The Poorcraft Cookbook
Kirjoittaja ja piirtäjä: Neo Villagallos O’Reilly
Sarjan kehittäjä: C. Spike Trotman
Julkaisija: Iron Circus Comics, 2022
Poorcraft-sarjakuvakirjat ja -nettisarjakuvat antavat käytännön talousneuvoja ihmisille, joiden on pärjättävä pienellä budjetilla. Sarjakuvien päähenkilöt ovat säästäväinen ja fiksusti elävä Penny sekä hänen tuhlaavaisempi ystävänsä Milli, joka työssä käymisestään huolimatta velkaantuu helposti. Molemmat ovat nuoria, yksin asuvia aikuisia.
Sarjassa on julkaistu yksi kirja taloudesta ja yksi matkailusta pienellä budjetilla. Digikeittiö-hankkeen kannalta relevantilta vaikutti The Poorcraft Cookbook, joka käsittelee ruoanlaittoa, elintarvikkeiden ostamista ja hieman keittiönkin kunnossa pitämistä.
Kirja on englanninkielinen ja suunnattu lähinnä anglosaksisten maiden (USA, Iso-Britannia) lukijoille. Kulttuurierot verrattuna pohjoismaihin näkyvät muussakin kuin siinä, ettei ruokareseptien mittayksiköistä anneta desilitra- tai grammaversioita, vaan kaikki mitat ovat kuppeja, unsseja ja muita sikäläisiä yksiköitä. Myös elintarvikekaupat ja niiden valikoimat tuntuvat olevan hieman erilaisia Yhdysvalloissa kuin meillä Suomessa. Itselleni oli yllätys lukea, että USA:ssa kananmunat pestään heti kun ne tulevat tiloilta, mikä johtaa siihen, etteivät ne säily kovinkaan hyvin, kun osa munan suojaavasta kerroksesta on poistettu.
Kirjan ensimmäiset n. 75 sivua kertovat Millin ongelmista saada ruoka-asiansa kuntoon ja Pennyn ystävälleen tarjoamista neuvoista. Kirja alkaa arkisella tilanteella, jossa Millin on mentävä iltapäivän työvuoroonsa nälkäisenä, sillä hän ei mielestään ehdi laittaa ruokaa. Penny ratkaisee pulman paistamalla edellispäivältä yli jääneen riisin, lisää siihen etikkaa ja ripauksen sokeria ja sekoittaa lopuksi mukaan yhden kananmunan. Ruoka on nopea ja herkullinen ja antaa Millille energiaa töihin. Seuraavana päivänä naiset lähtevät yhdessä ruokaostoksille paikallisiin halpakauppoihin. Penny neuvoo Mlliä ostamaan kuiva-aineita kuten riisiä tai jauhoja suuria määriä kerrallaan ja satsaamaan kaikenlaisiin mausteisiin. Vihanneksista, juureksista ja hedelmistäkin annetaan osto- ja säilytysneuvoja. Perussanoma kerrotaan selkeästi: pienellä budjetillakin voi syödä hyvin, jos ostaa elintarvikkeet itse, välttää puolivalmisteita, opettelee laittamaan ja säilyttämään ruokaa ja välttää ruokahävikkiä. Kerrotaan siis viihdyttävässä muodossa samoja asioita, joista Marttaliitto valistaa meitä Suomessa.
Kun Penny ja Milli palaavat ostoksineen Millin asunnolle, annetaan neuvoja ruokakaapin ja jääkaapin järjestämisestä sekä pakastamisesta. Täytyy myöntää, etten ollut valtavan kiinnostunut 10-sivuisesta pakastimen sulattamista käsittelevästä osiosta, sillä halusin jo päästä lukemaan ruokareseptejä.
