Kaupallisen, suorana televisioidun huippu-urheilun lyödessä läpi 1970- ja 1980-luvuilla myös MM-hiihtojen esitysoikeudet alkoivat kiinnostaa mediayhtiöitä yhä enemmän. Samalla Kansainvälisessä Hiihtoliitossa (FIS) ja hiihdon kansallisissa lajiliitoissa kasvoi ymmärrys siitä, että televisioinnin avulla myös kansainvälisesti verraten pienessä lajissa oli mahdollista tienata rahaa.
Vielä vuoden 1958 hiihdon MM-kisoista ei nähty suoria lähetyksiä. Kisatapahtumia kuvattiin filmeille, joita esitettiin televisiossa jälkikäteen. Vuoden 1978 MM-hiihdoista sen sijaan näytettiin Suomen televisiossa 25 tunnin verran ohjelmia, joista yksitoista tuntia suorina värilähetyksinä. Suomessa väritelevisiointi oli tuolloin vielä varsin uutta: Yleisradio oli hankkinut ensimmäiset ulkotuotantoautonsa värikameroineen vuonna 1974. Seuraavissa Lahden MM-kisoissa vuonna 1989 suorat värilähetykset kaikista kisatapahtumista olivat jo itsestään selvyys. Kisatapahtumia välitettiin myös Euroopan ulkopuolelle Australiaan ja Meksikoon asti.
Esitysoikeuksien osalta käytäntönä 1970- ja 1980-luvuilla oli se, että FIS piti MM-hiihtojen tv-oikeuksien myynnistä saamistaan tuotoista 40 prosenttia, ja loput 60 prosenttia menivät paikallisille kisajärjestäjille. Euroopan lähetysoikeudet FIS myi Euroopan yleisradioliitto EBU:lle, johon myös Yle kuuluu. Suomessa 60 prosentin osuus TV-rahoista maksettiin Suomen Hiihtoliitolle ja Lahden Hiihtoseuralle, jotka jakoivat kisojen tuotot keskenään tasan – kuten olisivat jakaneet tappiotkin, jos niitä olisi tullut.
Vuoden 1989 MM-kisojen tv-rahat aiheuttivat erikoisen kiistan suomalaisten kisajärjestäjien ja FIS:n välille. Suomalaishiihtäjien suurmenestyksen sävyttämät kisat keräsivät peräti 460 000 katsojaa paikan päälle ja tuottivat voittoa lähes 10 miljoonaa markkaa, josta tv-rahojen osuus oli 2,8 miljoonaa markkaa. FIS:n osuus kisojen pääsylipputuloista oli 10 prosenttia, kisa-alueen mainostuotoista 40 prosenttia ja TV-sopimuksista 40 prosenttia – tai olisi ollut, elleivät TV-rahat olisi jääneet kokonaan FIS:n tilille.
Kisojen päätyttyä järjestelytoimikunnan pääsihteeri Pirkko Hannula lähetti FIS:n pääsihteerille Gian-Franco Kasperille kirjeen, jossa oli eritelty kisojen kokonaistuotot, TV-oikeuksien myynnistä eri yhtiöiltä saadut summat sekä laskelman siitä, miten tuotot jaettaisiin kisoja ennen tehdyn sopimuksen mukaisesti. Kun kisajärjestäjille TV-rahoista kuuluvasta 60 prosentin osuudesta vähennettiin FIS:n perimät osuudet pääsylippu- ja mainostuotoista, päästiin 1,1 miljoonaan markkaan, jonka Hannula pyysi siirtämään järjestelytoimikunnan tilille Lahteen.
Kun rahoja ei kuulunut, Hannula joutui huhtikuussa 1990, vuosi kisojen päättymisen jälkeen, lähettämään Kasperille uuden kirjeen, jossa hän ilmoitti, että sovitut korvaukset olisi syytä vähitellen maksaa. Rahoja saatiin lopulta odotella Salpausselän kisoihin 1991 saakka. Kyseisten kisojen tuloslaskelmaan sisältyy nimittäin FIS:n ”rästituloutus” vuoden 1989 MM-kisojen TV-rahoista. Suuruudeltaan se tosin oli vain 362 000 markkaa. FIS:n maksuhaluttomuus kuvastaa kansainvälisissä lajiliitoissa rahavirtojen kasvun myötä yleistynyttä asennetta, jossa tv- ja markkinointioikeustuottoja pyritään kahmimaan koko ajan enemmän, eikä rahoja pahemmin jaella muille.
TV-rahoilla oli oma roolinsa myös surullisenkuuluisissa Lahden MM-kisoissa 2001. FIS ja suomalaisjärjestäjät – joihin kuului nyt virallisesti myös Lahden kaupunki – sopivat tällä kertaa hyvissä ajoin ennen kisoja, että FIS maksaa tv- ja markkinointioikeuksista Suomeen seitsemän miljoonaa Sveitsin frangia. Markoiksi muutettuna FIS:n maksama korvaus oli lopulta 27 miljoonaa markkaa, joka vastasi lähes puolta kisojen 67,5 miljoonan markan kokonaistuotoista. TV-rahat olivat tärkeitä etenkin Hiihtoliitolle, jonka talous horjui pahoin dopingkäryjen aiheuttamien miljoonatappioiden takia.
Latu yli aikojen – Suomen hiihdon historia on saatavilla hyvin varustelluista kirjakaupoista sekä Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon omasta kaupasta Helsingin Olympiastadionilla.
Kirjallisuutta:
- Kuisma, Suvi. Kisat selostaen kotiin Lahden MM-kisoista 1938–1989. https://www.hiihtomuseo.fi/uploads/sites/3/2021/02/b0183c70-kisat_selostaen_kotiin_lahden_mm_artikkeli.pdf. Viitattu 27.3.2026.
- Lavikainen, Jouni. 2026. Urheilukulttuurin ytimessä 1974–2001. Teoksessa Latu yli aikojen – Suomen hiihdon historia. Suomen Urheilumuseosäätiö: Helsinki.
- Viita, Ossi. 2016. Yllätysten kisat. Teoksessa Hiihdon MM-kisat 1926–2017 Lahti. Mediatalo ESA: Lahti.