipuna räppi was thought to have crossed the boundaries of appropriateness.
The question of appropriateness arises in election campaigns when a party decides to criticise other parties instead of emphasising its own objectives. However, not all criticism raises the debate about the appropriateness, but the issue arises when the criticism is accompanied by derisive mockery. It is impossible to define a precise limit, so we need to look at historical examples.
In Finland the most controversial election ad of recent decades was produced by the SAK, whose 2007 parliamentary election video featured “a capitalist” played by Oiva Lohtander eating at a table full of food and complaining how “Finns had been spoiled”. In another video, the capitalist continued his speech amid hunting trophies. The controversy arose because the advertisement gave an overly exaggerated picture of Finnish entrepreneurs. Although the speech used in the advert was very similar to that of the top earners studied by Anu Kantola and Hanna Kuusela, the association of the speech with a “fat capitalist” was considered to go beyond the bounds of appropriateness. After the uproar, the SAK suspended the campaign before any tv-spots went to the air.
The case of Sinipuna räppi differed from the SAK case in that the rap was removed at the insistence of its creators. The Centre Party thus considered itself to have overstepped the bounds of appropriateness, while the SAK removed the ad after the public outcry. Of course, the uproar is not comparable in the sense that Sinipuna räppi happened pre-internet era and hardly anyone heard the song. SAK, on the other hand, uploaded the video to its own website, where it was available to all internet browsers. The video spread quickly, even though social media hadn’t made its breakthrough. Even after the removal, the video was still available on the websites of various newspapers.
The dynamics of the controversies changed with the general implosion of the political centre and birth of social media. For the 2019 parliamentary elections, Perussuomalaiset released a video, in which political opponents were mocked for pursuing their own personal interests. The other parties represented the corrupt elite and the Perussuomalaiset represented the people who would correct the elite’s mistakes. The violence in the video caused a furore, but this time the party that was the subject of the furore did not back down and kept the video in the election campaign until the end. In the new political culture of culture wars, they calculated that the visibility that the controversy brought was more important than the outcry that the video generated.