Esittely
Tutkimushankkeessa analysoidaan runouden ja retoriikan merkitystä luonnontieteiden historiassa varhaisen uuden ajan alun yliopistoissa ja esimerkiksi Turun Akatemiassa.
Myytit ja kulttuuriset kertomukset olivat tärkeä osa varhaista luonnontieteellistä kirjallisuutta ja luontokokemusta. Luonnon ymmärtäminen kulttuurisesta näkökulmasta edellyttää sen hahmottamisessa käytettyjen kirjallisten muotojen, lajien ja retoristen keinojen tuntemusta ja analyysiä. Tarkastelemme luonnontieteellistä kirjallisuutta nimenomaan kirjallisuutena sille ominaisine, historiallisesti muuttuvine ilmaisukeinoineen.
Yliopistojen yhteydessä tuotettiin varhaisella uudella ajalla runsaasti latinankielisiä dissertaatioita sekä tilannerunoutta väitöskirjoja ja akateemisia tapahtumia varten. Hanke analysoi tätä vähän tutkittua mutta laajaa väitöskirjojen ja retoristen kynnysrunojen aineistoa ja selvittää sen avulla runouden ja retoriikan merkitystä tiedon ja erityisesti luonnontieteiden historiassa. Pelkän konventionaalisen juhlarunouden sijasta epideiktisellä runoudella osoitetaan olleen lukuisia kulttuurisia, sosiaalisia ja tiedonhistoriallisia tehtäviä.
Tavoite
Hanke tuottaa uutta tietoa runouden, retoriikan ja luonnonhistorian suhteista varhaisella uudella ajalla. Samalla se valottaa yleisemminkin varhaista tilannerunoutta ja retoriikan historiaa.
Tieteen historian monipuolisella ymmärtämisellä on yhteiskunnallista merkitystä. Se auttaa hahmottamaan, että tiede kehittyy suoraviivaisen edistystarinan sijaan moninaisissa kulttuurisissa konteksteissaan.
Rahoitus
Suomen Akatemia, 2026-2031
Yhteistyökumppanit
Trivium | Centre for Classical, Medieval and Early Modern Studies