Maiju Remeksen antropologian gradu Tähtipeiton matka Nepaliin ja takaisin. Suomen eteläaasialaisten kokemuksia äitiyspakkauksesta ja perhe-elämän rakentamisesta Suomessa valmistui loppukeväästä 2023. Gradussaan Remes tutkii, kuinka Suomessa asuvat eteläaasialaiset äidit ovat kokeneet suomalaisen äitiyspakkauksen. Tarkastelu avautuu pakkauksesta myös laajemmin siihen, millaisia kokemuksia eteläaasiasta muuttaneilla naisilla on perhe-elämän rakentamisesta Suomessa. Remes kirjoitti gradunsa yhteistyössä Äitiyspakkaus tunne-esineenä hankkeen kanssa.
Haastattelimme Maijua hänen tutkimuksestaan ja tulevista suunnitelmistaan.
Maiju Remes, miten kiinnostuit Suomeen muuttaneiden eteläaasialaisten naisten äitiyspakkauskokemuksista?
”Olin kurssilla, jossa osana MLL:n juhlaluentosarjaa Tanja Vahtikari piti luennon äitiyspakkauksen historiasta ja tutkimuksesta. Hanke oli silloin vasta alkumetreillä, mutta luennolla heräsi uteliaisuus ja kiinnostus äitiyspakkauksen tutkimiseen muun muassa siksi, että sitä on aiemmin tutkittu melko vähän ja olen aina ollut jonkin sortin äitiyspakkauksen fani. Halusin saada graduaiheeseeni yhdistettyä kahta intohimoani, lapsuus- ja perhetutkimusta ja antropologiaa. Vähemmistöjen näkökulma puuttui hankkeesta ja koin mielenkiintoiseksi vastikään maahan muuttaneiden perheiden näkemykset äitiyspakkauksesta. Tuolloin jää puuttumaan äitiyspakkauskokemusten ylisukupolvisuus: kyseiset perheet saavat pakkauksen suvuissaan ensimmäistä kertaa ja toisaalta äitiyspakkauksen näkymätön sisältö eli sen sisältämät odotukset tietynlaisesta lastenhoidosta saattavat korostua. Etelä-Aasia taas oli luonteva valinta maanosaksi, koska se on ennestään itselleni hyvinkin tuttu ja kandidaatintutkielmassani olin jo tutkinut suomalais-eteläaasialaisia kahden uskonnon perheitä.”
Haastattelit tutkimuksessasi Nepalista, Intiasta ja Bangladeshista Suomeen muuttaneita naisia ja teit lisäksi viiden viikon kenttätyön Nepalissa. Vastasivatko haastatteluissa käymäsi keskustelut äitiyspakkauksesta ja perhe-elämästä odotuksiasi? Mahtuiko haastatteluihin tai kenttäjaksoon jotain, joka yllätti sinut?
”Olin ajatellut etukäteen, että kokemukset äitiyspakkauksesta tuskin eroavat merkittävästi muidenkaan pakkauksen saajien kokemuksista, mikä pitikin paikkaansa. Graduni perusteella vaikuttaa siltä, että äitiyspakkaus voi olla vahva kuuluvuutta lisäävä tekijä maahanmuuttajaperheille. Eräs äiti esimerkiksi kuvaili, miten tunnisti lapsensa kanssa samanikäiset lapset samoista toppahaalareista ja oli ihmetellyt, kun oli nähnyt kyseisen vuoden toppahaalaria vielä monta vuotta myöhemmin. Ihmetystä oli aiheuttanut se, että kyseinen lapsi ei ollut oman vuotensa äitiyspakkaushaalarissa.
Vaikka tiesin etukäteen perhemallin eron Etelä-Aasian ja Suomen välillä, minut yllätti haastatteluissa ja kenttäjaksollakin se, miten suuresta erosta on kyse perhe-elämän kannalta. Suomessa perheet kokevat jäävänsä todella yksin joutuessaan pärjäämään ilman sukulaisten apua. Anoppien ja äitien vierailut Suomessa ovat näille perheille korvaamattoman tärkeitä, mutta esimerkiksi koronapandemian ja viisumeiden saamisen vaikeuden takia ne eivät ole onnistuneet. Yksinäisyyden ja väsymyksen kokemukset äitinä olivat yllättäviä, mutta myös huolestuttavia. Heräsi kysymys, miten yhteiskuntamme voisi paremmin tukea näitä perheitä. Toisaalta vastauksissa korostui nimenomaan sukulaisten vierailujen tärkeys, jota yhteiskunnan apu ei voi korvata.”
Tutkielmasi pääotsikko liittyy äitiyspakkauksesta saatuun tähtipeittoon, josta yksi haastateltavistasi oli pitänyt aivan erityisesti. Millaisia kokemuksia ja käsityksiä äitiyspakkauksesta ja sen esineistä kohtaamillasi naisilla oli?
”Äitiyspakkaus oli otettu perheissä vastaan innoissaan ja lähes koko sisältö oli tullut käyttöön. Äitiyspakkausta pidettiin lahjana valtiolta tai vastalahjana verojen maksusta. Pakkauksen rahallista arvoa oli mietitty suhteessa kaupasta ostettujen tarvikkeiden arvoon ja todettu, että pakkaus kannattaa ottaa. Haastatteluissa nousi esiin, että äitiyspakkaus ei kuitenkaan ollut naisille vain pakkaus ja vain vaatteita, vaan pakkauksen erityisyys tunnistettiin ja siitä oltiin ylpeitä suomalaisena keksintönä. Äidit eivät olleet halunneet ottaa äitiysavustusta rahana, koska se olisi ollut ”vain rahaa”, joka olisi käytetty mihin tahansa. Erityisyyttä toi esiin esimerkiksi se, että pakkauksen tuotteet, kuten tähtipeitto, oli jäänyt vahvasti mieleen ja monia tuotteita oli haluttu säilyttää muistoina.”
Valmistuit maisteriksi kesän kynnyksellä. Mistä sinut voi jatkossa löytää?
”Tällä hetkellä työskentelen koordinaattorina Pelastakaa Lasten valmius- ja pakolaistyön tiimissä. Työnkuvani koostuu useasta hankkeesta, mutta pääasiassa koostan koulutusmateriaalia traumaattisia asioita kohdanneiden lasten kanssa työskentelystä, koordinoin vapaaehtoisia ja olen järjestämässä Lapset konflikteissa- teemaisia tapahtumia.”
Maijun graduun pääset tutustumaan täältä.
Kuvat: Sauli Kontkanen