Reseptejä on reilusti yli puolet kirjan pituudesta, ja ruoanvalmistusvaiheet (kuten kaikki muukin kirjassa) on esitetty sarjakuvan muodossa. Mukana on käytännön neuvoja siitä, mitä aineita voi jättää kustakin reseptistä pois tai korvata muilla aineksilla, ja monista ruuista oli tarjolla muunnelmia. Näin suosikkireseptiä voi muunnella monella tavalla riippuen siitä, mitä jääkaapissa sattuu olemaan tai mitä tekee mieli syödä. Ruokalajit on valittu laajasti monilta kulttuurialueilta, minkä olettaisi heijastelevan 2020-luvun nuorten aikuisten syömätottumuksia meillä länsimaissa ja varmasti monessa Aasiankin maassa.
Mukana on helposti ja nopeasti valmistettavia ruokalajeja, mutta myös vaativampia reseptejä, kuten hollantilaiskastikkeen valmistaminen. Klassista ranskalaistakaan keittiötä ei ole unohdettu (purjo-perunakeitto!) ja mukana on monta selkeää leipäohjetta. Leivontaohjeitakin riittää, samoin kuin kastike- ja dippireseptejä monista kulttuureista. Kunkin reseptin lopussa kerrotaan, kuinka pitkään ruokaa voi säilyttää jääkaapissa ja millä tavalla annoksia kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten. Useissa ruokaohjeissa myös neuvotaan, miten niissä voi käyttää edellispäivältä ylijäänyttä ruokaa. Tämä on käytännöllistä ajatellen sekä ruokahävikin vähentämistä että taloudellista ruoanlaittoa. Lihaa sisältävissä ohjeissa kerrotaan selkeästi, millä muilla proteiinin lähteillä lihan voi korvata.
Suomalaisena lukijana minua häiritsi muutamissa resepteissä, ettei ruokalajeista ollut selkeitä kuvia sellaisina, miltä ne näyttäisivät valmiina, sillä oma ruokakulttuurinen tietämykseni tuntui loppuvan kesken monen ruoan kohdalla. Kirja on mustavalkoinen, joten sikäli on ymmärrettävää, ettei se voi sisältää värikuvia ruokalajeista. Kuinka moni tietää, että hashbrowns tarkoittaa röstiperunoita, tai mitä ruokia ovat migas, chilaquiles, dashi tai atole? En myöskään tiennyt, että pot stickers tarkoittaa pieniä täytettyjä taikinanyyttejä. Googlaamallahan nuo selvisivät nopeasti. Toisaalta jos vertaan tätä suomalaisiin yleiskeittokirjoihin, niin esimerkiksi Kotiruoka-kirjasta saa etsimällä etsiä cocktailreseptejä tai ohjeita marjoilla ja yrteillä maustettuun vodkaan.
Luen paljon sarjakuvia ja olen tottunut erilaisiin visuaalisiin tyylilajeihin. The Poorcraft Cookbookin henkilöhahmot oli piirretty muistuttamaan 1900-luvun alkuvuosikymmenten mustavalkoisia animaatiohahmoja putkimaisine käsivarsineen, neljine makkarasormineen ja mustine silmineen. Henkilöiden ilme- ja elevalikoima on valitun tyylin vuoksi aika rajattu. Penny ja Milli ovat sarjakuvassa joko iloisia, epätoivoisia, surullisia, hermostuneita, vihaisia, ”mietteliäitä”, hämmästyneitä tai kauhistuneita, ilman mitään sen hienovaraisempia emootioita.
Kirja tarjosi kaiken kaikkiaan nautinnollisen ja kiinnostavan lukukokemuksen. Jäin miettimään, voisiko meidän suomalaisiin ja pohjoismaisiin oloihimme tehdä hieman vastaavanlaisen sarjakuvaoppaan. Martat ja kustantamot, mitä sanotte ideasta? Suomessa on monia taitavia kuvittajia ja graafikoita, jotka varmasti mielellään tarttuisivat haasteeseen.
Carita Forsgren
Elokuu 2025
